Pitkästä aikaa actionröntööki ja voi veljet, voi veljet.
Desert Heat.
https://www.imdb.com/title/tt0139151/reference/
Pääosassa siis
Jean-Claude van Damme ja julkaistu ainakin täällä Skandilassa nimellä Inferno - koska sennimisiä elokuviahan ei maailmasta löydy tarpeeksi. Ja oli kyllä kaikin puolin hirviömäinen tekele.
Peruslänkkärilinjoilla ollaan kun Damme on tämmöinen vähän toivostaan luopunut maankiertäjä joka päätyy tuttuun tuppukyläänsä ongelmia ratkomaan. Näitä sitten edustaa ilkeä raggarinuoriso joka diilailee vielä ilkeämmän moottoripyöräjengin kanssa, kiristelee rahoja ja kaupittelee huimausaineita. Ja onhan sitä toki kosolti paskemmistakin lähtökohdista pätkä tehty. Vaan tämänpä elokuvan meno ja meininki on ihan muuta kuin mieleen voisi ensiksi juolahtaa.
Siis, minähän pidän idioottihuumorista. Paljon. Mutta jos se on ainut asia mihin ns. toimintaelokuvassa osataan keskittyä, alkaa vitutella. Ties minkä kiven alta on kaivettu ties mitä syrjäkylän Seppoa ja Sirpaa jonka hupaisia edesottamuksia saamme toljotella huomattavasti tarkemmin - ja pitempään - kuin mitään rautaotteista pahisten taltuttelua. Koko tuotos kulkee kuin
Spede-elokuva mutta miinus näyttelijöiden luontainen hauskuus sekä ymmärrettävät, kirjoitetut vitsit. Ja sitten kun joku jo seitsemäs kalsaripaappa kaivetaan taas jostain peräkamaristaan esiin, ei tämän hassuttelushtickistä tietenkään raaskita luopua loppuleffan aikana edes kirvestä käyttäen.
Toiminta eli se tärkein asia on tietysti aneemista ja heikkoa kuten kaikki muukin.
Danny Trejo käy nolaamassa itsensä paikallisena alkuperäisväestön asukkaana joka on tietysti tähdellinen tekosyy tarjoilla maailman ankeinta ja rasittavinta intiaanimystiikkaa. Juuri sitä sellaista missä pitäisi oikeasti olla todella hyvin kartalla mitä tekee ettei siitä tule noloa ja typerää. Sentään
Seagal osasi vetää tuonkin osaston kyllin typeräksi ja överiksi
On Deadly Groundissa. Lopun siirappivelli oli oikeasti kuvottavaa katsottavaa.
Jaime Pressly on nätti mutta aivan täysin turha hahmo millä ei tehdä mitään. Dampulalla on joku toinen sussu kylässä joka on, luonnollisesti, tylsempi. Myös
Darkmanin pahiksena mieleen jäänyt
Larry Drake käväisee kääntymässä flanelipartion isäpappana mutta yksin teihän sekin siitä sitten tapetaan pois. Koska on paljon tärkeämpää keskittyä
Pat Moritan oveapäinkävelyhuumoriin sekä hampaattomiin paikallispaatsoihin.
Elokuvan ainut hieno hetki - ja myöskin ainoat tissit sisältävä sellainen - on jo lähes
Russ Meyerin sekoilut mieleentuova seksikohtaus jossa Damme päätyy petiin kahden pelastamansa porton kanssa. Samalla kun paikallinen raamattutäti imee viskiä pillin kanssa ikkunan takana kyyläillen, mutisten kuinka "
Mies levittää iloa ympärilleen. Halleluuja!" Jos elokuvan hulluus olisi vedetty näille leveleille useamminkin, oltaisiin johonkin jo ehkä päästykin.
Käsittämättömintähän tässä on se, että tämä suoraan-videolle -kummajainen on itsensä
John G. "
Rocky"
Avildsenin ohjaama. Ja ilmeisesti vielä herran viimeinen ohjaus ennen poistumistaan muihin maailmoihin. Pitkälle kyllä pääsi hänenkin tähtensä vajoamaan
Joen ja vastaavien päivistä. Ilmeisesti hänenkin visionsa vielä leikattiin piloille mutta tämän suhteen en etenkään usko ainakaan lisäpituuden hirveästi kokonaisuutta pelastavan. Tarpeeksi pitkältä tuntui jo tuo 90 minuuttiakin.