Sitten tuli katsottua taas oikein
PM-laatua!
The Art of Dying (1991).
https://www.imdb.com/title/tt0101369/reference/
Ja saattoipa muuten nousta meikäläisen PM-suosikiksi tähän mennessä! Nyt oli nimittäin niin kova meno että oksat pois ja pikkukivet lentelee. Vaikkakin juuri toimintarintamalla tämä saattanee jättää enemmän pelkkää sitä ihtiään kaipaavat kylmäksi; meininki kun on enemmän kovaotteisessa poliisijännäröinnissä kuin suorassa toiminnassa - vaikka toki niitäkin elementtejä on. Itse en valita koska korviketta oli tosiaan tuutin täydeltä. Tuotoksen on ohjannut myös pääosaa vetävä
Wings Hauser ja käsikirjoituksesta vastaa
Joseph Merhi itse.
Kun PM on lähtenyt Hollywoodin unelmatehdasta ja sen pimeitä puolia ruotimaan, ei varmaan yllätä että asialla sitten kanssa oikein kunnolla mehustellaan. Losia nimittäin vaivaa sarjamurhaaja joka houkuttelee nuoria ja kokemattomia näyttelijöitä produktioihinsa mutta sitten päätyy tappamaan nämä klassikkoelokuvien päräyttävimpien kuolinkohtausten tavoilla - tietysti samalla filmaten koko touhun. Nähdään mm.
Scarfacea,
Deer Hunteria ja paljon tissipitoisempi versio
Psychon suihkutaposta.
Hauser on sitten luonnollisesti poliisi joka tapausta tutkiskelee erinäköisten ystäviensä kanssa. Sehän tässä oli, että käsikirjoitus on oikeasti todella hyvä joka on antanut näyttelijöillekin kunnolla näyteltävää.
Halloween 4:sta ja
Bride of Re-Animatorista tuttu
Kathleen Kinmont on Hauserin mysteerinen tyttöystävä ja näidenkin suhde on jotenkin ihanan tarpeettoman monimutkainen ja sarjakuvamaisen kummallinen - siis sellaisella aidosti mielenkiintoisella tavalla.
Conan the Destroyerin paha kuningatar
Sarah Douglas on Hauserin brittiläinen poliisipari ja monessa mukana ollut
Michael J. Pollard pakollinen koominen kevennys. Myös se
One Flew Over the Cuckoo's Nestin neuroottinen höperehtijä-äijä esiintyy pikkuroolissa kahvilanpitäjänä. Hahmot olivat todella outoja mutta juuri silleen mieleenpainuvan hauskasti. Pahiksella ja tämän kätyrilläkin on jokin kumma, homoseksuaalinen pohjavire menossa mitä ei ikinä alleviivata tai selitellä sen kummemmin.
Leffa voitti minut puolelleen heti ensimmäisessä kuvassaan joka onkin, etenkin budjetin ja aikataulun todennäköiset rajoitukset huomioonottaen, todella ässä, pitkä nosturiveivailu jossa esitellään filmin päähenkilöiden maailma aivan täydellisesti. Hauser ja joku toinen kyttä ovat menossa perheriitaa setvimään mutta Hauser pysähtää matkalla hodarille. Kun asuntoon lopulta päästään, on siellä tietysti jo täysi temmellys päällä ja leipäveitsetkin kaivettu astaloiksi. Seuraa komediatappelu missä tyyppejä heitellään huonekalujen yli päin seiniä, lopulta Hauserin poliisikaveria puukotetaan ja äijä heittää teon suorittaneen eukon neljännen kerroksen ikkunan läpi katuun. Toinen poliisi on että: "
Miksi et hillinnyt ja rauhoittanut?" Hauser jatkaa hodarin syötiä, katsoo ikkunasta ja sanoo: "
Näyttäähän tuo aika rauhalliselta täältä katsottuna". Näin!
Pätkällä on myös ihan jopa erinäisiä taiteellisiakin ambitioita, olkoonkin että ne ovat tietysti myös lähinnä tekosyy esitellä tissejä useampia kappaleita samalla kertaa. Mutta sehän onkin sitä PM:n magiaa! Alastomuuksia muutenkin löytyy ihan mukavasti ja Hauserilla on varmasti ollut ihan hauskaa tätä pätkää näytellessään ja ohjaistellessaan.
Tykkäsin kyllä todella paljon. Keskikohtakaan ei laahannut niinkuin jotkut PM:n jutut joskus tekevät: niitä tappojuttuja on sentään muistettu aina ripotella sinne tänne ja aina sopivin väliajoin tapahtuu muutenkin jotain posketonta. Losin syrjäkatuja kavaline ansoineen oli tietysti taas hieno nähdä: tällä kertaa teatterien markiisit huusivat sitä
Stephen Kingin
Misery-leffaa. Meininki on muutenkin katossa ja myös hyvin kummilla mutta toimivilla ratkaisuilla varustettua syntsascorea pitää vielä erikseen kehua.
Tämä nousi samoin tein suoraan videolle -aateliin.
ja varsinkin kun en mitään Hauseria ole koskaan nähnyt. Voisi pistää hankittaviin 
Hieman sanattomaksi jättää ja siksikin kannatti napata sieltä lehdestä noita rivejä. Kännissä RB epäilemättä nousisi vielä hurjempiin sfääreihin, mutta ei se välttämätöntä viihtymisen kannalta ole, tuli todistettua. Kansikin jo pitkälti siitä vihjaa - nyt puhutaan roskan eliitistä! 
