Viimeksi lukemasi kirja, sarjakuva...

[rautapuoli]

Jos tätä lukemisinnostusta saa pidettyä yllä niin jossain vaiheessa täytyy ehdottomasti tarttua noihin Three Body Problem-orkkiksiin. Just sitä netflix-sarjaa katsoessa tympi koko ajan kuinka helvetin kiintoisaa tarinaa vesitetään jollain saippuaoopperalla. Ymmärtääkseni kirjat ovat hurjasti kuivempaa kamaa ja keskittyvät itse asiaan.

[Exterminator]

Veli-Pekka Lehtonen: Renny Harlin - Ainutlaatuinen elämäni
Tartuinkin lomalla tähän, kun sattui kirjastossa elämäkerta silmään. Rennystä on ennestään ainakin kirja Harlin on Harlin, mutta se tuli 20 vuotta ennen tätä 2021 julkaistua tarinointia. Olihan noin pitkän ajan jälkeen tapahtunut vaikka mitä, joten Ainutlaatuisen elämäni voi helposti kuvitella kiinnostavan kaikkia, jotka Harlinista tietoa halajavat. En tiedä, miten tuttua asiaa tämä mahdollisesti kaikille on, mutta pistetään nyt mieleen jääneitä tapahtumia tähän.

Ihan lapsuudesta toki lähdetään ja enpä muuten edes tiennyt "Rennyn" olevan ihan oikea, syntymässä saatu nimi. Noloa kai tunnustaa, mutta totta mikä totta Ränniksi oli pentuna väännetty sitä, joten vaihtoi toiseen nimeensä, Lauriin. Ja olinkohan siitäkään kuullut, että miehen lääkäri-isä oli poikansa syntyessä jo 62-vuotias, mikä hävetti. Kaipa se jossain määrin yllättävää on, että itse on nyt yhtä vanhana ja vieläkin vanhempana isäksi tullut. Mutta kovastihan tuo reenailee edelleen ainakin ja pitää kunnostaan huolta ihan eri tavalla. Lauri Törhonen mm. oli elokuvaamista ollut opettamassa opiskeluaikaan, eikä ollut Harlinin mieleen.

Kiinnostavasti tässä oli kerrottu sitten uran alkuvuosista, kun oli pakko oppia kestämään isoja pettymyksiä mm. Chuck Norrisin vetäytyessä debyytin pääosasta ja tietenkin sen Jäätävän poltteen päätyessä kielletyksi. Jotenkin en muistanut näiltä ajoilta Prisonia eli Vankilaa ollenkaan, että ai tuollainenkin sieltä filmografian varhaispäästä löytyy. Tämähän pitäisi nähdä!

Ihailtavan sinnikkäästi oli itseään Elm Street nelosen ohjaajaksi tyrkyttänyt ja saanut vakuutettua lopulta päättävät henkilöt, että osaisi hoitaa homman. Menestystä tuli ja tie huipulle oli auki, joskin yhä kivinen. Se on kyllä harmi, että tätä en myöskään ole päässyt näkemään vieläkään.

Jotenkin on mennyt aivan ohi sekin, että Harlin ja Laura Dern olivat pitkänkin aikaa pari Ellen sitten joskus ole tästä kuullut ja en vain silloin tiennyt, kuka Dern on. Jaa-a. Onhan noita pimuja uralla riittänyt, kuulemma Salma Hayekista lähtien. Geenan kerrottiin tatuoineen Rennyn nimen nilkkaansa, mitä lie tehnyt asialle sen jälkeen, vaiko vain antanut olla, todennäköisesti ei sentään...

Sitten tietysti kiitettävä määrä miespuolisia nimihenkilöitä on tullut tutuiksi ja jopa ystäviksi, Schwarzeneggeristä lähtien. Olivat naapureita työpaikoillaan ja tulivat hyvin toimeen, niin harmi, että mitään yhteistä projektia ei saatu toteutukseen. Listalle pääsevät myös Clinton ja Reagan, Mötley Crüen tyypit, Billy Idol ja Jim Carrey, jos vain muutaman muun tässä mainitsee omien elokuviensa ulkopuolelta. Olihan meidän poika myös varhaisessa vaiheessa uraansa olleen Leonardo DiCaprionkin bongannut ja veikannut oikein tulevan supertähteyden. Näitä löytöjä oli useita muitakin, jos nyt ei sentään DiCaprion menestyksen tasoisia, niin myöhemmin hyvin tunnettuja kuitenkin.

Speedin en ollut koskaan kuullutkaan olevan tarjolla Rennylle, ja tämähän taisi olla Cliffhangerin jälkeen. Miten kaikki olisikaan voinut mennä, jos tätä mahdollisuutta ei olisi mokannut päättämällä jättää väliin. Melko varmasti ainakin paremmin kuin Kurkunleikkaajien saaren kanssa, jota ohjaaja ei olisi edes halunnut tehdä, mitä en tiennytkään. Ainakaan sitten lopulta, kun Michael Douglas oli hylännyt rainan. Lukuisia projekteja on vuosien varrella työn alle päässyt ja jäänyt koskaan tekemättä, niitä kirjassa luetellaan aika liuta. Tämäkin olisi saanut olla sellainen, noin taloudelliselta kantilta ainakin. Cliffhangerinkin Harlin halusi jättää väliin tehdäkseen jotain muuta kuin toimintaa, mutta tässähän kävi aika paljon paremmin. Uusi Bond oli pöydällä niin ikään, mutta Timothy Dalton olisi Rennyn mielestä pistettävä vaihtoon, mikä ei käynyt päinsä. Paitsi kävi sitten kuitenkin, mutta Rennyn mahdollisuus ohjata oli mennyt. Jännästi sanoo nimenomaan Pierce Brosnanin osaan halunneen ja kyllähän näille yhteistyö järjestyikin vuosia myöhemmin sillä Misfitsillä. Tästä olikin muuten Saksassa reiska, mutta ei ainakaan vielä ole rohkeus riittänyt hankkimiseen. Edit: nyt vasta muistin: Rush Hour oli myös tarjolla ohjattavaksi, ei vain kiinnostanut. Olisi kannattanut varmaankin päättää toisin, vaikka saivathan nämä Jackien kanssa yhteisen hitin sitten myöhemmin.

Onhan se elämä Ameriikassa ollut raadollista monin paikoin, kun ns. ystävien kanssa voi mennä välit lopullisesti silmänräpäyksessä. Kuten Joel Silverin, Syltyn ja sen jonkun toisen Cliffhangerin näyttelijän kanssa, joka halusi Driveniinkin. Kyseisen elokuvan mainitseekin Renny elämänsä pahimmaksi virheeksi, mutta tämäkin oli jopa mennyt ykköseksi Ameriikassa, minä kun luulin täydelliseksi flopiksi. Sama Covenantin kohdalla, listan kärjessä kävi tämäkin.

Siellä oli Rennyn luottamat henkilöt kusettaneet rahaa vuosien varrella huikeita summia, ja niinpä oli "vuokralle" asetetut autot sekä prätkäkin menneet suoraan myyntiin, ja rahat myyjän taskuun, eikä edes tunkeutumiselta kotiin pystynyt välttymään. Tässä ei varkaiden mukaan kuitenkaan lähtenyt mitään, paitsi mahdollisuus enää asua rauhallisti siinä kodissa koskaan. Samuel Jackson on toki yksi kiva poikkeus siinä, että tämän kanssa pysyneet aitoina kamuina niinkin kauan. No, Markus Selin tietysti on sellainen myös, vaikka välillä näillä oli vaikeampaakin. Ja niinpä kuulemma Jokisen Anttikin oli käynyt sikailemassa asumalla Rennyn luona ilmaiseksi lähes vuoden kuin hotellissa, safkat ja juomat kaupan päälle saaden, ja sitten haihtunut matkoihinsa sanomatta sanaakaan. Jos se tosiaan noin meni, niin osaa sitä suomalaisetkin näköjään käyttää hyväkseen huolella...

Monia asuntoja ja taloja on Renny ostellut, sekä törsäillyt vaatteisiin, noihin ajopeleihin, unohtamatta luksustason juhlia. Nähdäänhän tätä meininkiä The Harlinsissakin paljon ja no, olisihan se kiva olla itselläkin, millä mällätä samaan tyyliin. Ei sitä pesän saantia ole varallisuus ainakaan estänyt, se on selvää Luukaksesta tietysti myös puhutaan ja tämän äidistä, jota sai sitten alkaa elättämään muhkeilla kk-summilla. Ja niukkaa oli tapaamisten järjestyminen pojan kanssa, kunnes mustasukkainen äitinsä lopetti ne kokonaan. Myöhemmin toki pääsivät jatkamaan. Melkoista superspermaa oli Rennyltä löytynyt Howard Sternin tyyliin, kun kerrasta sai eukon paksuksi pamahtamaan!

Harlinin tuntema epävarmuus kyvyistään ja mietteet siitä, että on raskasta olla ilman töitä ja laskea elintasoaan tuntuivat kyllä tutuilta. Ja ollaanhan me yhtä kovia naistenmiehiäkin tietysti, höhöö!

Loppupuolella vähän huvitti Rennyn kommentti Refugesta, miten tämän menestykselle on isoja odotuksia vuonna 2022. No, nyt pari vuotta myöhemmin, kuka edes on koko elokuvaa nähnyt? Se, että Johanna-vaimo on siinä kuulemma isossakin roolissa, ei varsinaisesti luottamusta nostanut tekeleeseen. Ei tämä "ihan" liene taidoiltaan kuitenkaan mikään Geena, joka on Oscarillakin lahjakkuudestaan palkittu. Australiassa näyttäisivät dvd:n muuten pätkästä julkaisseen!

Hyvä kirja oli ja noin 535 sivua tuli kahlattua nopeasti läpi. Elokuvien kertaaminenkin taas maistuisi... kunhan ehtii!

[aTomiK]

No enpä tiennyt minäkään, että Renny tosiaan on se oikea etunimi. Aina olettanut Lauriksi. Joo, olivathan Renny sekä Dern yhdessä ja Harlin jopa tuotti silloin Lauran tähdittämän Rambling Rose (1991) leffan mikä on edelleen näkemättä. Oliko Alien kolmosesta paljon juttua? Vietti kuitenkin vuoden sen suunnittelussa.

[Liskohallitus]

Jees, kiitoksia summauksesta. Ei taida Prison ja elmstreetit olla ihan sun kauraa mutta yllätyin ettet ole noita katsellut.

Pitäisköhön toi nyt laittaa sitten varaukseen. Vaimo taisi tuon kirjan joskus jo kuunnella.

[Exterminator]

Oli joo Alien kolmosestakin paljon kerrottu, miten sitä yritettiin saada toteutukseen ja Rennyllä tuli sitten lopulta mitta täyteen. Tekemään tämän aina on pitänyt päästä, eikä sellaista jahkailua enää jaksanut. Tuo Rambing Rosehan se viilensi suhdetta Dernin kanssa ikävästi, kun jostain Laura oli saanut tietoonsa, että liksaa on tulossa vähemmän kuin Robert Duvallille ja raivostunut asiasta. Vielä jatkoivat yhdessä ja elokuva tehtiin, mutta pahan särön oli parin välille aiheuttanut. Ai niin, tämänhän oli saanut myytyä Duvallin nimellä työn alle, vaikka ei näyttelijän kanssa oltu koko asiasta vielä edes puhuttu Geenalta on kirjaan saatu useampikin uusi kommentti, Derniltä tai muiltakaan vanhemmilta heiloilta ei ollut mitään, jos en unohda ketään nyt. Monelta muulta läheiseltä löytyy kyllä sanomisia.

Suositukset kirjalle ehdottomasti, että jos vain löytyy aikaa lukea/kuunnella.

[aTomiK]

Okei eli siellä alkoi naisen pienempi liksa vituttaa Derniä jo tuossa vaiheessa

[Mercurio]

Minkälaisiin asioihin Rennyn ja Stallonen välit katkesivat? Onko muuten mielenkiintoisia kommentteja Syltystä?

[Exterminator]

Minkälaisiin asioihin Rennyn ja Stallonen välit katkesivat? Onko muuten mielenkiintoisia kommentteja Syltystä?

Se liian pieni näkyvyys Drivenissähän Sylttyä otti pattiin. Ei oikein halunnut muutenkaan hyväksyä vanhenemistaan ja ettei enää ole yhtä kuuma tähti kuin joskus. Sitten olivat jossain palaverissa elokuvan tiimoilta, ja alkoi karjua Rennyn assistentille roolinsa mitättömyydestä. Renny sitten komensi käyttäytymään ja se oli se viimeinen pisara, eivätkä tuon jälkeen olleet tekemisissä, näin se muistaakseni meni. Mitä nyt Stallone vielä elokuvaa markkinoidakseen sen verran jaksoi esittää, että kavereita ollaan ohjaajan kanssa. Taisi olla viimeisin kiitospäivä ennen kaikkea tuota, kun vasta Rennyn kutsui sitäkin viettämään kotiinsa ja siellä oli vielä ollut oikein mukavaa...

Se ensimmäinen tapaaminen Cliffhangeristä jäi mieleen myös hyvin, kun Rennyn mielestä filmin pitää alkaa sillä pudottamisella. Jollain sankarillisella linnun pelastamisella oli tarkoitus lähteä ja Syltty ei ihan lämmennyt tuollaiselle hahmonsa mokalle välittömästi. Oli siellä kaikenlaista kiinnostavaa!

[rautapuoli]

^ Ja Ace Ventura kakkosessa heti ekaksi autetaan linnunpoikasta ennenkuin siirrytään täyteen Cliffhanger-parodiointiin
Kyllä Ace siis oli Sylttyä kovempi kiipeilijäukko!

[Mercurio]

Kiitokset kommenteista. Täytyy käydä lainaamassa tuo jossain vaiheessa, kuulostaa sen verran kiinnostavalta.

[Tina DeMona]

Ja työlörinät jatkuvat. Tämäkin tuli luettua jo viikonloppuna loppuun. Eli Alan Mooren ja Kevin O'Neilin The League of Extraordinary Gentlemen IV: The Tempest.



Nämä League -tuotoksethan lähtivät liikkeelle varsin yksinkertaisesta ideasta yhdistellä 1800-luvun scifi- ja kauhuhahmoja yhteiseksi voimatiimiksi vähän Mooren usein parjaamien supersankaripoppoiden tyyliin. Jokainen lisäosa on sitten vienyt touhua yhä ufompaan suuntaan ja nyt tämä viimeinen, kuusioisainen sekoilu olisi sitten tarkoitus jäädä epookin viimeiseksi osioksi - tosin näin kuvittelin olevan laita jo sen kolmannenkin kohdalla eli mistä näitäkään taas tietää.

Stoorissa sukkuloidaan 1960-luvun ja nykypäivän väliä ja osansa saavat niin tuon ensiksimainitun ajan unohdetut superheeroshahmot kuin brittien vastaavatkin variantitkin. Touhussa featuroivat myös sellaiset tahot kuin James Bond - niin kirjahahmo kuin kaikki tätä esittäneet näyttelijätkin -, H. P. Lovecraftin luomukset, Doctor Who, Edgar Rice Burroughsin Mars-touhut, kansansadut, Planet of the Apes ja sunnuntaistrippisarjakuvat. Näin alkajaisiksi. Ja nämähän eivät missään public domainissa majaile eli nimiä ei sovi lausua ääneen mutta yllättävän kovaa satiiria silti ilmoille saadaan. Meininki on sitä luokkaa että paljastan planeetta Maan tuhoutuvan kaikkinensa jo reilusti ennenkuin päästään läheskään loppuun saakka. Itseironiaakin mukana on kun arvon taiteilijat toimittavat myös itsensä osaksi tarinaa.

Tämä on kuitenkin vasta alkua varsinaisen formaattisekoilun kanssa joka lähnee ns. käsistä. Jokainen osa on toteutettu jonkun tarinan sen hetkistä koukeroa ajatellen soveliaassa formaatissa: joku lehti on kuin romanssisarjakuva 1900-luvun puolivälistä, joku taas kuin 2000AD -julkaisu. Ja sitten välilläkin tempoillaan kaiken maailman sivuttain kulkeviin strippeihin tai vastaaviin. Jokainen osa päättyy omaan 60-luvun brittisupersankarisarjikseensa joka taas on tehty pieteetillä keksittyine lukijapalstoineen ja päätoimittajan kirjoituksineen kaikkineen. Myös muutama sivullinen valokuvin toteutettua fotonovelaa löytyy.

Tarinassa vieraillaan myös jonkin sortin fantasiamaailmassa joka sitten on toteutettu oikein 3D:nä - ja niteen mukana seuraavatkin klassiset, punavihreät 3D-lasit. Koska tottakai.

Alan Moore kyllä taas kerran todistaa ettei pelkää mennä äärimmäisyyksiin mielikuvituksensa ja yleisen vittuilunsa suhteen. Kaikennäköinen väki saa aika kovaa kyytiä eikä - odotettavasti - etenkään supersankareita julkaisevia yhtiöitä juuri säästellä. Koheesio kaiken sekoilun keskellä kuitenkin jossakin määrin löytyy, kun edelleen seurataan Draculasta tutun Mina Murrayn edesottamuksia. Kevin O'Neil on näitä taiteilijoita että hänestä joko tykkää tai sitten ei, mutta noinkin vahvan, oman tyylin omaavaksi heeboksi hän paljastuu viimeistään tässä vaiheessa todella loistavaksi taideimitaattoriksi. Jo piirrustustyylistä tajuaa aina kerralla missä maailmassa kulloinkin ollaan.

Onko tämä tavallaan myös Mooren kuittailua viime vuosien vahvaa multiversumibuumia kohtaan? Siltä ainakin tuntuu. Ehdottoman kiehtova ja omanlaisensa teos nyt kuitenkin, joskin vähemmän älyttömiin juttuihin tottuneille tai etenkään aiempia osia lukemattomille ei kyllä voi suositella. Huvittaisi ajatus että joku ostaisi tämän osan sen 2000-luvun alun pöljäilyleffan seurauksena - joskin aika epätodennäköinen skenaario kyllä tuokin on. Mutta voisi siinä kyllä tulla äkkiä äitiä ikävä.

[aTomiK]

Kuulostelee melkoisen maukkaalta keitokselta Ei syntyisi normi Marvel jantterilta tuollaista teosta.

[Liskohallitus]

Sinänsä nyt joku poliittinen nobel hirveästi kiinnosta, mutta todettakoon, että Han Kangin Vegetaristi oli mielestäni tosi tiukka kirja.

[aTomiK]

Kuten 31 Days of Horror ketjussa tuli mainittua niin luin vuonna 1992 ilmestyneen neliosaisen Re-Animator: Dawn of the Re-Animator minisarjan. Juttu sijoituu tosiaan Herbert Westin varhaisiin seikkailuihin Sveitsissä ja siellä mies kohtaa toisenlaista koulukuntaa olevan elvyttäjän joka kokoaa omaa armeijaansa Alpeilla sijaitsevaan kylään.

Tarinan oli tehnyt Bill Spangler niminen äijä ja taiteesta vastasi Jose Malaga. Kumpikaan ei omalla alallaan missään nimessä mitään parasta tarjoa mutta oikein kiva oli tämäkin päästä lukemaan. Varsinainen sarjakuva on mustavalkoinen ja komeat värikannet on Tony Harrisin kynästä. Westhän on seikkaillut aikojen kuluessa useassa eri lehdessä ja jostain näin, että ainakin 75 esiintymistä sarjakuvissa löytyy.

[Liskohallitus]

Muistoja planeetta Maasta –trilogian osa kolme Kuolema on ikuinen
https://en.wikipedia.org/wiki/Remembran ... h%27s_Past

Jeps, koko setti on luettu ja teki ihan kovan vaikutuksen. Etenkin tämä kolmas kiihotti aika kovin mielikuvistusta ja tuli jopa uniin ja pisti tällaisen Tähdet&avaruus-lehteä lukevan amatöörin pohtimaan liiankin syvällisiä

Sarjan jatkokausi ilmestyy Netflixiin vissiin vasta 2026 eli pitkään pitää vielä odottaa. Ja kolmattakin on jo luvattu. Toivottavasti päästään loppuun asti sillä todellakin haluan nähdä miten nämä kolmannen kirjan tapahtumat siirtyvät telkkariruudulle. En tiedä voiko muuta kuin pettyä.

[aTomiK]

Voisi olla ihan kiinnostavaa settiä tosiaan. Arthur C. Clarkeen verrataan mutta enpä ole häneltäkään mitään lukenut, pari miehen kirjoihin pohjautuvaa leffaa vain katsellut

[Tina DeMona]

Vähän nyt aiheen vierestä mutta tekaisinpas lopultakin yhden jo pari vuotta melkein valmiina roikkuneen sarjakuvan valmiiksi. Lähinnä sen innoittamana, että satuin löytämään tuollaisen ilmaisen sivun joka on sitä varten olemassa ja minne se oli helppo (ja täysin ilmaista) lykätä.

Perustuu Conan-mies Robert E. Howardin public domain -lyhyttarinaan eli myöskin Miekka & Magia -touhua, tosin nyt sijoittuen edes näennäisesti oikeaan historiaan: muinaiseen Mesopotamiaan missä sitten kaikkea muuta omaa jännää.

Tissejä on ja väkivaltaa kanssa.

Taiteesta voi varmasti olla montaa mieltä ja raja oman dialogin ja suoraan Howardilta pöllityn sellaisen välillä on varmasti aika veitsellä leikattu mutta jos siitä nyt jotakin iloa jollekulle on niin kiva. Pitäisi saada auki ilman mitään rekisteröintejä tai muutakaan höhlää.

https://witchfromthehellskitchen.thecomicseries.com/

[rautapuoli]

^Täytyypä lukaista!

[Liskohallitus]

Onko joku lootalainen lukenut Cormac McCarthyn kirjoja? (Juuri katsottua The Road -leffaa ajatellen) Tällähän oli myös Suomikytkös Vanity Fairin jutun perusteella.

[Tina DeMona]

^Eipä kyllä soita mitään kelloja moinen.



Itse tulin lukeneeksi H.P. Lovecraftin neljä itselleni tuntematonta lyhyttarinaa sisältävän kokoelman Varjo Menneisyydestä. Vieläpä oikein kunnon ajan (ja satunnaisten lukijoiden nenänkaivuun tulosten) patinoimana kirjastopoistoniteenä.



Pisin ja kokoelmalle nimensä antanut tarina on säästetty viimeiseksi. Muut kolme olivatkin varsin lyhkäisiä juttuja - eikä koko pläjäyksellä ole yhteispituutta kuin jotain 170 sivua.

Faaraoiden Vankina oli aika kumma stoori missä taikuri Harry Houdini joutuu pahantahtoisen kultin kohteeksi vieraillessaan Egyptissä. Tässä ehkä kiinnostavinta on juurikin tuo Houdini-kytkös: sepustus on kuulemma alun alkaen julkaistu maagikon omalla nimellä Lovecraftin toimiessa vain tämän haamukirjoittajana. Enpä moisesta touhusta muista koskaan kuulleenikaan. Myös Spawn-sarjiksissa herra Houdini esiintyi sivuhahmona joskus ja se tuli sitten jotenkin tästä jatkuvasti mieleen.

Red Hookin Kauhu on sitten tätä "yheiskuntatietoisempaa" Lovecraftia eli liikutaan jossain ison kaupungin slummissa missä (Lovecraftin ajattelun tietäville vähemmän yllättävästi) kaikilla pahoilla, ulkomaalaistaustaisilla vähemmistöryhmillä on superpahuudet mielessä. Vanhoja jumaluuksia manaillaan hylätyn kirkon kellarissa, voi voi! Ihan hupaisaa kamaa mutta ei tosiaan nykyajattelusta poikkeavasta helposti mielensä pahoittaville. Aika vahvaa mustamaalausta (no pun intended) kaikki ei-valkoiset tässä saavat.

Eryksin Muurit on oikein scifiä ja sijoittuu muistaakseni Venukseen. Eli sinne se Kikkakin on sukkulansa kanssa lopulta päässyt jossakin vaiheessa. Ihmiset etsivät jotain energiakristalleja yhteiskuntansa pyörittelemiseen mutta paikalliset liskoihmiset eivät tee asiaa helpoksi. Tämä on kaikki kuitenkin pelkkää alustelua sillä lopulta kyseessä on hyvinkin yksinkertainen idea ansasta johon tyyppi voi itsensä ahneuksissaan ajaa ja josta poispääsy-yrityksiä sitten seuraillaan.

Itse Varjo Menneisyydestä sitten oli oikeasti aika jännä setti. Se jakautuu periaatteessa kahteen osaan joista etenkin ensimmäistä pidin oikeasti vähän karmivana lähinnä ihan vaan hyvän kirjoituksen vuoksi: oli jotenkin aika helppo asettaa itsensä päähenkilön housuihin ja miettiä miltä tuntuisi jos itselle kävisi näin. Hän nimittäin kadottaa koko minuutensa ja hänen kropastaan ottaa valtlan jokin ihan toinen asia. Viiden vuoden kuluttua tilanne taas muuttuu eikä häipällä ole aluksi mitään muistikuvia että mitäs on viimeisenä puolikymmenenä käynyt.

Se toinen puolisko on sitten sitä, kun tälle alkaa palailla sirpaleisia muistoja tästä: hänen mielensä nimittäin vaihdettiin päittäin maapallolla joskus dinosaurusaikaan asustaneen Suurroduksi kutsutun olentolajin edustajan kanssa. Samalla kun tämä alieni hääräsi hänen kropassaan kirjoitusajassa tutkien tapojamme ja tekosiamme, äijä itse sääti jonakin lonkeroöllönä näiden merkillisessä kaupungissa ja kirjoitti ihmiskunnan historiaa ylös parempia käyttötarkoituksia varten. Ja nyt hän sitten omistaa loppuelämänsä tämän muinaisaikana täällä vaikuttaneen kulttuurin jälkien etsimiseen.

Tässä viimeisessä oli ihan mielenkiintoisia ideoita ja muutenkin hyvää menoa. Tykkäsin erityisesti tuosta tuon alienyhteiskunnan kuvailusta ja ideasta, että ne noukkii sattumanvaraista porukkaa eri ajoista ja eri planeetoilta kootakseen itselleen tällaista älytöntä kirjastoa kaikista eri kulttuureista. Ja sitten dinosaurusten kuollessa nekin päättävät häippästä, jälleen siirtäen mielensä taas kauan ihmisrodun kuoleman jälkeen maapallon vallottaneiden hämähäkkiolentojen kehoihin.


Ihan hauskaa luettavaa oli. Ja hyvin erilaiset neljä tarinaa oli kokoelmaan valittu mikä on tietysti plussa.