Viimeksi läpi kahlatut tuotantokaudet

[Liskohallitus]

The X-Files season 5
https://en.wikipedia.org/wiki/The_X-Files_season_5

The X-Files season 6
https://en.wikipedia.org/wiki/The_X-Files_season_6

X-Filesiin ei mitään kummempia. Kuten aiemmatkin kaudet eli hyviä, keskinkertaisia ja huonoja jaksoja. Mimi Rogers ihan maittava mature muutaman jakson ajan.

The Walking Dead: Daryl Dixon
https://en.wikipedia.org/wiki/The_Walki ... aryl_Dixon

Juuh, taas Walking Deadin parissa. Tämän kanssa samoihin aikoihin tullut myös Dead City ja The Ones Who Live. Noista muista vasta ekat jaksot takana ja sen perusteella tämä DD on ihan omassa luokassaan. DD siis tapahtuu Ranskassa ja itse Dixon vaikuttaa myös hiukan muuttuneelta mieheltä Walking Deadin aikoihin verrattuna. Toinen kausi menee katseluun ihan kohta ja odotukset ihan kohtuulliset koska mukaan liittyy Carol.

The Lincoln Lawyer - Season 3
https://en.wikipedia.org/wiki/The_Linco ... TV_series)

Tätä olinkin jo odottanut. Taso pysyi vielä ihan kohtuullisella tasolla, vaikka rassaavia hahmoja ja tietynlaista saippuoitumista olikin jo havaittavissa. Loppu petasi seuraavaa kautta ja kyllä sekin menee katseluun ihan varmasti.

[Exterminator]

Frasier, 3. kausi
Kova meno jatkuu. Yllättäen jaksolla The Friend on heikoin keskiarvo, vaikka minulle tämä oli jäänyt mieleen hyvin ja tykkäilin nytkin. Tai hyvin ja hyvin, kun muistelin sen ystävän olevan joku partaheppu. Kaunis lopetus tässä kuitenkin! Toinen mieleen painunut jakso on Come Lie with Me, jossa Daphneä sapettaa yksityisyyden puute huoneessaan. Finaali tässä menee mahtavasti överiksi ja kunnon lahjontaan on sittenkin turvauduttava, että pimu saadaan perumaan lähtöaikeensa, hah.

No ehkä vähän yllättää sekin, että Moon Dancellä on kauden korkein keskiarvo. Hyvähän tämäkin toki oli. Ja tässä Kelsey Grammer teki ohjausdebyyttinsä. Se meni oikein hyvin, jos ymmärsin oikein, että tämä jakso Emmyllä tai vastaavalla palkittiin. Toinen ensimmäinen kerta kaudella oli Frasierin pojan näyttäytyminen yhdessä jaksossa. Myöhemmin sitä taisi esittää eri lapsinäyttelijä kuin tässä.

Last Action Heron Mercedes Ruehl nähdään muutamassa jaksossa Frasierin pomona, ja hyvä valintahan tuo rooliin oli, osaa olla hauska.

Toiseksi viimeisessä jaksossa hiukan häiritsi jo ainakin jossain määrin samanlainen juoni kuin aiemman kauden jaksossa. Yksi radio-ohjelman koeyleisössä ollut ei pidä Frasieristä, ja siitä seuraa pakkomielle tietää syy. Kun samaa ideaa vielä käytettiin muissakin komediasarjoissa, Seinfeldissa ja Raymondissa ainakin. Jakso oli kyllä hauska, niin en nyt tästä sen enempää kitise.

Kommenttiraidoista ehkä luovuttiin nyt pysyvästi, mutta muuta ekstraa löytyy. Tuosta Grammerin ohjaamasta jaksosta oli miestä itseään ja David Hyde Pierceä haastateltu. Hieno homma, mitä nyt olisi ollut mukavaa nähdä nämä "veljekset" yhdessäkin haastateltavina. DHP taisi siis olla sarjan jokaisella kaudella Emmyissä ehdolla ja kyllähän tuo niin ässästi vetää näissäkin jaksoissa, että ei ihmetytä.

Mikäs jakso se olikaan, jossa Frasier saapuu radioasemalle ja puhuu Rozille siitä, miten kauan on viime kerrasta naisen kanssa... tietämättä piilossa olevista synttärionnittelijoista Tuo oli yksi hauskimmista jutuista, mutta nauruja irtosi todella hyvin läpi kauden, nautiskelin!

Ohjelmaan soittajia olivat tällä kaudella mm. Billy Crystal, David Duchovny, Carrie Fisher ja Jodie Foster.

[Tina DeMona]

Tulipas lopultakin katsottua ensimmäinen tuotantokausi sarjasta The Wire.
https://www.imdb.com/title/tt0306414/reference/



Ja kenenkään maailmaa tuskin ravistelee kun kerron että helvetin hyvähän se oli. Kyllä HBO:lla on tosiaan osattu jossakin vaiheessa näitä tehdä. Heti ekasta jaksosta saakka ihan älyttömän vangitsevaa kamaa, jopa välittömämmin kuin vaikkapa The Sopranosissa.

Eli poliisisarjaksihan tätä usein tituleeraataan mutta ihan yhtä paljon tässä on pääosassa myös se vastapuoli: oikeastaan niin huumekauppiaat kuin näitä uran kiilto silmissä jahtaavat poliisitkin päätyvät vaikuttamaan aika pitkälti saman kolikon kahdelta eri puolelta: tyypeiltä oman instituutionsa byrokratian haavissa jotka välillä joutuvat oikeasti kyseenalaistamaan mitä nyt taas ovatkaan tekemässä, mitä varten ja mitä siitä kukaan hyötyy. Tätä sitten tutkiskellaan loistavasti kirjoitettujen ja näyteltyjen hahmojen kautta.

Pääosassa on tämmöinen kaveri kuin Dominic West joka on toki ollut parissakin jutussa mukana - silti jotenkin katsoessa erehdyin luulemaan sitä siksi niiden Hobbit -leffojen Bard-äijäksi. Mutta eihän se nyt sitten ollutkaan. Hän on tällainen vähemmän pidetty poliisi joka on vähän kyllästynyt arkirutiineihinsa ja päättää pistää kerralla nurin kaupungin slummiosien pahimman, uuden huumeloordin. Siihen hän saa todella vastentahtoisen johtoportaan tarjoamaan vain eri osastojen pahimmat tyrijät sekä tekniikkaa suoraan 70-luvulta jolla onkin hyvä lähteä tätä projektia hoitamaan - ja toki niin, että mahdollisimman paljon näyttävää tulosta saataisiin lehtien sivuille vaikkei se oikeasti vaikuttaisikaan lopulta mihinkään. Kehenkään ei voi luottaa ja jos kaikki menisi muuten hyvin, kyllähän joku ryhmään istutetuissa sekoilijoista tyrii jotain tärkeää tai juoruilee varapoliisipäällikölle vääristä asioista.

Kaikkia myös suorastaan varmasti järkyttää että lempihahmoni on se ryhmän ainut naispuoleinen jäsen joka sattuu vielä olemaan kovis ja lesbo. Myös se näiden johtajaa esittänyt Lance Reddick on todella vakuuttava. Rikollisten puolella on sitten parikin aika kovaa ihmiskohtaloa tarjolla. Yhtä tyypeistä siellä näyttelee vielä nuorehko Idris Elba eikä edes missään kaikkein ehkä räiskyvimmin näkyvässä roolissa. Myös toisen HBO-sarja Boardwalk Empiren Chalky Whitena aina minun mieleeni jäänyt, vuonna 21 todella nuorena kuollut Michael Kenneth Williams on ihan yhtä supersiisti tässäkin.

Olihan tämä vaan laatutekemistä kaikin puolin. Selkeästi ollaan matkalla kohti elokuvamaisuutta mutta ihan pidin siitä, että tässä vaiheessa raja tv-sarjan ja elokuvan välillä ei ole aivan täysin kadonnut. Jopa kuvanlaadullisesti tämä näyttää jotenkin hirmu tuoreelta ja omanlaiseltaan; muistuttaen ehkä jotain suoraan-videolle -elokuvaa enemmän kuin täysin pintasiloiteltua leffaa. Vähän kuin jos PM Entertainment olisi lähtenyt ihan eri linjoille käsikirjoitustensa kanssa kuin normaalisti. Tapahtumapaikkana on Baltimore ja kaupungin rupuisuudesta sekä köyhyydestä otetaan mainiosti aivan kaikki irti. Mitään Michael Bay -kiiltopintaisuutta ei todellakaan ole tarjolla.

Se vähän jopa ihmetyttää, että tämä sitoo kaikki langat aika kivasti yhteen - vaikkei loppunsa todellakaan taas miltään Suurelta Oikeuden Voitolta vaikutakaan. Mietityttääkin mihin ne tulevat kaudet sitten mahtavat mennä. Ja jos vastaan tulevat niin senhän voi sitten kivasti toki selvittää.

[Exterminator]

Tuosta on melkoisesti ylistystä saanut lukea, ja sai taas. Enpä tiennytkään, että The Affairin West on tässäkin pääosassa. Varmaan tykkäisin, toivottavasti saa jonain päivänä katseltua itsekin. Samat sanat Sopranosista, joka minulta tietysti myös on mennyt ohi.

[Liskohallitus]

Tsunami: Race Against Time
https://www.imdb.com/title/tt34026692/

Juuh, olihan tuho aivan valtavaa. Eli tultiin Thaimaasta pois pari päivää ennen kuin tsunami iski. Oltiin tällä kertaa kuitenkin alueilla, jossa mitään riskiä ei ollut. Mutta monissa tuhotuneissa paikoissa oltiin käyty aiemmin ja nyt niistä ei ollut paljon mitään jäljellä. Kun ajattelee niitä paikkoja missä on vaikka seissyt ja istunut katselmassa ympärilleen niin aallon iskiessä selvitymisen mahdollisuus on ollut täysin minimaalinen. Se iski tätä katsoessa, että se olisi ollut varma kuolema.

Noin muuten ehkä hiukan liian ylidramaattisia haastatteluja tähän oli laitettu, mutta mukana oli kuitenkin paljon uutta materiaalia, jota en ollut aiemmin nähnyt. Yllättävän paljon tuoltakin ajalta on kuitenkin videota vaikka silloin ei vielä kaikilla ollut kameraa taskussa koko ajan.

[Exterminator]

Frasier, 4. kausi
Erityisen sydäntä lähellä oleva kausi, koska tällä tutustuin sarjaan silloin joskus. Ja aivan loistavaa kamaahan nelonen edelleen on, sisältäen joitakin koko sarjan suosikkijaksojani. Hulvaton kuunnelmajakso Ham Radio, sen Last Action Heron teatterinpitäjän sisältävä A Crane's Critique, toivottavasti ihan itse keksityllä nokkelalla idealla pelaava The Impossible Dream... To Kill a Talking Birdissä David Hyde Piercellä on elävä lintu päässään kohtalaisen pitkään ja pistääkin hieman miettimään, miten helppoa tuon kuvaaminen on mahtanut olla Huippujakso tämäkin, kuten myös tuplapituinen Three Dates and a Breakup. Omaan makuun ehkä jopa paras esimerkki siitä, miksi sarja napsi niitä Emmyjä kaudesta toiseen.

Monella jaksolla oli minusta vähän vaatimatonkin keskiarvo, mutta onhan siellä tosi korkeitakin. Frasierin poika on mukana The Unnaturalissa, jolla on alhaisempi keskiarvo, ja tämä ei niitä parhaita jaksoja minustakaan ole. Sama Roz's Turnistä, vaikka tässä nähdäänkin Frasierin manageria ja tämähän on erinomainen hahmo! Kiitospäivään sijoittuva jakso meinasikin unohtua, sille myös hauskuudesta maininta! Tässäkin poika on mukana, eli parissakin jaksossa esiintyy kaudella.

Head Gameissa Frasieria ei paljon nähdä, vaan jakso keskittyy Nilesiin. Muistelen johtuneen Kelsey Grammerin jonkinlaisesta päihdeongelmasta, jota piti käydä hoitamassa, ja pikku tauko tarvittiin.

Päätösjakso Odd Man Out on kerrassaan hieno lopetus ja tässähän on Linda Hamilton mukana, jota oli aiemmin vain kuultu soittajan äänenä. Miksihän tätä on muuten tullut nähtyä niin vähän missään Cameronin elokuvia lukuun ottamatta, jaa-a. Oli tässä komediaa tehdessään oikein hyvä, niin sai miettimään tuollaista ja että mielellään näkisi tätä enemmänkin hauskuuttamassa.

Cusackin Jussi, Eric Roberts ja Kieran Culkin soittelivat ohjelmaan tällä kaudella, jolta muuten jäi yksi jakso kokonaan näkemättä Ei toiminut kummassakaan soittimessa. Kyllä tekisi mieli niitä reiskoja tästäkin syystä, mutta kun jotkut niin varmasti ilmoittavat poistoja sisältävän. Sitten taas toiset ja Dvdcompare sanovat uncutiksi, niin ristiriitaista on

[Liskohallitus]

6ixtynin9 - the Series
https://letterboxd.com/film/6ixtynin9-the-series/

En muista miten saman ohjaajan samanniminen elokuva meni, mutta sanoisin, että tosi hyvä 6 osainen minisarja ja alkuasetelma on ainakin sama.

Eli juuri potkut saaneen naisen ovelle ilmestyy vahingossa laatikollinen huumerahaa ja siitäpä se soppa syntyy. Tämä Netflixistä löytyvä sarja on thaimaalaiseksi aika rohkea. On alastomuutta ja poliittista sanomaa, mutta kuten yleensä niin väkivalta ei ole ongelma, ja sitä tässä riittää. Käänteitä riittää ja ihan hauskaa huumoriakin on, mutta sillä varauksella, että jos thaikkujutut ei kiinnosta niin ei ehkä välttämättä iske. Itse antaisin suosituksen ihan vaan länkkärimenosta tyykkääville myös. Kannattaa kokeilla jotain uutta.

The Walking Dead: Dead City
https://en.wikipedia.org/wiki/The_Walki ... _Dead_City

Juuh, valitettavan kökkö tekele, ja jatkoa on luvassa kun toinen kausi on varmistettu (vissiin). Jatkosarjoista Daryl Dixon hiihtää edelleen ihan omassa luokassa kun tämä osottautui lähinnä halvaksi rahastukseksi, jossa käy ilmi, että Maggie ja Negan ei vaan kanna kahdestaan koko sarjaa, toki kaikki ympärillä niin laiskaa, että syy kaatuu pääosien niskaan. En oikein keksi mitään hyvää sanottavaa tästä sarjasta mutta kaikki jaksot kuitenkin katsoin, eli ei sitten vissiin ihan täyttä kuraa kuitenkaan.

Sen sijaan edelleen toisessa jaksossa mateleva The Walking Dead: The Ones Who Live on jotain niin huonoa, että tässä saavutetaan sellainen pohjakosketus, jonka jälkeen pitää kaivaa helvettiin ulottuva kuoppa, että huonommaksi voi mennä.

[Tina DeMona]

No niin, enpä ole aikoihin täällä mistään oikein kunnolla reuhottanut; on ollut aika paljon kaikkea muuta ja sitten ne vähäisetkin lepohetket ovat menneet sarjan Terminator: The Sarah Connor Chroniclesin parissa. Mikä, ottaen huomioon ettei siinä ole kuin kaikkinensa jotkut vähän reilu 30 jaksoa, on kyllä kestänyt ajasta aikaan ja ikuisuudesta seuraavaan. En näköjään tullut ekasta kaudesta erikseni höpöttäneeksi joten mutistaan nyt sitten samalla vaivalla molemmista.



Huolimatta siitä että olen holtiton The Terminator- ja elinikäinen genrehumpuuki-tv:n fani, suomen telkkarin alkaessa tätä esittää olin ekan jakson jälkeen että juu, eiköhän tuo nyt ollut sitten siinä. Ei se mikään kamala tunnin tempaus ollut mutta ei kyllä toisaalta houkutellut mukaansakaan. Ja tämä oli kuitenkin aikaa jolloin toljotin mm. James Cameronin omaa, vastaavaa (ja vielä paljon hirvittävämpää) viritystä, Dark Angelia ihan vapaaehtoisesti. Mutta hyvä että silloin näin tein koska ei tämä kyllä mistään kohtaa tuon(kaan) tyylilajin edes keskitasoa lähene.

Mikä typerintä, tämä tuntuu vielä jatkuvasti olevan ihan holtittoman tosissaan oman tekemisensä kanssa - perustuuhan se sentään suosikkielokuvasarjaan ja kaikkea - mutta kyvyt ja mielikuvitus eivät sitten kumminkaan riitä oikein mihinkään. Näin se jäi juuri siihen pahimpaan välikäteen että oikeasti vangitsevan televisiosarjan ja riemastuttavan kahjoilun sijaan onnistui lähinnä olemaan puiseva ja helvetin tylsä.



Premissistä nyt ehkä kannattaa aluksi sanoa sen verran että tämä on suoraa jatkumoa kahdelle ekalle filmille, poistaen kolmosen aikajanalta kokonaan. Tästä se establisoitujen asioiden retkonnailu näköjään jo alkoikin eikä siitä Genisyksestä! Aika kumma ratkaisu sinällään että olihan se Rise of the Machines (kai?) ihan kohtuullisen menestynyt ja ei kai nyt ainakaan silloin mitenkään vihattukaan filmi. Mutta kait nämä sitten tahtoivat tehdä omaa juttuaan. Ja ei sitä kolmosta hienoine "ideoineen" kyllä todellakaan ikävä tulekaan, ei siinä.

Sarjan alussa siis edelleen teini-ikäinen John Connor joutuu äiteineen lähitulevaisuuteen, sarjan tekoaikaan 2008 mikä kivasti selittää miksi ei olla vanhettu T2:sta kuin pari vuotta. Siellähän se Skynetin pirulainenkin alkaa pikkuhiljaa sitten horisontissa hiimua joten asioille on luonnollisesti tehtävä jotain. Vaan. Lähes ainut asia mikä Sarah Connoria tuntuu kiinnostavan, on hommata kiva lähiökämppä ja saada poikansa kouluun.

Siis mutta että anteeksi mitä? Tiedän toki että niin koulu- kuin kotikohtauksetkin ovat tällaisten sarjojen suola mutta herran jumala: tämä on Terminator. Jotenkin tulisi itsellä ennemmin mieleen että liikuttaisiin jossain hämäräheebojen alamaailmassa; tehtäisiin kyseenalaisia moraalivalintoja ja pakoiltaisiin lakia. Olette kirjaimellisesti väärässä ajassa ilman henkilötodistuksia ja rahaa, ja teillä on tappajakyborgit perässänne - silti teitä kiinnostaa lähinnä leikkiä kotia ja draamailla siitä jäikö matikan läksyt nyt tekemättä! Ihan oikeasti. Ja sehän se vielä että näistä jutuista ei ikinä keksitä mitään järjellistä sanottavaa tai tekemistä: siellä koulussakin lähinnä möllötetään näön vuoksi pari kertaa jaksossa kun nyt sellaiset lavasteet kyhäämään mentiin. Sissos saatana.

Ja ei muuten ole yhtäkään sellaista elementtiä kahdessa ekassa Terminaatri -leffassa jota ei kierrätettäisi tämän sarjan tyhmyysmankelin läpi - ihan jotain puolen lauseen reunamainintaa myöten. Ja kyllä muuten joka kerta vituttaa. Aina näistäkin saadaan nyittyä aikaiseksi ne kaikkein ankeimmat, väsyneimmät ja banaaleimmat tasot irti. Paskasti tehdyt CGI-endoskeletonit kompastelevat toisiinsa, T-1000 -efektit ryöstöviljellään totaalinaurettavina versioina, se Skynetin aikakone on joku pankkiholviin piilotettu jalkapallopommi (?) ja sieltä tulevaisuudesta pukkaa kaikennäköistä porukkaa niin usein ties kenen puolelle ja ties millä asioilla että niille pitäisi joku oma Helsinki-Vantaa -lentoasema perustaa niiden saapumista koordinoimaan.

Tulevaisuudesta puhuen, sitäkin sitten tietysti erinäisissä takaumissa nähdään ja, no, aika kauas ollaan tultu ekan filmin maagisen ahdistavista visioista. Samaan on selkeästi pyritty kun taas ollaan löydetty joku rapistuva tehdashalli vastarintaliikkeen turvapaikkaa portreeroimaan mutta lavastaja on nyt sitten tyytynyt lähinnä strategisesti sijoittelemaan kolme öljytynnyriä seinää vasten ja kasaamaan johonkin nurkkaan muutamia lautoja. Siihen sitten kivat sitcom-valot blästäämään ja kyllä on hieno tuhonjälkeinen maailma meillä! Etenkin kun paikalliset sivuhahmotkin reuhuavat menemään kuin lukiolaiset abi-risteilyllä.



Muutama sana hahmoista ja esittäjistään.

Sarjan ylivoimaisesti paras juttu on sen nimihenkilö elikkäs Sarah Connor. Minähän tietysti yleensäkin fanitan tätä hahmoa syvästi ja niin teen myös esittäjällensäkin elikkä Lena Headeylle. Ja vaikka muijasta tykkään noin niinkuin muutenkin, niin ei kyllä ihan aidosti tule mieleen ketään - tietysti aidon Linda Hamiltonin ohella - joka voisi astua tähän rooliin ja pärjätä näin ei-nolosti vertailussa alkuperäiseen. Etenkin verrattuna nyt vaikka siihen toiseen Game of Thrones -tähteen siinä yhdessä elokuvassa. Että siitä isot propsit roolituksesta vastaaville.

Lisäksi tämä tuntui olevan se ainut hahmo millä oli jopa jotakin menossa ja joka, niin, tuntui ihan aidolta ihmiseltä. Kohtuu tärkeä juttu jossakin määrin sarjalle, joka perustuu roboottien ja ihmishahmojen väliseen vuorovaikutukseen! Sillä on jotain täysin ei-yhtään-mihinkään johtaviakin juonilankoja joista ihan pidin koska, tosiaan, ne tekivät siitä aidomman tuntuisen hahmon. Varmaan johtuu osittain siitäkin että tämän kautta meidän kai on tätä sarjaa tarkoituskin katsella. Toisaalta tästä johtuen kirjoittajilla on holtiton tarve kirjoittaa tälle jotain ihme obsessioita joista hän voi sitten mupeltaa jaksojen aloitusmonologeissaan: milloin ne ovat ydinpommin keksijät, milloin Liisa Ihmemaassa ja milloin Golem-taru. Ja sitten niihin ei tietenkään ikinä palata enää toista kertaa.

John Connoriakaan en nyt varsinaisesti vihannut: parempi tämä joku mikälie Thomas Dekker itse asiassa on kuin se kolmosen häiskä. Tuollainen teinipoika kaikkine teinipoikaisuuksineen niinkuin nyt kuuluu ollakin mutta ottaessaan "suuri johtaja John Connor" -vaihteen silmään on ihan jopa semi-uskottava tässä. Se sen sijaan on perseestä, eikä ollenkaan näyttelijän vika, että melkein kaikki sarjan henkilöhahmojen välinen draama pitää hoitaa maksimaalisen mökötyskitinän kautta ja sitä on erityisesti tälle hahmolle jaksettu kirjoittaa niin perhanasti.

Headeyn lisäksi se toinen tuttu naama on sitten Summer Glau tämänkertaisena, uudelleenohjelmoituna Naatrina. Hänhän on toki tuttu Firefly'stä vaikka aikoinaan hänet bongattiin yhteen Angelin jaksoon esittämään balleriinaa, jota siis ennen tätä ensiesiintymistään ihan aidosti oli. Yllättäen hän pääsee käyttämään balleriinataitojaan myös tässä; paitsi ajoittain toimintakohtauksissa myös eräässä jaksossa ensimmäistä kautta missä soluttautuu balettikouluun. Ja tuo oli ihan oikeasti lempiasiani koko ensimmäisessä kaudessa: vaikka kuulostaa tuhottoman tyhmältä, se oli jotakin odottamatonta mitä ei oltu ryöstöviljelty suoraan niistä leffoista ja kaiken lisäksi johti vielä ihan mielenkiintoiseen paikkaan. Toki se sitten oli muuten varmaan seitsemäksitärkein sivujuoni aivan saakelin tylsässä jaksossa että eipä siinä.

Tämän hahmon isoin pointti on periaatteessa sama kuin Arskalla T2:ssa eli tulla koneena Sarahin ja poikansa väliin. Jos Arnold oli paitsi suojelija ja leikkitoveri, myöskin paras mahdollinen isänkorvike nuorelle Johnille, tämä on sitten ikään kuin sisko / tyttöystäväkandidaatti jota suhdetta vielä kakkoskaudella vähän monimutkaistellaan. Ja tuohan jopa melkein hitusen johti johonkin mikä oli ihan kivaa vaihtelua kanssa. Kakkoskauden lopussa sitten tämäkin saa sen klassisen "puoli naamaa poissa" -maskeerauksen mikä oli ihan yllättävänkin siisti tässä.

Ai niin, hahmon nimi on "Cameron" koska tottakai se on.

Sitten meillä on Derek Reese, alkuperäisen Kyle Reesen veli joka onnistuu lähinnä todistamaan ettei karisma ainakaan kulje pysyvänä ominaisuutena Reesejen suvussa. Meni varmaan jonnekin kakkoskauden puoliväliin saakka että opin muistamaan tämän äijän olemassaolon: siihen saakka se joka ikisen jakson alussa tuli aina yllätyksenä. "Ai niin tässä oli tämäkin joku äijä". Hän on tylsä ja perseestä eikä ketään jaksa kiinnostaa. Tällä on myös austraalialainen tyttöystävä jonka esittäjä oli tosi nätti mutta hahmo aivan yhtä yksioikoisen mitäänsanomaton möllö kuin äijänsäkin.

Kyllähän me tosin näemme sen itse Kylenkin Sarahin erinäisissä uni- ja halluilukohtauksissa joista yksi on varastettu ihan sanasta sanaan ja kuvakulmasta kuvakulmaan siitä kakkoselokuvan vastaavasta kohtauksesta. Mutta tähän rooliin oli sitten valittu joku tyyppi ilmeisesti ihan pelkän sopivan iän perusteella koska oli kyllä sellainen poikabändin basisti ettei toista. Vähäsen tuli Michael Biehniä ikävä.

Vielä näitäkin pahempi rätti yleisön kasvoille on sellainen FBI:n äijä mikä kanssa häärää sarjassa aivan alusta loppuun. Ideana tämmöinen sankareittemme tekosia ulkopuolelta seuraava "tavallinen pulliainen" on ihan vallan hyvä mutta ei hyvää päivää. Miten voi maailmassa olla jotakin näin tylsää...? Siis tämä äijähän on robootimpi kuin ne Naattorit! Joiden kanssa se vielä jatkuvasti päätyy hölpöttämään. Jeesus armahda ja autuus pelasta. Ei pysty.

Kaiken lisäksi hahmonsa on myös uskovainen ja eihän siinäkään jos se olisi hahmoelementti muiden joukossa mutta kun tämä pitää aina sitten kirjoittaa summaamaan kaikki mahdollinen jollakin just passelisti tähän rakoon sopivalla raamatun sitaatilla tai rippikoulun aforismilla, joskus viittä vaille suoraan kameraan tuijotellen kuin tämä nyt olisi taas se universumin historian syvällisin asia koskaan. Joka paikkaan löytyy joku mahtava Vartiotorni -ajatus joka täytyy jakaa kaikille muille hahmoille jotka siinä nyt sitten sattuvat paikalla olemaankaan - meininki vaan pahenee kun tämä tyyppi saa tehtäväkseen alkaa kouluttaa kehittyvää keinoälyä. Se puuha nimittäin valehtelematta aloitetaan kymmenestä käskystä!

Kakkoskaudessa mukaan astuu myös Garbage-laulaja Shirley Manson missä vaiheessa olin paskoa alleni. Tiedän että asiasta on täälläkin poikkeavia mielipiteitä mutta minä olen Garbagesta diggaillut lukiosta lähtien eikä minulla silti ollut harmainta aavistusta nti. Mansonin jossain näytelleen - omia musiikkivideoitaan nyt luonnollisesti mukaan laskematta. Saati sitten vielä tässä tekeleessä. Hän on tällainen tulevaisuudesta tullut T-1000 joka on ottanut jonkun superrikkaan yrityspampun roolin ja kasvattaa nyt sitten omaa lemmikkikeinoälyään kellarissa. Ja hän todella näyttelee kuin robotti olisi. Mikä on ihan kamalaa koska tätä hahmoa toljotellaan aivan saakelisti tässä. Ja sen selitystä kuunnellaan. Siinä ei edes todella soma skottiaksetti riitä hereillä pitämään.

Kakkoskaudella joka ikisessä jaksossa on varmaan joku viisi, kuusi kohtausta jossa Shirley ja FBI-kyyrä istuvat sen saman toimistopöydän ääressä jauhamassa joutavia minuuttitolkulla. Näillä horinoilla ei ihan oikeasti ole koskaan mitään väliä ja ne vaan jatkuvat. Ja jatkuvat. Ja jatkuvat.

Lisäväreenä Mansonilla on sitten myös tytär - tai varmaankin sillä muijalla jonka identiteetin se on ominut on tytär. Ja tämä sitten lapsukaisen vaistoillaan tietysti huomaa ettei äiti ole ihan "normaali". Tätä aletaan yhdessä jaksossa vähän tutkailla minkä minä poloinen tolvana oletin johtavan jossakin vaiheessa johonkin - tai yleensä jatkuvan edes jotenkin kun kissa nyt pöydälle nostettiin. Luonnollisesti turhaan. Asiaan ei palata enää koskaan ja näitä hoitanut lastenpsykiatrikin tapetaan, oliko heti seuraavassa jaksossa.

Niin, se keinoäly. Tämä saatanan sarja menee tekemään sen saman kamalan, anteeksi antamattoman virheen taas antaa sille Skynetille kasvot. Tai no, lopulta selviää pienenä tvistinä että se ei sitten olekaan Skynet vaan joku toinen keinoäly joka on kanssa kehitetty Miles Dysonin suunnitelmien pohjalta. Tai jotain. Ja sitten hän on vielä kolmas robootti-ihminen näiden kahden aiemmin mainitun piiriin joka sai kyllä parissa kohtaa jo haluamaan käsitellä televisiota moukarilla. Joskus seuraamme kuinka hän leikkii legoilla, joskus taas pelaa FBI-äijän kanssa roolipelejä. Joskus filosofoidaan elämän ja kuoleman konsepteista minuuttitolkulla painoarvottomilla Microsoft Puhe -äänillä.

Koko tämän touhun kuvio on kuin jos Datan olisivat Star Trekissä kirjoittaneet maailman suurimmat idiootit.



Hyviä jaksoja noin kokonaisuuksina sarjassa on tasan tarkkaan kolme. Kaikki niistä kakkoskaudelta mistä löytyvät toisaalta sitten myös ne paskimmat.

Yksi niistä hyvistä on juurikin tämä jossa tätä Cameron-naatrin (epä)inhimillisyyttä ja nuoren Connorin tunnesidettä tähän koneeseen perataan. Yksi ihan kiva, toistaiseksi mainitsematon sivuhahmo myös kohtaa loppunsa aina itseäni miellyttävän traagisesti. Toimiva tunnin viihdepaketti! Ihan jopa järjellisesti kirjoitettua draamaa, kerrankin! Toki sitten seuraavat kaksi jaksoa ovat tämän välitöntä jälkipyykkiä ja sitten taas puolestaan ehkä kivuliaimmat puolitoistatuntia varmaan elämässäni tähän mennessä.

Toinen on sitten semmoinen missä ollaan metsämökissä jossa tällainen päällisin puolin hyvin keskenään toimeen tuleva perhe jonka salaisuuksien verkot sitten alkavatkin paljastua: kas sankarimme saavat tietää terminaatrin jahtaavan yhtä heistä mutta kukaan ei tiedä ketä tai mitä varten! Taas ihan kiva tuommoinen idea joka vietiin mukavasti maaliinsa.

Kolmas ja ehdoton lempparini oli sitten juurikin sitä Hyvää Tyhmää mistä koko muu sarja pysyttelee muuten visusti kaukana. Mietinkin jo jossain alkuvaiheessa miksi ne tulevaisuuden heebot aina päätyvät pelkästään näitten tuotosten tekoaikaan - aikamatkustuksesta kun nyt kumminkin on kyse! No, tässä jaksossa Cameron sitten kirjaston kivan rullatuolipojan (jota ei myöskään kohdata enää koskaan toistamiseen) kanssa jäljittää todistusaineistoa 1920-luvulle vahingossa päätyneestä tuhokoneesta joka on siellä päätynyt kohtuu selittämättömästi rakentamaan jotain Skynetin tarvitsemia pilvenpiirtäjiä jonain teollisuusmogulina tai jotain. Me myös näemme kohtauksia tuolta 20-luvulta joissa tappajakyborgimme niittaa porukkaa salakapakassa tommy gunilla liituraitapuvussa - tämä oli just sitä touhua mistä tämä sarja olisi vaan hyötynyt niin paljon! Kunnon mielikuvituksen lentoa ja villejä ideoita! Toki se vielä lopussa kaivetaan esiin sieltä omarakentamastaan pytingistä jostain laarista mihin se on itsensä asettanut, juuri parahulttaisesti loppukohtaamista varten!

Yleensäkin mitä pitemmälle sarja päätyy niiden kahden leffan elementeistä, sitä paremmin se alkoi aina toimia. Ne kun on vähän niinkuin jo nähty ja - ohoh - noissa klassikoissa myös sillä lailla pikkiriikkisen paremmin toteutettuina. Valitettavasti tätä tosiaan tapahtui aivan liian aniharvoin ja pääosin mentiin X-Filesin ihan viimeisten kausien kaikkein heikoimpien mytologiajaksojen hengissä: kun vaan rämmitään jonkun tuulesta temmatun asian perässä, lämpytetään joutavia kohtauksesta toiseen eikä mikään vahingossakaan koskaan johda mihinkään tai ole muutenkaan mielenkiintoista.

Action on telkkarimielessä ihan OK mutta sitä on lopulta yllättävän vähän. Mikä on kai siinä mielessä ihan jees että ne viimeisimmät leffathan sitten ovatkin tätä "kaikki kumoon joka toisessa kohtauksessa, kävi se järkeen eli ei" -osastoa joka on toki anaalista sekin. Tässä vaan kun sitä toiminnan vähyyttä ei valitettavasti oikein kompensoida millään.

Kaikesta tästä huolimatta, kyllä tämä silti mahtoi olla parasta Terminatoria noiden kahden leffan ohella. Mikä ei oikeastaan ole kehu tälle vaan aivan syntisen kauhistunut sääli tätäkin vallan hienoa ideaa kohtaan. Joskus voisi vaikka antaa asian olla jos ei vaan rahkeet riitä. Sanomattakin selvää että mitään syytä tätäkään uskomatonta kokonaisuutta ei yhtään kenelläkään ole kärvistellä läpi - vaikka tälläkin edelleen faninsa on. Jostakin kumman syystä.

[Liskohallitus]

Olen viineissä joten keskittyminen ei riitä kovin tarkkaan lukemiseen, mutta perkele, kunnon analyysia

Noi naiset on A-luokkaa ja varmaan sen takia pidin sarjasta ja jopa toivoin jatkoa. Eikä se Beverly Hills -jorkkikaan ollut mun mielestä paska tässä.

[Tina DeMona]

Olen viineissä joten keskittyminen ei riitä kovin tarkkaan lukemiseen, mutta perkele, kunnon analyysia

Noi naiset on A-luokkaa ja varmaan sen takia pidin sarjasta ja jopa toivoin jatkoa. Eikä se Beverly Hills -jorkkikaan ollut mun mielestä paska tässä.

Naisista ollaan ainakin samaa mieltä. Kukas se Beverly Hills -tyyppa näistä nyt on - se Johnko?

[Liskohallitus]

Olen viineissä joten keskittyminen ei riitä kovin tarkkaan lukemiseen, mutta perkele, kunnon analyysia

Noi naiset on A-luokkaa ja varmaan sen takia pidin sarjasta ja jopa toivoin jatkoa. Eikä se Beverly Hills -jorkkikaan ollut mun mielestä paska tässä.

Naisista ollaan ainakin samaa mieltä. Kukas se Beverly Hills -tyyppa näistä nyt on - se Johnko?

Derek Reese.

[Tina DeMona]

Olen viineissä joten keskittyminen ei riitä kovin tarkkaan lukemiseen, mutta perkele, kunnon analyysia

Noi naiset on A-luokkaa ja varmaan sen takia pidin sarjasta ja jopa toivoin jatkoa. Eikä se Beverly Hills -jorkkikaan ollut mun mielestä paska tässä.

Naisista ollaan ainakin samaa mieltä. Kukas se Beverly Hills -tyyppa näistä nyt on - se Johnko?

Derek Reese.

Ai se! Ok. No joo, ei se nyt varsinaisesti kai huonosti näytellyt tai mitään.

[Exterminator]

Oli kovat analyysit ja ai Shirley Manson? No eipä yhtään tietoa ollut minullakaan, että näytellytkin. Harmi vaan, jos ei oikein lähtenyt.

[aTomiK]

Kyllä itse tuosta sarjasta ihan kohtalaisesti tykkäilin, katsomisesta toki jo aikaa.

[rautapuoli]

Just tässä ihan lähiaikoina on iskenyt joku mielenkiinto tota sarjaa kohtaan. Taisin törmätä jossain youtube-videossa kehuihin. Aiemmin vältelly just sen takia kuinka jumalattoman tylsältä toi on vaikuttanu. Ja toi kouludraamailu kuulostaa uskomattoman aneemiselta elementiltä. Mutta kaipa tuohon vielä tarttuu ainakin muutaman jakson verran.

Genisyksestä pakko sanoa, että se on muistikuvissa muuttunu hauskaksi ja täten parhaaksi Terminator-häpäisyksi. Että eiköhän tuo tule uusittua ja kattoo naurattaako enää.

[Tina DeMona]

Just tässä ihan lähiaikoina on iskenyt joku mielenkiinto tota sarjaa kohtaan. Taisin törmätä jossain youtube-videossa kehuihin. Aiemmin vältelly just sen takia kuinka jumalattoman tylsältä toi on vaikuttanu. Ja toi kouludraamailu kuulostaa uskomattoman aneemiselta elementiltä. Mutta kaipa tuohon vielä tarttuu ainakin muutaman jakson verran.

Genisyksestä pakko sanoa, että se on muistikuvissa muuttunu hauskaksi ja täten parhaaksi Terminator-häpäisyksi. Että eiköhän tuo tule uusittua ja kattoo naurattaako enää.

Jos joskus katsot niin mielellään sitten kuulee vastakommenttia.

Genisyksen huvittavuuden kyllä kyseenalaistan vahvasti. Mutta eihän sitä kyllä sitten ikinä tiedä.

[Tina DeMona]

Ja sitten ihan erilainen (ja myös lyhyempi) tv-sarja täydelliseen fiiliksenvaihtoon: Lip Servicen ensimmäinen tuotantokausi.
https://www.imdb.com/title/tt1533010/reference/



Kun kertoo että kyseessä on brittiläinen, Glasgow'n lesboyhteisöön sijoittuva draamakomedia, aika moni osannee jo sanoa onko jutulla mitään potentiaalia itselle toimia. Ei siis ehkä kaikkien sarja täälläkään mutta itse taas ihan diggastelin. Etenkin juuri siksi että vaikka kyseessä aika perinteinen ihmissuhdeveivi onkin, touhu ei ollut koskaan tylsää sillä hahmot olivat hyvin mietittyjä, näistä oppi jopa välittämään ja homma pysyy eläväisenä.

Tässä varmasti tuo komediapuolikin juuri jeesaa: vaikka tällä toki on ne sydäntäsärkevämpäänkin pyrkivät hetkensä, aika paljon tämä lopulta menee komediasarjan rakenteella ja fiiliksellä. Vaikka sitten jaksot - joita ei taas mukavaan brittityyliin ole kuin kuusi - ovatkin koko tunnin mittaisia. Hahmotkin on hyvin tarkkaan rajatut jo vähän jonkun tilannekomedian tavoin. Itselleni tällainen vähän kaikkea tarjoava tasapainottelu jotenkin tuppaa paljon paremmin palvelemaan kuin sellainen täysi, itsensä supervakavasti ottava, ylitsevuotavan taiteellinen itkupotkuilu - ellei se nyt sitten satu olemaan ihan satumaisen hyvä.

Päähenkilöitä on periaatteessa kolme. On tällainen nuori valokuvaajarenttu joka on jättänyt turhankin tarkan ja huolehtivaisen sussunsa yhtäkkiä ja karannut New Yorkiin muotikuvailemaan. Sarjan alussa se sitten tulee takaisin ottoäitinsä hautajaisiin mistä alkaa koko iso suvun salaisuusvyyhti paljastua - kukas se sen oikea äiti oikein onkaan ja näin. Ja alkaahan se vanha suolakin sitten tietysti janotella. Kolmantena hahmona on tällainen vähän Ricky Gervaisin Extras-sarjasta muistuttava näyttelijänalku jolla kolme kymppiä alkaa lähennellä eikä tämä ole oikein saanut vielä mitään elämässään aikaiseksi.

Ja lesboseksihän on tietysti mukavaa, vaikka ihan niin paljoa ei paljasta pintaa ollutkaan kuin kannen K-18 -merkinnästä olisi voinut toivoilla. Silti erinäisiä tissijuttuja aina silloin tällöin eli mikäs sen kivempaa. Tämä oli myös sillä lailla nautittavan elämänmakuista touhua että mitään pintaliitohienostelua ei tarvinnut kestää vaan kaikkien touhut ovat enemmän tai vähemmän rempallaan. Toisaalta sarjan valmistumisvuosi paljastuu ehkä hitusen kuppaisesta käsivarakuvauksesta jolla vielä zoomaillaan vähän jatkuvasti jonnekin. Sentään Jess Francokin osasi sen jalustan kameralleen edes löytää. Kai tälläkin sitten jonkinlaiseen autenttisuuteen pyritään vaikkei sarja sitä niin hirveästi muuten korostakaan.

Eli itselle ihan jepa. Ja koska ostin samaan syssyyn myös kakkoskaudenkin - mitä enempää tätä ei sitten ole tehtykään - enköhän palaile senkin merkeissä jossakin vaiheessa.

[Exterminator]

^ Enpä ole kai kuullutkaan, ihan kiinnostavaa.

Tuli katsottua Joonas Nordman Shown grillikausi. Olikohan näitä tehty jo aiemminkin, en ole varma. Mutta silleen paskasti tässä kävi, että Hynysen grillaus taisi tapahtua yhdessä jaksossa, tuo minulta meni ohi Ehkä jossain netissä olisi, enpä ole jaksanut etsiä.

Voi kuitenkin sanoa, että Nordmanin nimen onneksi edelleen pystyn sanomaan lupaavan hauskaa, sillä tässä oli monia hyviä juttuja. No, minusta ainakin! Tuli naureskeltua joka jaksossa ja tässähän hiillostettiin Kape Aihista, Jutia ja Krista Kiurua... olikos siinä nyt kaikki Kiurulle mm. vittuiltiin häviämisestä Marinille ulkönäössä ja Shirly Karvisen pillua verrattiin Hartwall Areenaan, vai mihin se oli. Että siellä on jääkiekkoilijoita joskus pyörinyt, miten se vitsi menikään

Tehkää ehdottomasti lisää näitä ja pitäkää Nordman tv:ssä!

Katsoin myös Komediaklubin kauden ja stand up tietty aina kelpaa. Aivan hyviä juttuja tässäkin oli, joillakin esiintyjillä vähän enemmän, joillakin vähemmän. Kivelän Nikon setti taisi nousta omaksi suosikiksi näistä kaikista. Tomi Walamies ja Andre Wickström on tullut nähtyä ihan livenäkin ja olivat jees tässäkin, joskin näillä on ollut esiintymisiä, joista olen pitänyt enemmän. Wickströmin jutut perheestään eivät viimeksikään niin paljon huvittaneet ja eivät tässäkään. Voisin toisaalta kokeilla vielä, jakso on tallessa. Iikka Kivi on pistänyt tosi hauskaa juttua joskus ja tämä ei tältäkään ollut oma suosikkisetti, hyvä kylläkin. Vähän vähemmän tunnetuista Mikko Vaismaasta olen pitänyt ennenkin ja pidin nytkin, olihan noilla monilla muillakin aivan hyviä vitsejä. Fathi Ahmed ei nyt hulluna naurattanut, mutta näkihän senkin, miksi tästä pidetään, hauska somali.

Sami Hedberg oli ok, joskaan oma mielipide tämän pahasta yliarvostamisesta ei varmasti ikinä tule muuttumaan. Ilari Johanssonin voisi laskea samaan veneeseen. No, minulle ainakaan eivät tämän ne kaikki naamanvääntelyt ja pantomiimit oikein lähde, sori Aika lasten kamaa

[Exterminator]

Frasier, 5, kausi
Ei omaan makuun ihan niin hyvä kausi kuin nelonen, vaikka hyvällä tasolla tietysti jatkettiin. Muutama ennalta arvattava vitsi tällä kaudella oli, mutta enpä muistanut sitä, että Niles päätyy panemaan Frasierin ex-vaimoa Tämän näyttelijätär ei olekaan hassumman näköinen, jokohan tullut mainittua? Mutta katselin, että mitä helvettiä, näinkö tässä tosiaan tapahtui? Ei kaverille kanssa, vaan veljelle kanssa tällä kertaa!

Rozin panohommat olivat myös jatkuneet ja nyt oli vihdoin jonkun lasti päässyt perille asti, joten esikoista pukkaa. Tämä paljastui jaksossa Halloween, jolla on ysin keskiarvo ja kova jakso olikin. Synnytykseen kausi ei vähän yllättäen kuitenkaan päättynyt, vaan koko radioaseman äänten irtisanomiseen, eikä Frasier ollut poikkeus. Myöskään sarjan sadanteen jaksoon ei päätetty, mutta se löytyy tältä kaudelta, ja tässä oli kivasti kuvailtu ympäri Seattlea studion sijaan.

The Ski Lodgen keskiarvo on peräti 9.5 ja olihan tämä mainiota kommellusta toisen perään, jonka voisi vaikka teatterilavallakin toteuttaa.

Bad Dog oli näitä muissakin sarjoissa käytettyjä ideoita hyödyntävä jakso, joiden kai ei pitäisi ärsyttää, mutta aina se vähän niin menee. Samalla idealla mentiin ainakin Frendeissä, luultavasti samoihin aikoihin.

Tälläkin kaudella Kelsey Grammer ohjasi ainakin yhden jakson, josta myös tykkäilin, eli homma sujuu kyllä.

Soittajia tällä kaudella en muista, ihan sama, mitään ekstroja ei kaudella muuten tainnut olla, mutta sentään kaikki levyt toimivat ongelmitta.

[rautapuoli]

^ Pistinpä itsekin viime Frasierin uusinnalla merkille, että se ex-vaimo Lilith oli melkosen kuuma. Myös kyllä muutenkin aina tervetullut vierailija.