31 Days of Horror 2024
- Exterminator
- Site Admin
- Posts: 1710
- Joined: Sun Sep 18, 2022 1:55 pm
Re: 31 Days of Horror 2024
Heh, montakohan roolia tuo Quigley on tehnyt, joissa ei tissejä näyttäisi...
"Literally, the most perfect dick I've ever seen in my life."
Re: 31 Days of Horror 2024
Ei varmaan monta
Let me tell you something. If shit was worth something, poor people would be born with no asshole.
Re: 31 Days of Horror 2024
Poltergeist uusittu myöskin 4Klta ja annan ihan samat tähdet kuin spektaakkelispeKtacle wrote: ↑Mon Oct 31, 2022 4:47 pm
30/31
Poltergeist (1982)
https://www.imdb.com/title/tt0084516/?ref_=nv_sr_srsg_0
Aika tuntuu tehneen vain hyvää Poltergeistille. Tuore 4K UHD tarkastelu elokuvasta liki 20 vuoden tauon jälkeen viihdytti niin perhanasti. Ensimmäinen, hyvinkin komediallinen kolmasosa elokuvasta esittelee näyttämön ja pääosassa olevan perheen täydellisesti. Jotain outoa magiaa näissä 80-luvun amerikkalaisen ydinperheen kuvauksissa on, tällaista lämpöä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta harvoin nykypäivänä saadaan filmille kaapattua. Suuri ansio Poltergeistin tapauksessa kuuluu käsikirjoittaja/tuottaja Steven Spielbergille. Legendan mukaan hän on myöskin ohjannut ainakin osittain elokuvaa, vaikka krediiteissä lukee Tobe Hooper. Rue Morgue Magazinen numerossa 121 koetettiin saada asiaan mukana olleilta selvyys. Ohjaaja Tobe Hooper, näyttelijä Craig T. Nelson, kuvaaja Matthew Leonetti sekä moni muu kieltäytyi haastattelusta. Mukaan saatiin kuitenkin käsikirjoituspuolelta Spielbergin aisapari Michael Grais, näyttelijöistä Oliver Robins, James Karen ja Martin Casella. Myös efektimies Craig Reardon suostui haastatteluun. Alla ote artikkelista.
Rue Morgue: No discussion of Poltergeist is possible without mentioning the lingering controversy over who actually directed it
MG: The Writers Guild was on strike during the shooting of Poltergeist, so I was outside (MGM) carrying some sign, picketing my own film being shot on the lot. There are so many ironies in Hollywood. One of Spielberg's assistants came and got me and brought me onto the set for a peek when they were shooting the ghost-rape scene. Tobe was sitting in the director's chair and Steven was standing behind him and they were both talking to people and giving directions. It looked like Tobe was working with a strong producer who had a lot of input into the film. The end result, when I saw it, did appear to be way more Spielberg than Hooper, but that's all I know.
MC: I don't think anybody will mind this story being on-record because it's been 30 years. The first thing we shot was the scene at the dinner table when the coffee pot moves. I take pictures and there's all that exposition about what might be going on in the house. That took all day to shoot because it was six people sitting and talking and everybody had a close-up. Tobe and Steven almost took turns directing us and would tell us different things. One would say "I want you to do it like this," and the other one would yell, "Cut! No, you should do it like this." They would both come up and whisper directions to you, which were the exact opposite of what the other had just said. Finally Beatrice (Straight) put her foot down and said, "Hey, guys, one director please!" It wasn't that Steven was trying to direct the movie, he was merely making suggestions. So much of Poltergeist looks and feels like a Spielberg movie but my recollection is that Tobe was mostly directing.
JK: Tobe had a hard time on that film. It's tough when the producer is on set every day and there's always been a lot of talk about that. I considered Tobe my director. That's my stand on all those rumours. We don't always have to laud Spielberg for Poltergeist because Spielberg has every laud in the world and rightly so. He's not only a brilliant filmmaker, he's a brilliant businessman too, and Tobe is not. Tobe is very childlike and sweet in that area.
OR: The guy who sets up the shots, blocks the actors and works with the crew to create a vision is the director. In those terms, Tobe was the director. He was the one who directed me, anyway. The controversy comes from the fact that Steven co-wrote the screenplay and was the producer. He had a vision for Poltergeist but Tobe made that vision his own. Steven was on set because he had certain responsibilities, but they both worked as a team. Don't forget people enjoy scandal. It's more exciting to create some conspiracy theory and that often feeds on itself. In reality, that never took place, as much as some people want it to be true. Tobe was the director. I know it now as a professional filmmaker, but I also knew it back then as a kid.
TRIVIA: Poltergeistin elokuvatrailerin krediiteissä Spielbergin nimi oli kaksi kertaa isommalla kuin Tobe Hooperin. MGM sai 15,000 dollarin sakon Director's Guild of Americalta. Spielberg julkaisi tämän jälkeen ilmoituksen Varietyssä, jossa hän kehui "uniikkia luovaa yhteistyötä" ohjaaja Tobe Hooperin kanssa.
Perheen kuvaus on tässä tosiaan ihan helvetin hienosti tehtyä sekä aidon tuntuista enkä epäile hetkeäkään etteikö Hooper ollut vain Spielbergin sätkynukke koska Steven ei jostain syystä saanut tai halunnut ohjaajan kredittiä.
Efektit on mahtavaa käsityötä ja cast esiintyy todella hyvin. Hahmothan joutuu reagoimaan pääosin ihan oikeisiin asioihin ja lopussa ryömimään mudassa sekä missä lie mitä ei nykyaikana edes rohjettaisi näyttelijöiltä edes vaatia ettei mieli pahoittuisi. JoBeth Williams on oikeastaan pirun hottis kotiäiti ja tykkäsin siitä, että kun vanhemmat on saaneet lapset nukkumaan niin siellähän nautiskellaan makkarissa hieman marisätkää, varmaan ollut melko normaalia noihin aikoihin.
Yölliset odottavat tunnelmat sipisemisineen on hienoa elokuvaa ja lopussa kaiken jo selvittyä isketään vielä se kovin vaihde silmään mikä ei ollut vuonna 1982 vielä kovin tuttua. Enkä muistanut, että tässä on jo kehitelty se pyörivä huone eli Williamsin hahmo nousee seiniä pitkin kattoon aivan kuten se mimmi Elm Streetissä.
Jerry Goldsmithin musiikit on piste iin päälle ja vain noin 10 miljoonaa silloista taalaa maksanut polttarit saalisti lippuluukuilla kovat 120 miljoonaa joista 76 milliä jenkeistä mikä teki leffasta vuoden 1982 menestyksekkäimmän kauhufilmin.
On ihan hullua ettei elokuvasta ole koskaan tehty kunnon making of muisteludokumenttia mutta se taitaa johtua siitä, että kaikki salaisuudet leffan taustahommeleista väkisinkin tuollaisessa paljastuisivat. 7 minuutin ihan kiva aikalaisdokkari oli tähän julkaisuun kuitenkin kaivettu ja siinäkin Spielberg oli koko ajan äänessä mikä kertoo mielestäni kaiken
Let me tell you something. If shit was worth something, poor people would be born with no asshole.
- Tina DeMona
- Posts: 1200
- Joined: Sun Sep 25, 2022 12:31 pm
Re: 31 Days of Horror 2024
^Poltergeist on tosiaan kova, olisi pitänyt nyt itsekin saada se uusittua tällä kertaa.
Se pyörivä huonehan kai kehitettiin alun pitäen 2001: A Space Odysseyhin mistä sitä sitten on kärppänä kopsailtu - varsin tehokkaasti - näihin kauhuleffoihin.
Se pyörivä huonehan kai kehitettiin alun pitäen 2001: A Space Odysseyhin mistä sitä sitten on kärppänä kopsailtu - varsin tehokkaasti - näihin kauhuleffoihin.
Re: 31 Days of Horror 2024
28/31
Werewolf in the Girls Dormitory (Lycanthropus) (1961)
https://www.imdb.com/title/tt0055106/?r ... %2520girls
"Mystisen menneisyyden omaava biologian opettaja tohtori Julian Olcott saapuu ongelmissa oleville tytöille tarkoitettuun sisäoppilaitokseen. Yön aikana ihmissusi teurastaa harjoittelija Mary Smithin, joka kiristää toista opettajaa - Sir Alfred Whitemania - rakkauskirjeillä. Tutkinnasta vastaava etsivä pitää syyllisenä sutta, kun taas hänen puolisonsa Priscilla uskoo, että Sir Alfred tappoi Maryn. Seuraavina päivinä koulussa tapahtuu muita kuolemia, onko tiluksilla oikeasti susi vai murhaaja."
Italia/itävalta kombona valmistunut whodunit sekoittaa kauhua, gialloa ja krimiä soppaansa. Loppupeleissä varsin kiltti ja kesy filmi pyörii liikaa asioiden setvimisessä terhakkaan ihmissusi actionin kustannuksella. Loppukähykin on juosten kustu ja antiklimaattinen. Teknisesti leffa on kuitenkin oikein kelpo työtä. Mustavalkokuvaus on tunnelmallista ja karvaturrin maskeeraus hauskaa nähtävää. Odotukseni olivat ehkä liikaa eksploitaation puolella, kun halusin nähdä ihmissuden repivän paitoja oppilaiden päältä. Murhamysteerien ystävät voivat nasauttaa arvioon vaikka yhden tähden lisää.
Re: 31 Days of Horror 2024
29/31
Demonoid (1981)
https://www.imdb.com/title/tt0082257/?r ... q_demonoid
"Meksikon maaseudulla tehdyssä kaivauksessa bisnesmies löytää vahingossa muinaisen pahan palvomiseeen käytetyn kammion ja sieltä katkaistun käden. Kädessä oleva kostonhimoinen demoni ottaa ihmisen haltuunsa ja tappaa kaikki jotka yrittävät estää demonin toimia. Bisnesmiehen vaimo (Samantha Eggar) on päättänyt lopettaa verenvuodatuksen ja yhdistää voimansa luopiopapin (Stuart Whitman) kanssa, mutta pystyvätkö he tuhoamaan pahan käden ennen kuin helvetin voimat valtaavat heidät?"
Demonoid on hemmetin pöhkö ja aivan valloittavan viihdyttävä ja nopeasti rullaava riivauskauhu. Katsoin elokuvasta ameriikan markkinoille suunnatun 79 minuuttisen version. Tähän on alkuun lisätty prologi, jossa naikkoselta revitään paita pältä ja hakataan käsi irti. Myös tarinankerrontaa ja dialogia on leikelty eurooppaan suunnatusta 90 minuuttisesta MACABRA nimeä kantavasta versiosta. Jenkkiversiossa on ääniraidalla jotain library musiikkia, kun taas Macabraan on sävelletty oikeasti kunnon score. Pitänee joskus tarkistaa euroversio, kun tuntuisi satsaavan enemmän tunnelmaan ja perinteiseeen yliluonnolliseen kauhuun.
Liekö ohjaaja Alfredo Zacarias äkännyt, ettei slasherhuumassa eläneitä jenkkinuoria kiinnostele perinteitä noudattava vanhuksien demonijahti ja leikannut jenkkiversion tiukempaan tempoon. Mene ja tiedä, mutta demonin riivaama irtokäsi on hauska pahis ja aiheuttaa hilpeitäkin kommelluksia.
Re: 31 Days of Horror 2024
Harmi jos Werewolf in Girls Dormitory oli kesy, kyllähän tuo nimi aiheuttaa tietynlaisen kuolareaktion. Demonoidhan julkaistiin meillä Videotragen nimellä Kuoleman lähettiläs kovana suositusikäraja 20 vuotta -kasettina mutta en ole filmiä koskaan nähnyt. Kumpihan cutti lienee, kun takakannen 85 minuuttia asettuu juuri noiden kahden version väliin.
Let me tell you something. If shit was worth something, poor people would be born with no asshole.
Re: 31 Days of Horror 2024
From Beyond (1986)
https://www.imdb.com/title/tt0091083/
Ja aina vain lisää Lovecraft/Gordon/Yuzna/Combs tavaraa eli tämä herrojen toinen klassikko uusintana nyt oikein Vinegarin 4K kiekolta.
Jeffrey Combs esittää tällä kertaa assistentti Tillinghastia joka työskentelee tohtori Pretoriuksen (Ted Sorel) apuna, kun mies yrittää stimuloida aivojen käpyrauhasta Resonator nimisen laitteen avulla. Laite toimii hieman liiankin hyvin pahasti koukuttaen ja tuoden otuksia toisesta ulottuvuudesta minkä jälkeen Tillinghastia epäillään päättömänä löytyneen tohtorin murhaajaksi. Tillinghastin kertomuksia pidetään hullun höpinöinä mutta hän pääsee kuitenkin mielisairaalasta sillä nuori tohtori McMichaels (Barbara Crampton) tahtoo selvittää mitä laboratoriossa oikein tapahtui. Kaksikko palaa takaisin Pretoriusin laboratorioon ja mukaan tulee myös komisario Brownlee (Ken Foree).
Kyllä tämäkin on vaan hieno filmi ja koko pääosanelikko pääsee esittämään parastaan. Ja jos Re-Animatorissa läträttiin verellä niin From Beyondissa homman nimi on lima. Tuonpuoleisesta saapuvat otukset on iljettävä upeita ja sitä limaa tosiaan riittää. Resonator on päällä ollessaan tosiaan helvetin koukuttava koje ja käpyrauhasen stimulointi lisää myös seksuaalisia haluja mikä aiheuttaa sen, että Cramptonin tissit on taas esillä ja olihan se naisen S/M asukin maukas
Elokuvan mahtava violetti/pinkki värimaailma näyttää neljäkoona entistä siistimmältä ja Mac Ahlberg toimi Re-Animatorin tapaan kuvaajana. Asiat menevät tarinan edetessä koko ajan sekopäisemmiksi ja kolmikko kokee Pretorius-otuksen syleilyssä kovia minkä lisäksi talossa tapahtuu paljon muutakin mielenkiintoista. Tykkää todella paljon myös leffan lopusta eli yksi hahmoista näyttää selviytyvän mutta selviytyykö sittenkään.
From Beyond kuvattiin samoilla Dino De Laurentiisin vanhoilla studioilla kuin aiemmin katsomani Cellar Dweller eli ne oli tuolloin Empire Studiosin hallussa. Näin säästettiin miljoonia vaikka neljän eri tehosteryhmän kaikki tuotokset jouduttiin tuomaan rahtina jenkeistä Italiaan. From Beyond sai kriitikoilta enimmäkseen positiiviset arviot mutta Re-Animatorin kaltainen menestys ei kuitenkaan toistunut.
Kaikinpuolin hieno leffa silti kyseessä ja tässä julkaisussa oli mukana myös erinomainen elokuvan mittainen making of dokkari. Näin se kauhukuukausi vaan taas vilahti eli yksi leffa enää jäljellä.
Let me tell you something. If shit was worth something, poor people would be born with no asshole.
- Tina DeMona
- Posts: 1200
- Joined: Sun Sep 25, 2022 12:31 pm
Re: 31 Days of Horror 2024
^From Beyond on kyllä mainio. Vaikea oikeastaan päättää kumpi on parempi, se vain Re-Animator - molemmat vielä tietyllä tavalla hyvin erilaisia vaikka tyylistä ja esiintyjistä toki tunnistaa samojen tekijöiden tuotokseksi.
Itsellä taas jotakin hitusen uudempaa kauhuva. 30 / 31: Sinister (2012).
https://www.imdb.com/title/tt1922777/reference/
Ennenkuin näin niitä Conjuringeja, tämä meni jatkuvasti sekaisin niitten kanssa. Näissä kaikissa on nämä kannet aina ihan samanlaisia mikä alkoi kai jo aikoinaan Saw'sta. Aina tommoinen hailakkataustaisia melkein-mustavalkoisuuksia. Itsellä on hyllyssä jopa The Texas Chainsaw Massacre 2:n suomilevy jossa tähän tyyliin taiteiltu kansikuva. Vähän vaikea kuvitella sitä osaksi samaa jatkumoa tämän kanssa.
Elokuvan alkuun läjähtää Blumhousen logo mikä ei aina ole niitä kaikkein lupaavimpia merkkejä. Vaikka onhan ne pari ihan hyvääkin juttua aikaiseksi saaneet joten ei kun rohkeasti kokeilemaan.
Ja no joo, peruselokuva mikä peruselokuva kaikin puolin: katsominen ei ärsyttänyt kuin pikkuhetkittäin, muutamassa jutussa oli onnistuttu ihan kivasti mutta sitten lopulta käteen jäävä saldo ei kovin kummoinen kuitenkaan ole. PG-13:nia tavoiteltiin mutta R tuli; ei sillä että se missään näkyisi. Itse asiassa tällä oli joitakin yhtäläisyyksiä sen paria vuotta myöhemmin A24:n duunaaman Hereditaryn kanssa eli jos tahtoo nähdä vähän samanlaisehkoja elementtejä sisältävän jutun mutta mahdollisimman teiniyleisö ja peruspullakatsoja mielessä valmistettuna, tässäpä sitten semmoinen.
Ethan Hawke on true crime -kirjailija joka patistaa perheensä muuttamaan uuteen paikkaan tutkiakseen taas uutta hirviömäistä tapahtumasarjaa. Vaimolle ei vaivauduta kertomaan että uusi koti on samainen tönö jossa raaka nelosmurha suoritettiin ja tämähän ei varmastikaan palaa vainoamaan missään kohtaa. Ei sillä, vaimon asenne miehensä koko ammattiin on aivan käsittämättömän penseä ihan alusta lähtien ja tätä hänen kitinäänsä ei muutaman kohtauksen jälkeen jaksaisi enää kuunnella. Vaikka tietysti oikeassa nyt elokuvan sisäisessä maailmassa sattuu toki olemaankin. Lisäksi perheeseen kuuluu yöllä painajaiskävelevä poika sekä seiniin maalaamista harrastava tyttö.
Murhatalossa häälyämisen lisäksi ullakolta sattuu myös löytymään laatikollinen kaitafilmikeloja sekä projektori ja kaikkien suureksi yllätykseksi niitä murhiahan niiltä nauhoilta sitten näkyy. Kaiken lisäksi niissä vilahtelee myös joku pelottava hahmo jota en osaa kuvailla kuin jos Brandon Lee olisi zombie-herätetty henkiin välittömästi The Crow -onnettomuutensa jälkeen. Tälle sitten paljastuu järkyttävän typerä taustatarina leffaa varten keksityistä, typerästi nimetyistä, babylonialaisista jumaluuksista sun muista sen semmoisista jotka tietenkin tarvitsee sylkeä vasten yleisön kasvoja kauheana ekspositiomöngerryksenä.
Leffassa oli ajoittain ihan kivaa tunnelmaa. Valaistukseen oli selkeästi kanssa panostettu sillä lailla että kaikki mitä tarvitsee näkyä on aina selkeästi näkyvillä mutta ilman että painostava pimeys ikinä katoaisi. Ihan tyylitietoisen näköinen pätkä siis eikä mitään kauheita CGI-ansojakaan ollut matkan varrelle ripoteltu. Toki niissä rakeisissa kaitafilminauhoissakin oma kiinnostavuutensa jo ihan tuolla lailla elementtinä on.
Touhun sula päämäärättömyys alkaa kuitenkin ennen pitkää lyödä leuoille. Perhettä ja näiden uutta elämäntilannetta pohjustellaan ensimmäiset 12 minuuttia mikä kuulostaa ihan järkevältä mutta kun jok'ikinen näistä kohtauksista omaa prikulleen saman pointin: se perhe ei halua olla täällä, mutta Hawke haluaa. Tämä sama juttu tarvitsee peräperään puida jokaisen perheenjäsenen kanssa yksitellen ja sitten vielä pari kertaa ruokapöydässä koko lössin kesken. Samoin kun päähenkilö varmaan kolmannen kerran putkeen herää sen projektorin hurinaan, käppäilee hitaasti työhuoneeseensa ja laittaa sen kiinni, alkaa jo pikkuhiljaa riittää.
Jos kuvauksessa oli tyyliä, näitä pisteitä menetetään taas kohtuuttoman monella hyppysäikäytyksellä vaikka useimmat niistäkin oli sentään rakennettu ihan kivasti. Loppu olisi voinut olla tyly ja yllättävä jos sitä ei olisi onnistuttu pureskelemaan jo aivan täysin puhki ennenkuin sinne asti varsinaisesti päästään. Ja tässä myös kaiken mahdollisen näyttämisen välttely alkaa syödä elokuvan tehoja.
Ei nyt kuitenkaan siis mikään onneton elokuva. Kamalampaakin on nähty niin hyvässä kuin pahassa. Ja enpä tiennyt tämän olevan samaiselta Scott Derricksonilta joka oli pyöräyttänyt myös sen aiemmin tuijottelemani Hellraiser: Infernon. Jos siitä nyt näin jälkikäteen haluaa hyviä puolia etsiä, niin ainakaan siinä ei mitään PG-ikäluokituksia tavoiteltu eli ihan näin munattomia oltu. Sen uuden Hellraiserin kanssa sitten en ihan niin varma enää olekaan.
Itsellä taas jotakin hitusen uudempaa kauhuva. 30 / 31: Sinister (2012).
https://www.imdb.com/title/tt1922777/reference/
Ennenkuin näin niitä Conjuringeja, tämä meni jatkuvasti sekaisin niitten kanssa. Näissä kaikissa on nämä kannet aina ihan samanlaisia mikä alkoi kai jo aikoinaan Saw'sta. Aina tommoinen hailakkataustaisia melkein-mustavalkoisuuksia. Itsellä on hyllyssä jopa The Texas Chainsaw Massacre 2:n suomilevy jossa tähän tyyliin taiteiltu kansikuva. Vähän vaikea kuvitella sitä osaksi samaa jatkumoa tämän kanssa.
Elokuvan alkuun läjähtää Blumhousen logo mikä ei aina ole niitä kaikkein lupaavimpia merkkejä. Vaikka onhan ne pari ihan hyvääkin juttua aikaiseksi saaneet joten ei kun rohkeasti kokeilemaan.
Ja no joo, peruselokuva mikä peruselokuva kaikin puolin: katsominen ei ärsyttänyt kuin pikkuhetkittäin, muutamassa jutussa oli onnistuttu ihan kivasti mutta sitten lopulta käteen jäävä saldo ei kovin kummoinen kuitenkaan ole. PG-13:nia tavoiteltiin mutta R tuli; ei sillä että se missään näkyisi. Itse asiassa tällä oli joitakin yhtäläisyyksiä sen paria vuotta myöhemmin A24:n duunaaman Hereditaryn kanssa eli jos tahtoo nähdä vähän samanlaisehkoja elementtejä sisältävän jutun mutta mahdollisimman teiniyleisö ja peruspullakatsoja mielessä valmistettuna, tässäpä sitten semmoinen.
Ethan Hawke on true crime -kirjailija joka patistaa perheensä muuttamaan uuteen paikkaan tutkiakseen taas uutta hirviömäistä tapahtumasarjaa. Vaimolle ei vaivauduta kertomaan että uusi koti on samainen tönö jossa raaka nelosmurha suoritettiin ja tämähän ei varmastikaan palaa vainoamaan missään kohtaa. Ei sillä, vaimon asenne miehensä koko ammattiin on aivan käsittämättömän penseä ihan alusta lähtien ja tätä hänen kitinäänsä ei muutaman kohtauksen jälkeen jaksaisi enää kuunnella. Vaikka tietysti oikeassa nyt elokuvan sisäisessä maailmassa sattuu toki olemaankin. Lisäksi perheeseen kuuluu yöllä painajaiskävelevä poika sekä seiniin maalaamista harrastava tyttö.
Murhatalossa häälyämisen lisäksi ullakolta sattuu myös löytymään laatikollinen kaitafilmikeloja sekä projektori ja kaikkien suureksi yllätykseksi niitä murhiahan niiltä nauhoilta sitten näkyy. Kaiken lisäksi niissä vilahtelee myös joku pelottava hahmo jota en osaa kuvailla kuin jos Brandon Lee olisi zombie-herätetty henkiin välittömästi The Crow -onnettomuutensa jälkeen. Tälle sitten paljastuu järkyttävän typerä taustatarina leffaa varten keksityistä, typerästi nimetyistä, babylonialaisista jumaluuksista sun muista sen semmoisista jotka tietenkin tarvitsee sylkeä vasten yleisön kasvoja kauheana ekspositiomöngerryksenä.
Leffassa oli ajoittain ihan kivaa tunnelmaa. Valaistukseen oli selkeästi kanssa panostettu sillä lailla että kaikki mitä tarvitsee näkyä on aina selkeästi näkyvillä mutta ilman että painostava pimeys ikinä katoaisi. Ihan tyylitietoisen näköinen pätkä siis eikä mitään kauheita CGI-ansojakaan ollut matkan varrelle ripoteltu. Toki niissä rakeisissa kaitafilminauhoissakin oma kiinnostavuutensa jo ihan tuolla lailla elementtinä on.
Touhun sula päämäärättömyys alkaa kuitenkin ennen pitkää lyödä leuoille. Perhettä ja näiden uutta elämäntilannetta pohjustellaan ensimmäiset 12 minuuttia mikä kuulostaa ihan järkevältä mutta kun jok'ikinen näistä kohtauksista omaa prikulleen saman pointin: se perhe ei halua olla täällä, mutta Hawke haluaa. Tämä sama juttu tarvitsee peräperään puida jokaisen perheenjäsenen kanssa yksitellen ja sitten vielä pari kertaa ruokapöydässä koko lössin kesken. Samoin kun päähenkilö varmaan kolmannen kerran putkeen herää sen projektorin hurinaan, käppäilee hitaasti työhuoneeseensa ja laittaa sen kiinni, alkaa jo pikkuhiljaa riittää.
Jos kuvauksessa oli tyyliä, näitä pisteitä menetetään taas kohtuuttoman monella hyppysäikäytyksellä vaikka useimmat niistäkin oli sentään rakennettu ihan kivasti. Loppu olisi voinut olla tyly ja yllättävä jos sitä ei olisi onnistuttu pureskelemaan jo aivan täysin puhki ennenkuin sinne asti varsinaisesti päästään. Ja tässä myös kaiken mahdollisen näyttämisen välttely alkaa syödä elokuvan tehoja.
Ei nyt kuitenkaan siis mikään onneton elokuva. Kamalampaakin on nähty niin hyvässä kuin pahassa. Ja enpä tiennyt tämän olevan samaiselta Scott Derricksonilta joka oli pyöräyttänyt myös sen aiemmin tuijottelemani Hellraiser: Infernon. Jos siitä nyt näin jälkikäteen haluaa hyviä puolia etsiä, niin ainakaan siinä ei mitään PG-ikäluokituksia tavoiteltu eli ihan näin munattomia oltu. Sen uuden Hellraiserin kanssa sitten en ihan niin varma enää olekaan.
Re: 31 Days of Horror 2024
Hack-O-Lantern (1988)
https://www.imdb.com/title/tt0093135/
Loppuun kunnon halloween juustoa, ohjaajana useita eroottisia trillereitä tehnyt Jag Mundhra.
Elokuvassa seurataan todellista fucked up perhettä. Isoisä (Hy Pyke) on sielunsa saatanalle myynyt sekopää joka aktivoituu aina halloween aikaan pitäen bakkanaaleja ladossaan. Tämä mies on sitten päättänyt tehdä pojanpojastaan Tommysta seuraajansa ja asiaan sekaantuva Tommyn isä tapetaan heti aluksi. Hypätään 13 vuotta eteenpäin ja Tommysta (Gregory Scott Cummins) on varttunut teini joka näyttää 30-vuotiaalta Tarkoitus on julistaa messuissa Tommy uudeksi johtajaksi mutta asiat ei menekään aivan putkeen.
Aivan mahtavan häröä roskaa oli tämä mutta ihan loppuun saakka ei paukut siltikään riittäneet. Pyken touhuille ja höpinöille saa nauraa useamman kerran ja Cumminsin esittämä Tommy on myös huikea kaikessa yrmyisyydesään. Jäbä kuuntelee tietenkin heviä ja yksi kokonainen kappale musavideoineen kuullaan Tommyn uneksiessa omasta dekapitaatiostaan.
Mundhran tuntien osasin odottaa myös tissejä, niitä todellakin saatiin ja parit full frontalit sekä perseet vielä kaupan päälle. Murharintamalla tappaja iskee lapiolla kallon halki ja monenlaista hankoa on myös kehissä mutta ehkä tässä olis saanut olla vielä pari tappoa lisää. Isoisän seksisuhteella omaan tyttäreensä eli siis Tommyn äitiin vihjaillaan ja pirunsarvimerkkejä näytetään sormilla
Tommylla on veli Roger joka on rookiekyttä sekä sisko Vera joka puolestaan järjestää halloween partyt missä esiintyy hassu kevythevi yhtye, strippaaja sekä käärmetanssijanainen. Onko tämä intialaisen Mundhran käsitys jenkkinuorten bileistä vai mitä mutta sekopäistä se joka tapauksessa oli.
Oli kyllä hauskaa hölmöilyä Hack-O-Lantern, kannattaa ilman muuta katsoa virvoitusjuomien kera jos vastaan tulee.
Let me tell you something. If shit was worth something, poor people would be born with no asshole.
Re: 31 Days of Horror 2024
^Hack-O-Lantern alkoi kiinnostaa kybällä!
30/31
Hair Extensions (aka Exte) (2007)
https://www.imdb.com/title/tt0904049/?r ... extensions
Tulliviranomaiset löytävät merikontista valtavan määrän hiuksia sekä nuoren tytön kaljun ruumiin. Kalmon hiukset jatkavat yhä kasvuaan ja tämä kiihottaa Yamazakia, ruumishuoneen työntekijää jolla on hiusfetissi. Yamazaki on myös hiuskauppias, hän myy tuotteitaan kampaamoihin hiustenpidennyksiä varten. Yamazaki vie kalmon kotiinsa, ehtymätön stock hiuksia! Yuko (Chiaki Kuriyama, KILL BILL Vol 1, BATTLE ROYALE) opiskelee kampaajaksi ja ottaa huostaansa hulttio sisarensa tytön. Merikonttikalmon hiukset alkavat elää omaa elämäänsä tappavin, kostonhaluisin aikein. Montako hiustenpidennyksen ottanutta asiakasta saa karvaisen kuoleman, ennen kuin Yuko ja poliisi pääsevät Yamazakin jäljille.
Olipa siinä taas Sion Sonolta kampetta. 108 minuutin mitassa auttamattomasti ylipitkä, mutta herkkupallero kohtauksia tippui tasaiseen tahtiin, joten mielenkiinto pysyi kohtuullisesti yllä. Yamazaki on herkullinen sekopäähahmo, jonka hiusfetissi on syvä. Ukko lauleskeleekin vain hiuksista. Yuko on symppis hahmo ja hänen raivostuttavan itsekeskeinen ja kusipäinen siskonsa nostattaa verenpainetta. Se on onnistuminen elokuvalta, kun oikein toivoo tuollaisen henkilön kivuliasta kuolemaa. Tukkaefektit ovat onnistuneita, stop motion toimii ja verikin roiskuu. Tätä leffaa on kyllä vaikea ylittää mitä tulee hiusten määrään, sitä kamaa piisaa merikonteittain kirjaimellisesti. Pikkasen tiivistämistä ja paremmin ideoitu loppukähy olisivat nostaneet pojoja helposti. Tällaisenaankin suositeltava tykitys nippon outouksien kuluttajille.
30/31
Hair Extensions (aka Exte) (2007)
https://www.imdb.com/title/tt0904049/?r ... extensions
Tulliviranomaiset löytävät merikontista valtavan määrän hiuksia sekä nuoren tytön kaljun ruumiin. Kalmon hiukset jatkavat yhä kasvuaan ja tämä kiihottaa Yamazakia, ruumishuoneen työntekijää jolla on hiusfetissi. Yamazaki on myös hiuskauppias, hän myy tuotteitaan kampaamoihin hiustenpidennyksiä varten. Yamazaki vie kalmon kotiinsa, ehtymätön stock hiuksia! Yuko (Chiaki Kuriyama, KILL BILL Vol 1, BATTLE ROYALE) opiskelee kampaajaksi ja ottaa huostaansa hulttio sisarensa tytön. Merikonttikalmon hiukset alkavat elää omaa elämäänsä tappavin, kostonhaluisin aikein. Montako hiustenpidennyksen ottanutta asiakasta saa karvaisen kuoleman, ennen kuin Yuko ja poliisi pääsevät Yamazakin jäljille.
Olipa siinä taas Sion Sonolta kampetta. 108 minuutin mitassa auttamattomasti ylipitkä, mutta herkkupallero kohtauksia tippui tasaiseen tahtiin, joten mielenkiinto pysyi kohtuullisesti yllä. Yamazaki on herkullinen sekopäähahmo, jonka hiusfetissi on syvä. Ukko lauleskeleekin vain hiuksista. Yuko on symppis hahmo ja hänen raivostuttavan itsekeskeinen ja kusipäinen siskonsa nostattaa verenpainetta. Se on onnistuminen elokuvalta, kun oikein toivoo tuollaisen henkilön kivuliasta kuolemaa. Tukkaefektit ovat onnistuneita, stop motion toimii ja verikin roiskuu. Tätä leffaa on kyllä vaikea ylittää mitä tulee hiusten määrään, sitä kamaa piisaa merikonteittain kirjaimellisesti. Pikkasen tiivistämistä ja paremmin ideoitu loppukähy olisivat nostaneet pojoja helposti. Tällaisenaankin suositeltava tykitys nippon outouksien kuluttajille.
- Tina DeMona
- Posts: 1200
- Joined: Sun Sep 25, 2022 12:31 pm
Re: 31 Days of Horror 2024
Halusin päättää leffaan jonka olen nähnyt aiemminkin jottei ainakaan maksimaalista pettymystä iskisi lopuksi. Niinpä 31 / 31: Ticks (1993).
https://www.imdb.com/title/tt0108339/reference/
Muistaakseni Rautapuolen tykönä näin tämän ensimmäisen kerran joskus jokunen vuosi sitten ja kait siitä varmaan silloin tuli vanhassa lootassakin uutisoitua. Nyt sitten ekaa kertaa omalta levyltä - toki laadukkaalta BelleVuen halppisjulkaisulta hissimusiikkimenuineen päivineen joka oli vielä kohtuullisen naarmuinenkin. Mutta onneksi kuitenkin täysin toimiva.
Eli halpaa mutta sympaattista ötökkikauhua Hellbound: Hellraiser II:n ohjaaja Tony Randelilta - jotenkin nämä Hellraiser -jutut ovat tässä lokakuussa sotkeutuneet asiaan jos toiseenkin. Ja tässähän oli paljon enemmän tuttuja naamoja mitä muistinkaan: 90-luvun nousuaan tekevä Seth Green periaatteessa pääosassa, myös tuossa Pumpkinhead II:ssa ollut Ami Dolenz, The Dentististä ja Invaders from Marsista tuttu Virginya Keehne sekä Alfonso Ribeiro eli The Fresh Prince of Bel-Airin Carlton vähän jopa vastakkaistyylisessä roolissa. Ikävien maalaisjunttipahisten rooleissa sitten mm. Richardin pikkuveli - ja veljensä paloarpia lukuunottamatta melkoinen kaksoisolento Barry Lynch sekä aina kova Clint Howard.
Elokuvassa lauma kaupungin hanttapulinuoria roudataan ohjaajapariskunnan toimesta syrjäiseen metsämökkiin luonnon ihmeisiin tutustumaan. Niitähän sitten riittääkin vähän isompaankin nälkään. Paikallisten hamppuviljelijöiden käyttämät kasvissteroidit ovat nimittäin jalostaneet jo muutenkin ikävistä punkeista sellaisia nyrkin kokoisia mölliköitä jotka imaisevat vaikka koirasta veret yhdellä rykäisyllä. Eikä jää edes siihen vaan lopussa mennään kunnon Aliens-logiikalla kohti yhä isompia ja kamalampia asioita.
Paljonhan tässä oli efektimälläystä niin niiden varsinaisten ötöjen kuin veren ja visvankin muodossa. Hahmot ovat kanssa oikein kivoja ja näiden sillä lailla hyvällä tavalla 90-lukuövereitä henkilöhahmoja seurailee ihan mielellään. Jaloilla varustetut biljardipallot ovat myös ihan kiitettävän näljiä siksikin että tykkäävät kaivautua kaiken sisälle. Lisäksi näiden purema aiheuttaa hallusinatorisia harhoja jota ei käytetty ihan liiaksi vaan juuri sillä lailla sopivasti ja hyvissä vaiheissa. Lopussa vielä päästetään metsäpalojen ja isojen räjähdysten tapaiset elementit valloillensa.
Eli ihan hauskaa tekemistähän tämä oli. Ei ötökkäkammoisille - tai sitten juuri ehkä heille.
Ihan hauska lokakuuhan tämäkin oli. The Substance oli mukava nähdä ihan teatterissa ja muutama muukin oli jees. Ehkä niitä superihmeellisyyksiä oli tänä vuonna vähemmän paitsi tietysti uusittujen klassikoitten muodossa, joita olisi kyllä ehkä voinut myös katsoa muutaman enemmänkin. Kakkaa tuli tietysti myös katsottua kuten Sluber Party Massacre -remaket, The Unholyt ja, valitettavasti, myös se Hellraiser -uusiotekele. Mutta kaippa sekin asiaan kuuluu.
Nyt on taas kaappi tyhjennetty kauhusta aika hyvin joten vähään aikaan ei varmaan siihen genreen ole juuri asiaa, ainakaan kotioloissa.
https://www.imdb.com/title/tt0108339/reference/
Muistaakseni Rautapuolen tykönä näin tämän ensimmäisen kerran joskus jokunen vuosi sitten ja kait siitä varmaan silloin tuli vanhassa lootassakin uutisoitua. Nyt sitten ekaa kertaa omalta levyltä - toki laadukkaalta BelleVuen halppisjulkaisulta hissimusiikkimenuineen päivineen joka oli vielä kohtuullisen naarmuinenkin. Mutta onneksi kuitenkin täysin toimiva.
Eli halpaa mutta sympaattista ötökkikauhua Hellbound: Hellraiser II:n ohjaaja Tony Randelilta - jotenkin nämä Hellraiser -jutut ovat tässä lokakuussa sotkeutuneet asiaan jos toiseenkin. Ja tässähän oli paljon enemmän tuttuja naamoja mitä muistinkaan: 90-luvun nousuaan tekevä Seth Green periaatteessa pääosassa, myös tuossa Pumpkinhead II:ssa ollut Ami Dolenz, The Dentististä ja Invaders from Marsista tuttu Virginya Keehne sekä Alfonso Ribeiro eli The Fresh Prince of Bel-Airin Carlton vähän jopa vastakkaistyylisessä roolissa. Ikävien maalaisjunttipahisten rooleissa sitten mm. Richardin pikkuveli - ja veljensä paloarpia lukuunottamatta melkoinen kaksoisolento Barry Lynch sekä aina kova Clint Howard.
Elokuvassa lauma kaupungin hanttapulinuoria roudataan ohjaajapariskunnan toimesta syrjäiseen metsämökkiin luonnon ihmeisiin tutustumaan. Niitähän sitten riittääkin vähän isompaankin nälkään. Paikallisten hamppuviljelijöiden käyttämät kasvissteroidit ovat nimittäin jalostaneet jo muutenkin ikävistä punkeista sellaisia nyrkin kokoisia mölliköitä jotka imaisevat vaikka koirasta veret yhdellä rykäisyllä. Eikä jää edes siihen vaan lopussa mennään kunnon Aliens-logiikalla kohti yhä isompia ja kamalampia asioita.
Paljonhan tässä oli efektimälläystä niin niiden varsinaisten ötöjen kuin veren ja visvankin muodossa. Hahmot ovat kanssa oikein kivoja ja näiden sillä lailla hyvällä tavalla 90-lukuövereitä henkilöhahmoja seurailee ihan mielellään. Jaloilla varustetut biljardipallot ovat myös ihan kiitettävän näljiä siksikin että tykkäävät kaivautua kaiken sisälle. Lisäksi näiden purema aiheuttaa hallusinatorisia harhoja jota ei käytetty ihan liiaksi vaan juuri sillä lailla sopivasti ja hyvissä vaiheissa. Lopussa vielä päästetään metsäpalojen ja isojen räjähdysten tapaiset elementit valloillensa.
Eli ihan hauskaa tekemistähän tämä oli. Ei ötökkäkammoisille - tai sitten juuri ehkä heille.
Ihan hauska lokakuuhan tämäkin oli. The Substance oli mukava nähdä ihan teatterissa ja muutama muukin oli jees. Ehkä niitä superihmeellisyyksiä oli tänä vuonna vähemmän paitsi tietysti uusittujen klassikoitten muodossa, joita olisi kyllä ehkä voinut myös katsoa muutaman enemmänkin. Kakkaa tuli tietysti myös katsottua kuten Sluber Party Massacre -remaket, The Unholyt ja, valitettavasti, myös se Hellraiser -uusiotekele. Mutta kaippa sekin asiaan kuuluu.
Nyt on taas kaappi tyhjennetty kauhusta aika hyvin joten vähään aikaan ei varmaan siihen genreen ole juuri asiaa, ainakaan kotioloissa.
- Exterminator
- Site Admin
- Posts: 1710
- Joined: Sun Sep 18, 2022 1:55 pm
Re: 31 Days of Horror 2024
Kiinnostaviin päättyi, Hack, Hair ja Ticks voisi kaikki katsoa Tai vieläkö spektaakkelilta yksi olisi tulossa, mutta kuitenkin. Tuo Quigley pääsi yllättämään sillä, miten kovaa tahtia vielä nykyäänkin on alalla työskennellyt ja nytkin taisi olla kuusi elokuvaa tulossa. Kuusikutosena ei varmaan enää niin paljon paljastele mutta olisihan noita viime vuosien pätkiäkin ihan mielenkiintoista nähdä.
"Literally, the most perfect dick I've ever seen in my life."
- Tina DeMona
- Posts: 1200
- Joined: Sun Sep 25, 2022 12:31 pm
Re: 31 Days of Horror 2024
^Taitaa Quigleyn nykytuotannot olla lähinnä David DeCoteaun ultrahalppiksia digivideopelleilyitä jonkun suoratoistosilppurin syövereihin. Mikä on kyllä sääli koska aina olen rouvasta tykkäillyt ja olisi kiva nähdä tämä jossain säällisessä vielä vähän varttuneemmallakin iällä.
Re: 31 Days of Horror 2024
Hair erittäin mielenkiintoinen ja Ticksin uusinta olisi paikallaan. Omassa hyllyssä tosin vain tuo samainen suomikiekko.
Let me tell you something. If shit was worth something, poor people would be born with no asshole.
Re: 31 Days of Horror 2024
Summataanpa taas mennyttää kuukautta ja sitä ennen kiitos jälleen niille jotka oli mukana
Hyvää settiä oli taas esillä ja omatkin voittopuolisesti viihdyttävää katseltavaa.
Viiteen tähteen ei päässyt tänä vuonna yksikään leffa mutta hyvin lähelle ylsivät yllättäjä The Wailing sekä vanha kunnon Re-Animator.
Ansaitsivat vanhat tutut Poltergeist ja From Beyond sekä mainio November ja Bavan Shock.
Tähän kategoriaan ylsivät Terrifier 2, Evil of Dracula, Faust, Bride of Re-Animator, Eyeball sekä Elvira: Mistress of the Dark eli ei tyylillä väliä, kaikenlainen kauhu kelpaa
Kolmen tähden osasto on tänäkin vuonna yliedustettu, kun sinänsä hyvät kolme starbaa nappasi originaali House on Haunted Hill, Rawhead Rex, The Witches of Eastwick, Terrifier, Vampire Doll, Spider Baby, Don´t Go in the House, The Mole People, Beyond Re-Animator, Cellar Dweller sekä Hack-O-Lantern jolle voi tähtiä lisätä sitä mukaa, kun olut nousee päähän
Ok leffoja mutta joista puuttui se jokin olivat Lake of Dracula, Scalps, Wrong Turn reboot, Saw X sekä Shock Waves.
Yksinään kaksi tähteä sai remaken jatko-osa Return to House on Haunted Hill.
Ja roskaosastolla ärsyttivät tällä kertaa House on Haunted Hill sekä Lurking Fear.
Viime vuonna en mennyt 70-luvun alapuolelle kertaakaan mutta nyt paransin tuosta, kun 1950-luku sai kaksi osumaa ja 1960-luku yhden. Eniten katselin silti jälleen 1970-luvun sekä 1980-luvun elokuvia. Viime vuonna voittanut 70-luku sai nyt 7 täppää mutta 80-luku vei tällä kertaa voiton 9 katsotulla. Loppulista onkin indettistä: 1990-luku 3 filmiä, 2000-luku 3 filmiä, 2010-luku 3 filmiä ja 2020-luku myös samat 3 filmiä.
Jenkkifilmit (23) oli jälleen kerran ylivoimainen ykkönen mutta muuten maat oli hyvinkin erilaisia viime vuoteen verrattuna eli kävin myös Englannissa (1), Italiassa (2), Etelä-Koreassa (1), Virossa (1) sekä Japanissa (3). Näin täytin lupaukseni, että viime vuonna paitsioon jääneitä Aasia leffoja otettiin ohjelmaan. Useampi leffa oli lisäksi kuvattu Espanjassa.
Vuoden päästä jatketaa ja nyt, kun ollaan jo marraskuussa niin laitetaan Novemberin äijät toivottamaan rattoisaa viikonloppua
Hyvää settiä oli taas esillä ja omatkin voittopuolisesti viihdyttävää katseltavaa.
Viiteen tähteen ei päässyt tänä vuonna yksikään leffa mutta hyvin lähelle ylsivät yllättäjä The Wailing sekä vanha kunnon Re-Animator.
Ansaitsivat vanhat tutut Poltergeist ja From Beyond sekä mainio November ja Bavan Shock.
Tähän kategoriaan ylsivät Terrifier 2, Evil of Dracula, Faust, Bride of Re-Animator, Eyeball sekä Elvira: Mistress of the Dark eli ei tyylillä väliä, kaikenlainen kauhu kelpaa
Kolmen tähden osasto on tänäkin vuonna yliedustettu, kun sinänsä hyvät kolme starbaa nappasi originaali House on Haunted Hill, Rawhead Rex, The Witches of Eastwick, Terrifier, Vampire Doll, Spider Baby, Don´t Go in the House, The Mole People, Beyond Re-Animator, Cellar Dweller sekä Hack-O-Lantern jolle voi tähtiä lisätä sitä mukaa, kun olut nousee päähän
Ok leffoja mutta joista puuttui se jokin olivat Lake of Dracula, Scalps, Wrong Turn reboot, Saw X sekä Shock Waves.
Yksinään kaksi tähteä sai remaken jatko-osa Return to House on Haunted Hill.
Ja roskaosastolla ärsyttivät tällä kertaa House on Haunted Hill sekä Lurking Fear.
Viime vuonna en mennyt 70-luvun alapuolelle kertaakaan mutta nyt paransin tuosta, kun 1950-luku sai kaksi osumaa ja 1960-luku yhden. Eniten katselin silti jälleen 1970-luvun sekä 1980-luvun elokuvia. Viime vuonna voittanut 70-luku sai nyt 7 täppää mutta 80-luku vei tällä kertaa voiton 9 katsotulla. Loppulista onkin indettistä: 1990-luku 3 filmiä, 2000-luku 3 filmiä, 2010-luku 3 filmiä ja 2020-luku myös samat 3 filmiä.
Jenkkifilmit (23) oli jälleen kerran ylivoimainen ykkönen mutta muuten maat oli hyvinkin erilaisia viime vuoteen verrattuna eli kävin myös Englannissa (1), Italiassa (2), Etelä-Koreassa (1), Virossa (1) sekä Japanissa (3). Näin täytin lupaukseni, että viime vuonna paitsioon jääneitä Aasia leffoja otettiin ohjelmaan. Useampi leffa oli lisäksi kuvattu Espanjassa.
Vuoden päästä jatketaa ja nyt, kun ollaan jo marraskuussa niin laitetaan Novemberin äijät toivottamaan rattoisaa viikonloppua
Let me tell you something. If shit was worth something, poor people would be born with no asshole.