Viimeksi läpi kahlatut tuotantokaudet

[Exterminator]

The Cosby Show (Bill Cosby Show), 2. kausi
Kovatasoisesti jatketaan sarjan hitiksi nostaneen ykköskäuden jälkeen. Aloitus First Day of School on ehdottomasti hyvä, mutta parempaakin on tiedossa. Korkein keskiarvo on Theo's Holidayllä, josta olen minäkin aina erityisen paljon pitänyt. Theo suhtautuu vähän liian itsevarmasti pärjäämiseen tulevaisuudessa, joten Huxtablen talo muutetaan miniversioksi suuresta maailmasta ja katsotaan, miten poika pärjää. Theon nimi jaksossa takaa laatua hyvin muutenkin, sillä täältähän löytyy myös Theo and the Older Woman sekä Theo and Cockroach, huippukamaa molemmat. Huutokauppajakso on aina iskenyt ja Cliff in Love on parhautta esitellessään Elvinin, vanhimman tyttären poikaystävän. Niin herttainen jätkä, mutta ei tajua olevansa pahan luokan sovinisti. Tuo Cockroach eli Torakka on toinen kiitettävästi onnistunut lisäys hahmogalleriaan, toki näitä jäbiä ei jokaisessa jaksossa nähdä.

Theon opettaja rouva Westlake nähdään parissa jaksossa ja tästäkin hahmosta saatiin paljon irti, oli hyvä veto ja näyttelijätärkin oikein mainio. Jälkimmäisen jakson loppu aina ihqusti liikuttaakin, oih

Heikoimman keskiarvon on napannut Play It Again, Russell ja ei tämä pärjääkään ensimmäisen kauden sille Vanessan vastaavalle jaksolle, jossa perheen toiseksi nuorimmaisen piti oppia soittamaan saksofonia edes yhtä esitystä varten. Olihan tuossa Russellin jaksossa toisaalta jazzin kaipa jopa kegendaarisia nimiä mukana, kuten Art Blakey ja Tito Puente. Kuuluisin vierailija kaudella tosin on Stevie Wonder, joka ei ole kovin moneen sarjaan tainnut lähteäkään mukaan, onneksi tähän lähti.

Koko sarjan synkin jakso osui tälle kaudelle, nimeltään Close to Home, jossa Cliffin ystävällä on raskasta narkkarityttärensä kanssa.

Tähän mennessä kaikki jaksot ohjanneelta Jay Sandrichiltä oli dvd-julkaisua varten saatu haastattelu, jossa mies kertoo muun muassa, miten sarjan näyttelijät löydettiin ja että Bill tykkäsi improvisoida kuvauksissa paljonkin, mikä oli varsinkin lapsinäyttelijöille hankalaa, mutta silti kannatti. Denisen roolin olisi siis saanut eräs Whitney Houston, mutta tämä ei halunnut sitoutua niin vahvasti, koska tähtäsi myös laulajaksi. Ihan hyvän päätöksen teki

[Exterminator]

The Cosby Show (Bill Cosby Show), 3. kausi
Monta hyvää jaksoa riitti tällekin kaudelle, vaikka sarjan käyrä lähtikin armottomasti laskuun. Phylicia Rashadin (tjsp.) raskauden osuessa kuvausviikoille ei voi välttyä huomaamasta, että jotain puuttuu. Kun siis äiti Clairelle on jouduttu usean jakson ajaksi keksimään syitä olla poissa näkyvistä, tai peittämään iso maha jotenkin. Joku jättimäinen nallekarhukin oli eteen päätetty raijata , tuota en muistanutkaan. Vähän yllättääkin, että Andalusian Flu, jossa myös Cliff on vuoteen omana, ei paksuna olemisesta johtunut.

Ja olihan tuollekin peittelyajalle kehitelty nastaa nähtävää, mm. autokauppajakso osui varmaan siihen ja tässä huvittaa se köyhäksi tekeytyminen sekä mölyävä Gilbert Gottfried, joka tekee parhaansa pilatakseen kaikki mahikset tinkiä Samoin painijakso on oikein jees, mitä nyt Theon harrastuksesta mahdettiinko sanallakaan ennen tai jälkeen mainita. Theon & Torakan suunnitelmat opiskella lentäjiksi innostavat katsojaakin ja Bald and Beautifulissa nämä touhuavat myös viihdyttävästi pyrkiessään musiikkivideoon.

War Storiesssa oli mälsää se, että lähdettiin toistamaan samaa vitsiä kuin siinä edellisessä kortinpeluujaksossa Päätösjakso Hillmanissa tehtiin hieman erilaista ja kuvailtiin studion ulkopuolella, plus kuultiin jo lapsensa putkauttaneen Rashadin laulua, oikein kuoron kanssa. Kyllähän se hyvin sujuu, mutta tällä jaksolla on kauden heikoin keskiarvo ja en minäkään niin kauheasti välittänyt, ei tämä kovinkaan hauska ainakaan ole. Lisa Bonet sentään oli mukana, kun tätä hahmoa niin satunnaisesti muutoin nähtiin. Isovanhempia juhlistava Golden Anniversary on saanut suht korkean keskiarvon, mutta tästä en välittänyt juuri lainkaan. Musiikkiesitys oli tälläkin kertaa jees, mutta muuten minulle meh.

I Know That You Know on kerännyt korkeimman keskiarvon ja onkin ovelaa Cosbyä, kun Cliffiä huijataan Sondran ja Elvinin kihlaukseen liittyen, kunnes huijareista tuleekin huijattuja.

Ravintolajaksostakin pidin ja tässähän olikin Pam Grier pikkuroolissa, kappas.

Ensimmäistä kertaa Jay Sandrich ei ohjannut jokaista kauden jaksoa, vaan muitakin oli päästetty kokeilemaan. Tosin olisiko ollut vain kolmessa jaksossa.

DVD:issä mentiin sekä pakkia että parannettiin. Kakkoskausi pyöri ihan suomalaisessakin soittimessa, nyt oli keksitty aluekoodi 1 laittaa mukaan, plääh. Ja muutaman sekunnin liikaa kyllä kestää, ennen kuin jaksoja pääsee valitsemaan. Sekä vielä se, että pikkuisista liikkuvista kuvista ei läheskään aina voi tietää, mikä jakso on kyseessä, joten päämenusta on siirryttävä jaksokohtaisiin menuihin saadakseen nimet selville. Paskaa toteutusta tuollainen, sanon minä.

Englannikielinen tekstitys oli toisaalta saatu mukaan, että se oli tässä parempaa kuin aiemmissa.

[rautapuoli]

Alien: Earth eka kausi
https://www.imdb.com/title/tt13623632/? ... %2520earth
Avaruusalus on tuomassa eri ufo-olio-näytteitä vuosikymmeniä kestäneen matkan takaa takaisin meille päin, viime hetkillä sattuu ja tapahtuu ja sitten kone rysähtää kaupunkiin. Toisaalla nerokas pohatta on siirtänyt kuolemaa tekevien lasten mieliä hienoihin synteettisiin ruhoihin. Nämä elementit kohtaavat. Joskus se päätähtikin käy kurnuttamassa ja jopa riehumassa. Suurimman osan ajasta mitään ei tapahdu vaan istutaan tai seistään paikoillaan ja käydään lävitse aina niitä samoja asioita. Silloin jos sattuu tapahtumaan jotain juonta edistävää niin se on aivan ällistyttävän tyhmää sekoilua. Jos kelailit Prometheuksen ja Covenantin tieteilijöitä ja muita huippuastronautteja epäuskottavan urpoiksi niin passaa Alien: Earth, tai vaihtoehtoisesti sukella näidenkin sohlojen seikkailuun hämmästelemään megaälykköjen ja muiden priimayksilöiden tonttuilua.

Sinne hujahti taas kahdeksan tuntia elämästä ihan muualle kuin hyötykäyttöön. En tasan odottanut ihmeitä ja minä esimerkiksi kovasti pidän Alien nelosesta, mutta siinä missä se oli alle kahden tunnin napakka paketti hauskan pöljää mättöä niin tämä sarja on kuin jonkin elokuvan ensimmäinen tunti kahdeksaan sellaiseen venytettynä eikä sisällä mitään hauskaa pöljää vaan pelkästään kuivaa pöljää. Mutta siis toki myös ihan naama pokerina ollaan tekemässä mukamas ajatuksia herättävää tieteishienostelua ja nostamassa tärkeitä kysymyksiä pinnalle. Jotain vanhoja kyssäreitä ihmisen ja koneen rajoista toki nostetaankin ja siihen se jätetään. Ei edes pinnallista pohdintaa luvassa, vaan samojen muutamien tyhjää kumisevien vuoropuheluvarianttien toistelua jaksosta toiseen ja jakson sisällä kohtauksesta toiseen. Transhumanismi ja muut tämmöiset asiat ovat kiinnostavien asioiden kärkipäässä, joten ainahan se vituttaa, kun ei aiheella sitten jakseta tehdä mitään. Etenkin, kun tarinan fokus on juurikin näissä asioissa eikä suinkaan rakkaassa dildopäässämme. Ja eräskin helvetin typerä silmämunaotus saa jatkuvasti huomiota, vaikka olennolla ei tehdä juuri mitään eikä se myöskään lopulta tee juuri mitään. Mutta pedataan jatkuvasti, että ehkä sitten joskus!

Se supernero ja rikas keksijä oli aivan kamala ilmestys ja tällä hetkellä jotenkin todella taaksejääneen maailman antia. Nää tech bro-miljardöörit on paljastunu jo kaikki huijareiksi ja perusuuvateiksi joilla vaan oli lähtöjäänkin tarpeeksi fyrkkaa taskussa ja röyhkeyttä isompienkin tienestien tekemiseen. Sitten tässä haetaan jotain ihan ihme Peter Pan-juttua, jota aletaan alleviivaamaan heti antamalla lapsiroboteille nimet lähdemateriaalista ja lopulta se tech bro lukee Peter Pan-kirjaa iltasaduksi kaikille kuulutusjärjestelmän kautta. Ei pysty... Ja tämä oli kaikki jonkun hienon Fargo-sarjan jätkän aikaansaannosta. Onko se Fargo-sarja nyt sitten ihan oikeasti hyvä vai onnistuiko tää hyypiö silloin aiemmin sumuttamaan koko maailmaa? Aina ajatellut, että joskus minä vielä itsekin alan katsomaan sitä, mutta tiedä häntä enää.

Yksi tähti siitä ilosta, että oli tämä hienon näköinen ohjelma. Romuluksesta tuttua retrofuturismia, jota oli ihan osattu jatkojalostaa. Eikä oltu värimääritelty aivan harmaaksi ja pimeissä kohtauksissa sai kaikesta selvän. Jälkimmäinen on nykypäivänä maininnan arvoinen saavutus. Loppupuolella on mukana myös yksi tehokas kohtaus kolmen ainoan vähääkään sympaattisen hahmon kanssa. Viimeisessä kahdessa jaksossa myös aletaan oikeasti näyttämään väkivaltaa eikä vain piilotella sitä tyylittelyllä. Luonnollisesti viimeiset kaksi jaksoa on alkupään fanien toimesta manattu alas. Koska heille tuli yllätyksenä, että varsinaisesti mitään ei tapahdu. Vaikka tää on ihan oikea trendi nykysarjoissa ja alusta asti se oli selvää tämänkin paskasarjan kohdalla.

Jos jotain en käsitä niin sitä miksi ihmisillä on ollut joku älytön hinku nähdä nämä alienit Maassa. Tästähän on kolmosesta asti kohistu. Mitä kukaan koskaan luuli tällä aiheella tehtävän? Avaruusaluksen käytävien sijaan ollaan talojen käytävillä tai puskassa. Ihan kuten oli odotettavissakin. Ei näitä xenomorffeja ikinä nähdä tekevän mitään niin siistiä kuin valtaamassa Valkoinen talo, Vapaudenpatsas, Eiffelin torni ja sen sellaista. Sitä paitsi jo ajat sitten molemmat AvPt oli käytännössä Alien earthia. Ja jopa se AvP kaksi saattoi olla tätä sarjaa parempi. Ainakin se oli sentään lyhyempi vedätys.

[aTomiK]

Oli hauskaa luettavaa, jotenkin näen nyt xenomorphin kurkkivan pensasaidan takaa Myersin sijaan

[Tina DeMona]

^^Siltähän tuo kovasti kuulostaa miksi sitä olen kaiken aikaa olettanutkin. Onneksi mitään odotuksia ei siis tosiaan ollut.

Kuten ei sen tulevan Predator -virityksenkään suhteen.

[Exterminator]

The Cosby Show (Bill Cosby Show), 4. kausi
Edellisellä kaudella kuljettiin jo hieman epätasaisesti ja niin tälläkin, mutta tokihan hyvää katsottavaa on runsain mitoin. Alkujaksossa Sondra testaa huolella vanhempiensa ymmärtäväisyyttä ilmoittamalla unohtavansa suunnitelmat juristin urasta ja perustavansa miehensä kanssa jonkinlaisen Varustelekaan verrattavan putiikin. Että 4 vuotta noin 80 tonnin hintaan Princetonia ja sitten tämä. Cliff varsinkaan ei ole ideasta innoissaan

Theogate taisi nousta omaksi suosikiksi koko kaudelta naurattamalla eniten. Clair haastaa poikansa oikeuteen, tosin vain kotona perheen kesken käytävään. Tässä Cliff ottaa tuomarina toimivalta Vanessalta ja "puolustuksen asianajaja" Torakalta verbaalista osumaa siihen malliin, että pisti repeilemään Dance Mania taisikin olla koko sarjassa viimeinen jakso, jossa tätä Theon kaveria nähdään. Harmi, hyvä hahmo.

Bookworm menee myös kevyesti kärkeen, kun tässä molemmat tarinat ovat hulvattomia. Cliff osallistuu naisten kirjakerhon kokoukseen ja perheen lapset yökyläilevät Sondran ja Elvinin karmeassa kämpässä.

The Show Must Go Onilla on yksi kauden alhaisimpia keskiarvoja, itse kyllä tykkäilen varsin paljon. Cliff vie Rudyn ja muidenkin lapsia katsomaan Vaudevilleä, eivätkä ipanat oikein lämpene. Onhan tässä varsin samanlainen idea kuin edellisen kauden ravintolajaksossa.

Drum Major on ihan ok, mutta enpä ollutkaan huomannut mokaa jaksossa, nyt huomasin. Vanessa lyö Theoa käteen, mutta kohtauksen lopussa jätkä piteleekin väärää kättä, että aih, tähän sattuu.

Lisa Bonet oli tipahtanut vakiohahmoista pois ja oliko vain parissa jaksossa mukana. Onneksi ainakin Home for the Weekend oli hyvä jakso, ja onhan tuo aikamoiseksi kissaksikin jo tässä kasvanut Muutamassa jaksossa on mukana tuleva supertähti Adam Sandler ja mikäs tuossa, ei tämä taatusti ainakaan huonointa komediaa ole, missä mies on nähty

Satujakso olikin ihan jees, vanhojen kertausjakson hyppäsin yli, plääh. Se jakso, jossa Rudy eksyy ostoskeskuksessa ja Clair osallistuu kurpitsakisaan oli sitä heikompaa osastoa, en kovinkaan hauskana pitänyt.

Päätösjakson idea, jossa Theo onkii järvestä kuolleen miehen, on kyllä suht erikoinen kilttiin perhesarjaan. Olisi hauska tietää, mistä tämä oli keksitty.

DVD:t oli toteutettu samaan kömpelöön tyyliin kuin viime kaudella, eikä ekstroista tietoakaan. Saivatpa sentään jaksot lyhentämättöminä levyille, se on pääasia.

[Tina DeMona]

Onpa tullut taas antauduttua männävuosien tv-viihteen pariin kun lopultakin katsoin ensimmäisen kauden muutama vuosi sitten Kierrätyskeskuksesta haalimastani, kolmen sesongin Sons of Anarchy -boksista.
https://www.imdb.com/title/tt1124373/re ... 520anarchy



Ja minä kyllä tykkäsin! Paitsi että tällaiset järjestäytyneen rikoksen touhut kiinnostaa aina, tämähän oli vaan pätevästi tehtyä draamaa kaiken kaikkiaan. Invictusta näkyi ärsyttävän päähenkilömme Charlie Hunnam ja sinällään sen kyllä ymmärrän; tuollainen kaunis mökö-mökö-poika kun taas on, mutta minusta tällä jätkällä oli jopa kerrankin ajoittain ihan asennetta ja paatosta. Verrattuna esimerkiksi Vikingsiin minkä pääroolissa kekkuloiva mutruhuuli miesmallin kutale vitutti jokaisessa kuvassaan aivan mahdottomasti.

Muutenhan päähenkilöittemme pyöräkerhosta löytyy sitten edellisen isäpuoli ja klubin johtaja Ron Perlman (aina kova), se arpinaamainen skottiäijä mikä oli sekä Braveheartissa että Gladiatorissa ja muutama muukin varsin uskottava veijari. Toki myös naiskauneutta on tarjolla päähenkilön milf-mutsista lähtien. Siinä oli kyllä melkoinen motoristien Ulla Taalasmaa: joka paikkaan pitää nenä työntää ja jokaista soppaa hämmentää. Sopranosin Drea DeMatteokin pyörii muutamassa jaksossa mukana. Niin ja Mitch Pileggi esittää heroiinikauppaa duunaavan uusnatsijengin johtajaa; jotenkin todella ufoa nähdä kaikkien suosikki Solmiokaula-Skinner vetämässä yhtä vakuuttavasti tällaista osaa.

Suosikkihahmoni löytyi kuitenkin tällä kertaa lainvartijoitten puolelta mikä on tällaiselle sarjalle jokseensakin ennenkuulumatonta. Mutta se ATF-agenttimuijahan oli aivan loistokas psykopaattisekopää. Tulee ja kusee kaikkien asiat mahtavasti eikä edes kadu yhtään. Ah, nainen minun makuuni.

Juoni on miellyttävän koukeroinen mutta ei silleen liiaksi tai tyhmästi kuitenkaan. Perusjännitteenä nyt tämä että sille pääjässille ei selkeästi ole kerrottu kaikkea hänen ja hänen edesmenneen isänsä menneisyydestä ja sitten kun se löytää isukkinsa vanhoja kirjoituksia, alkaa muodostua kitkaa Perlmanin kerhonpyörityksen ja tämän omien ajatusten välille. Mitä en kyllä muutenkaan juuri ihmettele kun ihan kaikki näitten yrittämä tuntuu jatkuvasti menevän mönkään ties ja vaikka miten. Hahmot olivat kuitenkin todella hyvin luotuja ja sellaista sopivan kohloa huumoriakin oli hyvin mukana.

Sehän se tässä oli järkkyä että tämä on tehty mainostelevisiolle. Selkeästi halu oli olla luoda juuri jotain HBO-tyyppistä prestige-kamaa, ja kyseiselle instanssille sarjaa kai tarjottiinkin mutta kieltäytyivät. En tiedä pitivätkö liian saman aihepiirin höyläämisenä kuin oma Sopranosinsa. Mutta tällainenhan tuo sitten mukanaan erinäköisiä rajoituksia ja jos tässä jotakin todella ihailtavaa on, on juurikin se, kuinka paljon aikaa, vaivaa ja mielikuvitusta käytetään siihen että sarja ei ikinä paljastaisi näitä liiaksi eikä niiden takia vaikuttaisi halvalta, naiivilta tai varovaiselta.

Esimerkiksi se että kaikenlaisten ei-akateemisten piirien usein viljelemää "fuck" -sanaa ei sopinut kanavan mielestä käyttää. Tämän voisi helposti tuoda mukanaan melkoisia uskottavuusvajeita näin motoristien, uusnatsien, gängbängerien sun muiden maailmassa. Mutta sitäpä ei kuitenkaan ole vaan korvattu jollain "voi jukranpujusella" vaan oikeasti meni joku puoli tuotantokautta ennenkuin asiaan kiinnitin huomiota ja siis nytkin aika tiiviillä katsomistahdilla. Sitten ironisestihan niggeriä saa huutaa olan takaa (mikä esim. niille uusnatseille toki hyvin sopiikin) ja jotenkin uskaltaisin epäillä että nykyaikaisessa suoratoistosarjassa tämä mandaatti menisi juurikin toisinpäin.

Väkivaltaa saa myös olla kohtuullisen rajusti, maria poltellaan jatkuvasti ja rivoja juttuja lauotaan; mutta sitten tissejä esimerkiksi ei sovi näyttää. Vaikka taatusti juuri tällaiseen maailmaan olisivat oikein kivasti sopineet. Miksei toki muuallekin. Mutta en kyllä oikeasti tiedä kuka näitä rajoituksia markkinahatustaan näille jutuille vetää. Kaikki tällainen niin helposti kaataisi sarjan kuin sarjan vähäisenkin uskottavuuden (tai olisi muuten vaan raivostuttavaa a la Mad Men) mutta jotenkin tämä onnistuu enimmän aikaa toimimaan ihan vaan näyttelemisen ja eritoten kirjoituksen finessillä. Erityisesti todella mahtavaa dialogia on vaan ilo kuunnella.

Ja jaksoja tosiaan kuvattiin vain se normaali Knightrider -osaston viikko mikä ei ole ihan pieni juttu tosiaan sekään.

Silti kauden huonoimmat puolet johtuvat juuri tästä mainostelkkarihömpöisyydestä. Eritoten sitä en ole muutenkaan koskaan tajunnut että miksi niitä "tapahtui viime jaksossa" -koosteita tarvitsee DVD-levyille pakata kun ne kaikki sen kauden jaksot nyt kumminkin siinä käsissä joka tapauksessa on. Kukaan tuskin aloittaa setin katsomista jaksosta seitsemän laittamalla se "vahingossa" soittimeen. Tai unohtaa mitä tapahtui siinä jaksossa minkä katsoi eilen. Aina spoilaantuu heti jos joku aiempi sivuhahmo tulee takaisin kun pitää sen jokainen aiempi kohtaus silputa siihen alkuun iloiseksi potpurriksi. Muutenkin kaikki loputtomat mainostaukofeidit sun muut eivät varsinaisesti hengi sellaista laatusarjafiilistä mitä muuten ollaan nimenomaisesti haettu.

Ehkä pahiten tämä näkyy kuitenkin rytmityksessä. Kun se osaltaan tekee mielestäni niistä onnistuneista HBO-jutuista sun muista niin elokuvallisia että niillä on mahdollisuus ottaa aikansa kohtausten kanssa jos ne sitä tarvitsevat. Tässä, etenkin kauden alkupuolella, mennään vähän turhan nopeasti läpi aika pirun isoista jutuista ihan vaan sen takia kun juuri niitten mainostaukojen säätelemä näytösstruktuuri vaatii tietynlaisen temmon ylläpitoa. Muutenkinhan luuleskelin ettei tätä paljoa enempää olisi tehty kuin nämä minulta löytyvät kolme kautta mutta ei, kokonaiseen seitsemään on sitten päädytty. Epäilemättä koska kanava on mainostajineen ollut tyytyväinen. Pahasti pelottelee alkaako se laatu sitten kuinkakin pahasti valahdella ennenkuin loppuun päästään.

Myöskään alkutekstijaksosta en taaskaan niin hirveästi pitänyt. Kyllä se asiansa ajoi eikä ollut läheskään niin tylsä kuin vaikkapa House of Cardsissa mutta tuntui silti jotenkin taas vähän sellaiselta mitäänsanomattomuudelta. Niin visuaalisesti kuin musiikkivalinnaltaankin. Ei puhettakaan että jäisi vaikka päähän soimaan tai haluttaisi kuunnella koko biisi tai mitään. Muutenhan sarjan musiikkivalinnatkin olivat oikeastaan aika kivoja ja erityisesti pidin (muistaakseni) toisiksi viimeistä jaksoa kehystävästä nais-coverista Bob Dylanin Forever Young -kappaleeseen.

Eli kyllähän minä kyllä pidin; osittain ehkä siksikin ettei itsellä ole oikein mitään kiinnostusta, jostain kosketuspinnasta puhumattakaan, tähän moottoripyöräjengien maailmaan jotain irtopahiskohtauksia (ja tietysti Prätkähiiriä!) lukuunottamatta joten ihastuttavaa että sieltäkin löytyi noin paljon kaikkea kivaa ja jänskää. Kokonaisuus on vähän kuin Hamlet nahkaliiveissä joten mikäs tässä.

Ja kun ne kaksi muutakin kautta nyt löytyy, parempi niitäkin lanata pois jotta saa tämän boksin ehkä sinne hyllyynkin joskus.

[Exterminator]

Tässö on yksi kiinnostavimmista täysin näkemättömistä sarjoista. Ihan kuin olisin joskus nähnyt kausia kirjastossa, mutta eipä ainakaan enää löydy, harmi. Peggy Bundyakin kiinnostelisi nähdä aivan erilaisena hahmona

[Tina DeMona]

Tässö on yksi kiinnostavimmista täysin näkemättömistä sarjoista. Ihan kuin olisin joskus nähnyt kausia kirjastossa, mutta eipä ainakaan enää löydy, harmi. Peggy Bundyakin kiinnostelisi nähdä aivan erilaisena hahmona

Kukas tämä taas olikaan?

[Invictus]

Tässö on yksi kiinnostavimmista täysin näkemättömistä sarjoista. Ihan kuin olisin joskus nähnyt kausia kirjastossa, mutta eipä ainakaan enää löydy, harmi. Peggy Bundyakin kiinnostelisi nähdä aivan erilaisena hahmona

Kukas tämä taas olikaan?

Missä laatikossa oikein olet asunut? Pulmuset-sarjasta tuttu vuoden äiti -voittaja, joka SoA:ssa siis jälleen äiti helvetistä eli se pääjannun mutsi.

Charlie Hunnamin Jax on kyllä yksi surkemmista keskushenkilöistä, mutta täytyy myöntää, että se Viikinkien Ragnar on kyllä hyvä kilpailija ja saattaa tosiaan olla kehnompi. Kumpikin on kyllä sellaisia hahmoja, että miksi kukaan heitä johtajikseem haluaisi. Jax lökäpöksy muka saa kovat harrikkakarjut seuraamaan itseään, jepjep. No, kai se Karalahtikin lapsensa nimeksi antoi Jax tämän mukaan, en tiedä.

Muuten SoA oli kelpo sarja, vaikka seitsemän kautta varmaan liikaa olikin. Mutta kyllä sen aika ongelmitta loppuun katsoi, vaikka ju naustakin sisälsi. Mutta saadaanhan siinä välillä maiseman vaihdostakin, että siinä tuppukylässä ei koko aikaa lorvita. Mutta tosiaankin sivuhah,ojen ansiosta jaksaa katsella. Ja onhan sarjassa useampien jaksojen ajan myös nykyinen käsikirjoittajaässä Taylor Sheridan apulaissheriffin roolissa.

[Tina DeMona]

Tässö on yksi kiinnostavimmista täysin näkemättömistä sarjoista. Ihan kuin olisin joskus nähnyt kausia kirjastossa, mutta eipä ainakaan enää löydy, harmi. Peggy Bundyakin kiinnostelisi nähdä aivan erilaisena hahmona

Kukas tämä taas olikaan?

Missä laatikossa oikein olet asunut? Pulmuset-sarjasta tuttu vuoden äiti -voittaja, joka SoA:ssa siis jälleen äiti helvetistä eli se pääjannun mutsi.

Charlie Hunnamin Jax on kyllä yksi surkemmista keskushenkilöistä, mutta täytyy myöntää, että se Viikinkien Ragnar on kyllä hyvä kilpailija ja saattaa tosiaan olla kehnompi. Kumpikin on kyllä sellaisia hahmoja, että miksi kukaan heitä johtajikseem haluaisi. Jax lökäpöksy muka saa kovat harrikkakarjut seuraamaan itseään, jepjep. No, kai se Karalahtikin lapsensa nimeksi antoi Jax tämän mukaan, en tiedä.

Muuten SoA oli kelpo sarja, vaikka seitsemän kautta varmaan liikaa olikin. Mutta kyllä sen aika ongelmitta loppuun katsoi, vaikka ju naustakin sisälsi. Mutta saadaanhan siinä välillä maiseman vaihdostakin, että siinä tuppukylässä ei koko aikaa lorvita. Mutta tosiaankin sivuhah,ojen ansiosta jaksaa katsella. Ja onhan sarjassa useampien jaksojen ajan myös nykyinen käsikirjoittajaässä Taylor Sheridan apulaissheriffin roolissa.

Ai se oli just se. No joo, se on kyllä kelpo milffi tosiaan.

Joo, voin kyllä ymmärtää tuon reaktion ja varmasti tämäkin hahmo ehtii vielä ärsyttäytyä tulevien tuotantokausien aikana. Tässä ekassa meni minulle vielä vastaaviin karikatyyrimalleihin verrattuna ihan ok-jees. Kyllähän nuo sivuhahmot siis jo tässäkin ilman muuta se sarjan suola on.

[Exterminator]

The Big Bang Theory (Rillit huurussa), 1.kausi
Tätä sarjaa nappasin tilapäiseen kämppään mukaan tiirailtavaksi ja boksin 7 kautta riittävät tälle ajalle melko hyvin. Eipä ollut tallessa, mitä tästä joskus wanhaan Lootaan kirjoitin, äh. Lyhyehkösti nyt jotain.

Kyllähän tämä ankeita alkutalven päiviä on piristänyt oikein kivasti. Nauruihin ylletään ja sarjassa touhutaan makeita juttuja, teknisiä erityisesti. Sheldon opetteli yhdessä jaksossa kiinaakin, myöhemminhän sitten päästään suomeenkin, jee. Hauskoja jippoja on keksitty, kuten Rajin kykenemättömyys puhua naisten seurassa ja talon ikuisesti rikki pysyvä hissi. Tai vaikkapa se kolmiulotteinen shakki, mitä kaikkia näitä nyt on. Barenaked Ladiesin väsäämä tunnarikin on napakymppi.

Myöhemmin esiteltiin lisää monia jatkuvasti esiintyviä hahmoja, tässä mentiin lähinnä ydinviisikolla, eli neljällä nörttijätkällä ja naapuriin muuttaneella Pennyllä. Onhan tämä todella huolella valittu ryhmä, komiikka luistaa todella sujuvasti. Varsinkin huomioiden keskivertoa usein selkeästi haastavamman dialogin, kun kerran neroja ollaan. Jim Parsonsin em. friikkihahmon ja Kaley Cuocon tarjoilijattaren keskusteluista mm. kehkeytyy ihan helmiä näiden ollessa niin erilaisia keskenään. Johnny Galecki on asiaäijä jätkistä normaalimpana Leonardina, jonka kärsivällisyys riittää uskomattoman pitkälle, jopa Sheldonin kämppiksenä asumiseen. Simon Helbergin esittämä Howard on pervoin ja osaa tämäkin kyllä heittää replat niin, että saa hekotuksia aikaan. Toivottavasti hahmosta ei tullut paljon tylsempää myöhemmin tämänkin irstailijan löydettyä sen sydämensä valitun.

Roseannesta muistettava Sara Gilbert vieraili joissakin jaksoissa ainakin tällä kaudella ja taitava on tämäkin... mutta himpun verran huvitti, miten hemmot pitivät esittämäänsä hahmoa jonain upeanakin kaunottarena ja Leonard tätä jopa kiksautti. Sori vaan, en voi mitenkään liittyä näihin ihailuihin, minkäänlaista sellaista kiinnostusta tämä ei herätä

Onneksi osasivat tuon Cuocon valita naispääosaan, onhan tämä jo kuin toiselta planeetalta hemaisevuudessa. Kaula-aukkoakin löytyy kiitettävän usein, nam nam Komediennen taidoista ei diggailu onneksi jää kiinni myöskään, kyllä tältä kaikki ominaisuudet löytyvät tähän osaan. Romanssi Leonardin kanssa tuo kauniimpaa sisältöä mukaan ja kemiat kyllä toimivat, kun eikö nämä päätyneet yhteen tosielämässäkin, vaikka eivät lopullisesti.

Ja vasta alkuun päästiin, huippua

[Tina DeMona]

Katsoinpa toisenkin kauden Sons of Anarchya.

Ja oli kyllä hyvään solmuun saatu taas asiat. Pahimpina vastustajina nyt entistä pahempi white power -väki joka saa sen Skinnerinkin näyttämään ihan mukavalta kaverilta. Näitä johtaa semmoinen kunnon liikemiesnilkki ja tämän suorittavampana kätyrinä sitten punkmuusikko ynnä muu mediapersoona Henry Rollins. Tämähän ei mikään luonnenäyttelijä ole mutta tällaisten kohtuu yksiulotteisten möhkäleitten rooleihin sopii hyvin.

Vihollistilanteesta huolimatta prätkäkerho kuitenkin itse aiheuttaa itselleen ne pahimmat vaikeudet kun Ron Perlmanin ja päähenkilöpoitsun välinen kuilu kasvaa ensimmäisen kauden lopun takia sietämättömäksi. Myös naishahmot olivat taas jepa ja yllättävän synkkiin paikkoihin näittenkin kanssa uskallettiin taas mennä. Pidin myös kovasti siitä miten sen prätkä-äitylin ja päähenkilön lääkärisussun välinen vihanpito kehittyy tässä ihan toisenlaiseksi suhdanteeksi.

Ja lempparini ATF-kyyräkin pääsee taas oikeuksiinsa loppupuolella tullessaan jälleen sekoilemaan ja aiheuttamaan tolkutonta kaaosta. Kausi loppui silleen kivasti että hommat saatiin hyvään pakettiin mutta kaikkea ei kuitenkaan ratkaistu, ainakaan liian siististi. Melkoinen cliffhangerhan tuokin taas kerran oli.

Ainut ehkä miinuspuoli on se että selkeästi taas pihtaillaan etenkin näitten päähenkilöittemme kanssa kenet uskalletaan päästää päiviltä. Parillekin hahmolle käy ns. köpelösti mutta sitten ei uskalleta kuitenkaan lopulta vetää liipaisimesta. Onneksi niitä poispäästettäviä sivuhahmoja sitten riittää mutta välillä vähän rouheampaa otetta voisi siinäkin mielessä toivoa että myös yleisön suosikkeja ei liiaksi mikään juonihaarniska suojelisi.

Joo. Kolmas kausi vielä jättiboksistani löytyy joten varmaan jotain siitäkin sitten.

[Exterminator]

The Big Bang Theory (Rillit huurussa), 2. kausi
Hauskuutukset jatkuvat ja tältä kaudelta oli jäänyt mieleen erityisesti jakso, jossa Sheldon vippaa Pennylle joitakin satasia helpottaakseen naapurinsa taloustilannetta, sekä junajakso. Häkellyttävän iso asunto sieltä Losin suunnalta tarjoilijan palkalla onkin löytynyt Pennylle, mutta näitähän nyt aina viihteessä esitellään. Junassa sarjassa vieraili Summer Glau, jonka Terminator-sarjaa en ikävä kyllä tunne, nämä nörttijätkät tietysti tunsivat.

Yksittäisistä kohtauksista parhaita on Pennyn Sheldonille antama lahja, joka paljastuu Leonard Nimoyn käyttämäksi lautasliinaksi. Oli Parsonsin itsensäkin lemppareita koko sarjasta. Pitäisiköhän muuten lainata ja katsoa kaikki Trekit nyt, kun täällä tilapäiskämpässä muutenkin joutuu lainailemaan. Mietitään. Edit: paska, kolmatta osaa ei jostain syystä niillä ole, kaikki muut kyllä. Ei sitten viitsi. No, ehkä takaisin muutettuani...

Sheldonin kanssa älykkyydestä kilpaileva Kripke esiteltiin tällä kaudella, samoin sarjiskauppa pitäjineen, mikä sen kaverin nimi nyt olikin. En muistanutkaan, että Penny kävi tämän kanssa treffeilläkin.

Jännää, miten jätkät eivät ikinä harkitsekaan sapuskan laittamista itse, vaan se on noutopurtavaa joka ainoa päivä. Nuo yhteiset illanvietot vaikka jonkun thaiherkun ja retropelien parissa tuntuvat kyllä mainiolta ajanvietteeltä.

[Tina DeMona]

Tulipa sitten kolmaskin kausi Sons of Anarchya körröteltyä läpi. Prum Prum!
https://www.imdb.com/title/tt1124373/ep ... _ov_epl_sn



Ja kyllähän se edelleen viihdyttävä oli.

Se on kyllä sanottava että kun se eka kausi tuntui ajoittain ihan oikealta "laatusarjalta" siis siinäkin mielessä että oli yleisen loistotekemisensä lisäksi vieläpä perin uskottava, ei moisesta kyllä enää oikein tässä vaiheessa voi puhua. Enemmän ollaan liuttu lähemmäs jotain Fast & Furious -loogista puolisupersankarimaailmaa missä kellekään ei ikinä käy mitään paitsi jos olet varta vasten sitä varten kirjoitettu ja näin maailman tiukimman plot armorin suojaamaton sivuhahmo; kaikesta aina selvitään ja juuri vähän noista F&F:stä muistuttava "mömmömmöö perhe mömmömmöö" alkaa vallata aika hävyttömästi alaa. Kauheat juonivyyhdit ja henkilösalaisuuskiemurat mistä ota enää parin jakson jälkeen kirjoittajatkaan mitään tolkkua. Juttuja aloitellaan ja unohdellaan; kaikki kakkoskauden isoimmat ristiriidat on vaan maagisesti pyyhitty kartalta kun nyt ollaan uusissa asiantyhgissä kiinni.

Vaan tämäpä ei lopulta ole ihan niin hirveä ongelma (vaikka siltä varmasti kuulostaa ja olisi itsestänikin kuulostanut) koska se kirjoitus ja eritoten nuo hahmot ovat edelleen todella päteviä. Näitä persoonia vaan seuraa mielellään ja aina aika ajoin sarja onnistuu edelleen mainiosti (ja siis sillä lailla silti perustellusti) yllättämään katsojansa. Iso osa kauttahan hengaillaan Irlannissa ja tuo maailmankolkka on aika automaattisesti mielestäni kiinnostava, etenkin kun siihen taas liittyvät kaikki IRA:t sun muut kiehtovat paikalliskuviot. Tinapillitkin kuullaan soundtrackillä niinkuin kuuluukin!

Aikalailla kaikki edellisten kausien tähdet ovat edelleen mukana ja sitten on pari uutta kovaa tekijää. Kaikessa Braveheartista Highlanderiin mukana ollut karismaisäntä James Cosmo sekä Deadwoodissakin esiintynyt Paula Malcomson pyörivät siellä Irlannissa. Ikivanha Hal Holbrook esittää Gemman muistisairasta isää ja tämä oli näin oman dementtiamummon parissa kasvaneelle jotenkin jopa aidosti sympaattinen ja pätevä sivustoori. Aina mainio limanulju Keith Szarabajka on tällä kertaa venäläinen gangsteripomo.

Ehkä vähän häiritsi myös se että kun osa porukkaa on siellä Irlannissa, silti pitää vähän väliä leikkailla takaisin Amerikoihin muodon vuoksi katsomaan mitä ne toiset touhuaa vaikkei näille olisikaan mitään kovin fiksua keksitty. Ehkä ennemmin vaikka niin että oltaisiin pari jaksoa kokonaan siellä kaukana poissa ja sitten vaikka välillä pistäydyttäisiin katsomaan mitä Taralle ja kavereille kuuluu. Siihen luulisi näyttelijöiden sopparienkin vielä taipuvan. Nyt tuo samoin kun eräässä bonushaastattelussa paljastettu tv-kanavan vaatima tietyn tarinalinjan nössöytys millaisia tällainen sarja nimenomaisesti ei tarvitsisi tuntuvat juuri siltä klassiselta tuubatelevisiolta kehnoine rytmityksineen ja liian varman päälle laskemisineen mitä nuo aiemmat pari ainakin suurimmaksi osakseen onnistuivat vielä välttelemään.

Toki se Irkkula on myös muutamaa laajojen otosten päivää lukuunottamatta kuvattu turvallisesti Losissa vai missä nyt lie mutta tuohan nyt on ihan sitä normaalia tyypillisyyttä. Sen sijaan sen jyrkän sinistä värimäärittelyä en oikein ymmärrä - siis joo, halutaan varmasti visuaalisesti erottautua auringonpolttamasta aavikkomaisemasta mutta eikös Irlannin pitänyt olla vihreä saari?

Silti kuitenkin tosiaan pikkuvikoja koska pääosin meno on vetävää ja jatkuvasti mennään kohti jotakin kiinnostavaa. Nytkin loppu jäi sellaiseen vaiheeseen että vähän harmittaa kun omaamassani jättiboksissa on vain nämä ekat kolme kautta. No, jos yhtäläisen halvalla / helposti tulevat vastaan, voihan sitä myöhemminkin niihin jälkeisiin tarttua. Nyt varmaan sitten taas hetken aikaa jotain ihan muuta.

[Invictus]

Katselin ilmaissuoratoistopalvelu Plexistä nuoruuden suosikkisarjan Wiseguyn ensimmäisen kauden. Ja täytyy todeta, että oikein hyvin toimii edelleen.

Wiseguyn voi sanoa olleen aikaansa edellä ja siksi se ei aivan sellaiseen suosioon noussut kuin olisi ansainnut. Osasyynä toki oli varmasti myös sarjan tähden Ken Wahlin sekoilut siviilissä ja tuotannossa. Siinä taisi olla erinomainen esimerkki siitä, että kusi todellakin voi nousta päähän. Toki äijällä oli päihdeongelmaa ja vakavia loukkaantumisiakin sarjankin aikana, että monenmoista tapahtumaa riitti. Mutta se ei muuta tosiasiaa, että Wahl varsin mainion pääroolin vetää (ennen sarjasta poistumistaan, jonka jälkeen Wiseguyta kuitenkin vielä jatkettiin jonkun aikaa). Ei sarja toki huomiotta jäänyt, Emmyissä tuli ehdokkuuksia ja Ken Wahl voitti jopa Golden Globen parhaana näyttelijänä. Katsojaluvut toki eivät varmaan olleet niin huimia, koska sarjan seuraaminen vaati tuohon aikaan jo tavallista enemmän.

Wiseguy on kuitenkin Hill Street Bluesin kanssa niitä harvoja sarjoja 80-luvulta, jotka eivät juurikaan ole kärsineet aikojen saatossa. Kumpikaan ei ole niin sidottu kasariestetiikkaan (kuten joku Miami Vice), vaan ovat aika ajattomia joka suhteessa. HSB:ssa oli jo ollut sitä, että tarinakaaret saattavat kestää yhtä jaksoa kauemmin ja hahmojen suhteissa ja luonteissa kehityttiin. Wiseguy vei hommaa vielä vähän pidemmälle, tänään samanlainen tarinan kaari on arkipäivää sarjoissa. Esim. ensimmäisen kauden aikana Wiseguyssa käydään läpi kaksi pitkää stooria, jotka kestävät kummatkin noin kymmenen jakson verran.

Ken Wahl on siis OCB-nimisen viraston undercover-agentti Vinnie Terranova, joka soluttautuu rikollisorganisaatioihin. Miehelle on kehitelty huolellinen tausta ja mies on istunut jopa linnassa, jotta homma pysyisi uskottavana. Perheellekään ei saisi kertoa, että mies on oikeasti hyvien puolella, mikä tietysti aiheuttaa probleemaa äidin kanssa. Äityli siis pitää miestä perheen mustana lampaana, Vinnien veljellä kuvio kyllä on tiedossa. Lähimmät työkaverit ovat Jonathan Banksin esittämä Frank McPike sekä aina puhelimen päässä operoiva hemmo, joka tottelee koodinimeä Lifeguard (roolissa Jim Byrnes).

Kauden ensimmäisessa stoorissa Terranova menee mafiamiesten kuvioihin, jossa pomona häärii Sonny Steelgrave (Ray Sharkey). Tämä oli itsellä parhaiten muistissa ja etenkin loppuratkaisu. Täytyy myös mainita eräs ruokailukohtaus, jossa tulee mieleen jo nykyajan shokeeraavat yllätykset. Mafian parissa viihdytään kymmenen jakson verran, jonka jälkeen siirrytään yhden siirtymäjakson myötä kansainvälisempiin kuvioihin. Mukaan tulee Kevin Spaceyn ja Joan Severancen esittämä sisaruspari Mel ja Susan Profitt, jotka hääräävät maailmanlaajuisssa huume- ja asebisneksissä. Mukaan saadaan myös poliittista juonittelua ja USA:n eri liittovaltion järjestöjen likaista peliä, jossa suunnitellaan rosvovaltioiden vallankaappauksia yms. Eli perusmafiasta siirrytään paljon laajempaan meininkiin. Tärkeänä sivuhahmona Profittien apuri Roger LoCocco, jota mainiosti tulkitsee William Russ. Terranova ystävystyy miehen kanssa tarinan aikana eikä se tietenkään helpota kuviota. Ja LoCoccostakin paljastuu matkan aikana uusia piirteitä. Joan Severancen hahmoa tietysti käydään panemassa.

Kumpikin tarina tarjoaa mielenkiintoista seurattavaa, mafiahommat on aina kuumottavaa mutta myös tuo laajempi valtapelikuvio toimii, vaikka siinä riittää jos jonkinlaista käännettä. Kauden lopussa ollaan tilanteessa, jossa Terranova haluaa pois kuvioista ja miten sitten käy, niin siitä jatketaan kakkoskaudella, joka jossain vaiheessa pitää katsoa. Siitä muista etenkin musabisnes-tarinan, jossa on mm. Tim Currya, Glenn Freyta, Debbie Harrya ja muita. Ensiksi on kuitenkin luvassa joku KKK-juttu, josta ei juuri ole muistikuvaa. Kolmas ja viimeinen neljäs kausi onkin sitten täysin pyyhkiytynyt muistoista.

Ajan hammas ei ollut siis Wiseguyta juurikaan syönyt, hyvin uskaltaa suositella. Näyttelijöistä Jonathan Banks tässä mainio ja kyllä Ken Wahl hoitaa hommansa hyvin. Nuorena ei tietenkään tiennyt mistään Spaceysta mitään, mutta nyt kun sarjaa katsoi, niin ei tarvi ihmetellä, että mies nousi huomattavasti isompiin kuvioihin muutamia vuosia myöhemmin. Valitettavasti Wiseguy jäi Wahlin uran kruunuksi tosiaan. Sarjan jälkeen mies palasi vielä Terranovan rooliin tv-elokuvassa, mutta paha moottoripyöräonnettomuus ja muut sekoilut aiheuttivat sen, että eläkkeelle mies jäi 1990-luvun puolivälin jälkeen. Joku saattaa muistaa Wahlin sekoilut myös Suomessa Wiseguy-huuman aikoihin.

https://www.imdb.com/title/tt0092484/?r ... _0_q_wiseg

[aTomiK]

Wiseguy oli kyllä mahtava sarja ja olisihan tuo siistiä uusia itsekin. Muistan myös parhaiten alun Sharkey keissin ja sen, että homma ei yhtä hyvin toiminut Wahlin poistuttua. Kovaa possea ollut kyllä castissa ja Wahlin leffoista olen nähnyt The Wanderersin, Fort Apache the Bronxin, The Dirty Dozen: Next Missionin sekä The Soldierin. Voisi jossain kohdassa katsella pari muutakin.

[Tina DeMona]

Enpä muista oikein kuulleenikaan mutta kuulostipa jännältä! Hyvin voisi meikäläisellekin pelittää tommoinen.

[Invictus]

Tuo Wiseguy-nimikin viittaa vähän ehkä liikaa mafiameininkiin, kun sitä on tarjolla oikeastaan vain ekasta kaudesta puolet. Että en tiedä miksi sellainen on nimeksi valittu. Eikä tuo Terranovan hahmo muutenkaan ole toisella tapaa mikään wiseguy eli heittelemässä jotain nokkelia kommentteja. Se on enemmän tuon Banksin hahmon rooli.

[speKtacle]

En muista Wiseguy sarjasta juuri muuta, kuin että aikoinaan oli perkuleen hyvä sarja. Sen muistan, että kun Wiseguy tähti Ken Wahl vieraili suomessa, niin veti kunnon kännit, ahdistui fanitapaamisessa/lehdistötilaisuudessa ja karkasi jotain ilmanvaihtokanavia pitkin paikalta...