https://www.imdb.com/title/tt3503840/reference/
Kaikkien suunnattomaksi yllätykseksi järkyttävää potaskaahan se sitten taas vaihteeksi oli. Eikä todellakaan edes millään kiinnostavalla saati hauskalla tavalla. Ei jotenkin jaksanut olla edes tarpeeksi huono. Oli vaan ja kulutti aikaa maailmasta olemassaolollaan.
Setti sijoittuu Ukrainaan minne Venäjä-fanituksestaan tuttu Steven ei mahda enää nykyään olla ihan yhtä tervetullut. Sen sijaan esitelmöi tässäkin jo venäjänkielen taitojaan mikä olikin varmaan ainut hetki elokuvassa missä yleensä jotakin taidoksi luokiteltavaa häneltä pääsi lähtemään. Hän on joku super-duper-palkkatappaja jonka ratkiriemukasta keikkaa pääsemme aluksi seuraamaan.
Aisaparina toimii monessa mukana ollut aasiamies Byron Mann ja jostakin kumman syystä hänen toimintakohtauksensa tuntuvat paljon fiksummin kuvatuilta ja leikatuilta. Hmmm, jos ei tietäisi paremmin, voisi vaikka väittää että aivan kuin niissä ei tarvitsisi yrittää peitellä hirvittävää, kömpelöä käppäisyyttä ihan niin kauheasti. Mistähän lie johtuu. Tämä oli erityisen helppo bongata kun molempien miesten action-juttuja ristileikkailtiin alussa keskenään. Muutenkin Mannia kävi sääliksi: tyyppi yritti ihan oikeasti jopa näytelläkin ja kaikkea. Pokkana selittää jotain maailman ankeinta syntymätarinaa ja typerää höpönlöpön-filosofiaa kuin se olisi maailman tärkeintä kamaa samalla kun Seagal vieressä mumisee joutavia asteen verran nukahtamispisteen yläpuolella.
Varsinainen juoni käynnistyy kun joku muija karkaa Vinnie Jonesin esittämän sarjamurhaajan kidutuskammiosta ja päätyy tietysti sattumalta juuri Seagalin syliin. Koska käsikirjoituksen on kirjoittanut joku täysi puuaivo, sattuu Jones toki olemaan samalla kertaa myös kansainvälisen rikollissyndikaatin pomo - nimenään kirjaimellisesti "The Boss" - ja myöskin mies joka on Stevenin alkumission tilannut tämän pomolta. Koska Steven on tietysti ritari valkeassa sotisovassa ja ottaa rikollisten jahtaaman naikkosen suojelukseensa, pääsee Jones kätevästi välittömästi tämän jäljille vain kilauttamalla jo valmiiksi tuntemalleen CIA( vai mikä lie nyt olikaan )-kyyrälle. Toimintaelokuvaksi tässä höpötellään muutenkin aivan järkyttävän paljon puhelimiin, lähetellään ties mitä videolinkkiä ties kenenkä kännykkään ja yleensäkin säädetään noiden kanssa kuin Motorola-mainoksessa oltaisiin. Jones tietysti myös kuvailee sarjamurhailujansa ja tämä handycam on sitten sopivasti päätynyt sille muijalle mikä pitää nyt ehdottomasti löytää takaisin.
No okei, loppupuolella parissa kohtaa roiskuili jopa veri jota ei edes oltu tehty CGI:na joten kai niitä teoreettisesti huonompiakin elokuvia on mahdollista löytää. Ainut sillä lailla huvittavan huono hetki on kun Seagal luennoitsee petturipomolleen eroa "oikean soturin" ja "wannabeen" välillä ja keskellä tätä moniminuuttista, maailman aivokuolleinta sössötystä menee mainitsemaan miten "oikean soturin ei tarvitse paljoa puhua".
Olihan tämä taas kuin äänekäs mutta hajuton pieru; likaa ei syntynyt mutta ei siitä jäänyt edes kaverin kiusaksi mitään ilmaan leijumaan. IMDB:ssä on ilmeisesti ollut huumoriveikkosia kun leffan triviasektioon ovat jotain hupaisia sydänkohtaus- ja Steven-kävi-kuvaustauoilla-syömässä-läheisen-orpokodin-lasten-syntymäpäiväkakut -tarinoita ovat sinne lisäilleet. Vaikka enpä nyt tiedä, melkein nyt tahtoisi noihinkin uskoa koska ovat ainut mihin edes jollakin lailla tarttua tässä kaikessa.
Nam nam. Vaijerien käyttäminen oli SS:n elokuvissa uutta, mutta minusta sopi ihan luonnollisesti kokonaisuuteen. Oikeaa tekovertakin käytettiin, mikä ilahdutti kovasti. Pituuskin on kohdallaan, noin puolessatoista tunnissa. Se Epäiltyjen siteeraaminen taas... no enpä lähde kieltämään, että kornilta tuntui ja olisi voitu jättää pois. Mutta hyvin pieni juttuhän tämä 
Mutta sellaiseenhan ei isäm maallinen mies aio taipua, eikä vietnamilaisten pomoon, eversti Yiin (Soon-Tek Oh) muutenkaan ole luottamista. "Vangittuna" on myös petturiksi kääntynyt amerikkalainen, jota olisiko esittänyt John Wesley.
, ja myöhemmin myös Chuck pääsee tätä makeaa kapinetta käsittelemään. Silta taas oli vähän kuin Indyssä ja esitelläänhän tässä parit tissitkin! Ikimuistoisin kohtaus ainakin itselle toki on yhä se rottapussi, hyh!! Muistelin elikoita olleen siellä jopa kaksi, ei sentään.