Viimeksi läpi kahlatut tuotantokaudet

[rautapuoli]

How I Met Your Motherin pääjätkä vitutteli aika raskaasti, kun aloin joskus katsomaan sarjaa. Siinä se sit jäi pyörimään taustalle, kun tyyliin siivoilin ja samalla muutaman jakson jälkeen totuinkin kaikkeen, katoin sarjan loppuun ja kerran uusinu koko höskän.

[Tina DeMona]

Minä en selvinnyt How I Mettiä edes ekaa jaksoa siihenkään pisteeseen että Alyson Hanniganiin olisi päästy. Jokainen vitsi vitutti kun huumori oli niin maksimaalisen ankean epäkiinnostavaa väkinäisyyttä.

Voihan se tosiaan olla että meno paranisi ennen pitkää mutta kun ei jaksaisi taistella. Etenkään kun minä mitään tuollaista osaa missään taustalla huudattaa; YouTubessa on ihan kylliksi sellaista kamaa.

[Exterminator]

Selviytyjien 45. kausi kisailtiin FIdzillä ja oikein hyvin viihdytteli. Yksi jakso jäi näkemättä, mutta ei välitetä siitä. Tässä oli sellaisia koskemattomuus/palkintokisoja, joita en ainakaan muista koskaan nähneeni, mikä oli tietysti hyvä juttu. Uutta pitää kehittää. Huutokauppa oli palautettu ohjelman vuosien tauon jälkeen, vähän erilaisena kuitenkin, mukavaa tämäkin.

Asianajaja Jakeä kävi jo sääliksi, kun ei päässyt liittoihin ja muutenkaan pelaamaan mielestään onnistunutta pelia, mutta sentään lopussa sai testata taitojaan tulen tekemisessä ja voitti. Koko kisan voittajan osasikin arvata tässä vaiheessa, vaikka vain yhdellä äänellä voittikin.

Onhan se milli edelleen kiva raha, jonka rinnalla Suomen version 30 000 kyllä kalpenee pahasti.

Montako kautta mahtaakaan olla vielä tulossa, neljäkutosta jo mainostettiin ainakin. Kiinnostaahan tuokin.

Emily oli tällä kaudella se, jonka kanssa olisi kiinnostanut , nätti gimma.

[Exterminator]

Scrubs (Tuho-osasto), 5. kausi
Tosi hyvää tavaraa edelleen on vitoskausi, joskin se kaikista terävin ote tuntui hiukan jo löystyneen, ainakin ajoittain. Turk ja Carla nusauttelevat usein lasta toivoen, mutta ei ota onnistuakseen. Coxin (John C. McGinley) hahmo vaikuttaa pehmeämmältä kuin aiemmilla kausilla, vaikka syntyihän tälle pentukin, niin on kai se loogista. Mies joutuukin koville kovasti diggailemassani tosipohjaisessa jaksossa, jossa aiheuttaa kuolemia. Näitä erinomaisen onnistuneita draaman ja huumorin sekoituksia. Tähän oli McGinley äänittänyt kommenttiraidankin ja tykkäili niin ikään paljon jaksosta.

Vierailuja kaudella tekivät mm. Gary Busey ja Kareem Abdul-Jabbar. Cheryl Hines piipahti yhdessä jaksossa Jumalaan uskovana gimmana ja heitti korin takaperin, montako ottoa lie vaatinut.

JD suostuu auttamaan huoltomiestä muutossa, ja tässä oli kivoja yhteisiä hetkiä ihan sovinnossa näillä kahdella. Janitor oli muutenkin taas omalla tasollaan tälläkin kaudella, eli aina hauska. Täytyy myös mainita pervo kirurgi Todd (Robert Maschio), jolla on säästeliäämmin esiintymisiä, mutta nekin aina huvittavat. Varma hauskuuttaja, joka kai on ollut mukana ihan ensimmäisestä jaksosta, tai jostain sieltä alusta ainakin.

Braff oli yhden jakson ohjannut taas ja tähän äänittänyt kommentitkin, joissa toteaa ohjaamisen olevan monen yhteisen vuoden jälkeen helpompaa kuin jos vaikka elokuvaa lähtisi tekemään. Tässä vaiheessa jo tuntee jengin ja tietää, mistä kukin pitää tai ei, sellaista. Näkyy ohjaajaja tykkäävän käyttää pitkiä ottoja ja lopussa oli jo kieltämättä hieno kamera-ajo, kun käydään kuvaamassa sairaalan eri ikkunoista sisään. Kokonaisen päivän taisi mainita tuon suunnittelun vaatineen. Mutta hyvä tuli, kuten Burger Kingkin mainostaa!

Vähän harmi jättää kesken katselut, kun en tästä pidemmälle ole kausia hankkinut ja jäihän tämä jännään cliffhangeriin. Jospa vielä lisääkin jaksoja myöhemmin näkisi, vaan nyt lähtee katseluun...

[Tina DeMona]

Minä sukelsin oikein kunnon nostalgiasammioon katsomalla Teenage Mutant Ninja Turtlesin ensimmäiset kaksi tuotantokautta... ja vähän päälle!
https://www.imdb.com/title/tt0131613/re ... _all_ttl_1



Tämä siksi, että olen joku vuosi tullut ostaneeksi tämmöisen kolmen levyn setin jossa juurikin itselleni passelin kuuloisesti se eka kausi, mitä kaikki siksi parhaaksi aina muistelevat, toka kausi jolta kanssa on lapsuudessa löytynyt jaksoja niinä helvetillisesti dubattuina VHS-kassuina ja sitten vielä neljä bonusjaksoa jotka varmaankin vähän avaavat sarjan myöhempiä vaiheita. Kuin minulle tehty, siis! Syy miksi arvostelen koko höskän kerralla johtuu siitä että se eka kausi on vain viisi jaksoa pitkä eli ei siitä nyt vielä yksikseen jaksanut horistella.

Ja se eka kausi kyllä todella hyvä olikin. Hyvin oli otettu niistä sarjiksista ne tärkeimmät jutut ja vaikka touhua onkin selkeästi (ja lauantaiaamupiirretylle ymmärrettävästi) tuunattu lapsiystävällisemmäksi, kyllä siellä sellaista samankaltaista mielikuvitusta ja mukaansatempaavaa menoa on. Animaatiossakin on vielä paljon yritystä, välillä kunnon elokuvamaisia juttuja ja noin - joskin on sitten kyllä klassisia animaatiomokiakin, mutta sehän nyt oli näihin aikoihin selviö näissä kuvioissa.

Ja oli kiva kuulla alkuperäiset äänet myöskin. On James Averyt ja kaikki! Niin ja yleensä nähdä nämä silleen fiksussa järjestyksessä. Ainut näistä ekan kauden jutuista mitkä sieltä lapsuudesta olivat tuttuja olivat ilkeän tiedemies Baxter Stockmannin käveleviä rotanloukkuja sisältävä A Thing About Rats sekä koko touhun kulminoiva Shredded & Splintered. Ei kyllä mitään hajua millä kriteereillä ne niihin suomikassuihin näitä jaksoja valkkailivat ja mikä arpahattumetodi aina päätti mitkä kaksi jaksoa naitettaisiin samalle kasetille yhteen. Sehän tässä aloituksessa on muutenkin kiva, että nämä ihan jopa kertovat kunnon tarinan kuin joku minisarja konsanaan. Ja koska nämä jaksotkaan eivät ole kuin sen normaalin vähän reilut 20 minuuttia kappale, koko ekan kauden holauttaa kertaistumalta kevyesti.



Kakkoskaudella sitten kokonaiset 13 jaksoa mikä on kyllä sekin käsittääkseni kohtuullisen vähän mitä näihin tämän ajan piirrossarjoihin tulee. Silti laatu alkaa heilahdella paljon uhkaavammin puolelta toiselle; vitsit tyhmenevät ja niitä toistellaan alinomaa jaksosta toiseen, animaatio halpenee eikä esim. kamera-ajoja enää oikein nähdä, ideat huttuuntuu ja välillä maailmansisäinen logiikkakin katoaa aivan täysin. Oma suosikkini on juttu jossa Silppuri päättää lähteä Floridaan ja sen sijaan että riisuisi kypäränsä ollakseen herättämättä huomiota lentokentällä, taikoo jostain jonkun hologrammivehkeen jolla muuttaa itsensä naamioimattoman itsensä näköiseksi. Koska miksi ikinä tehdä asioita helpomman kautta?

Silti niitä hyviä samoin kuin myös sympaattisia asioita edelleen löytyy. Kauden päättävä Return of the Technodrome oli ihan pätevää kamaa taas, Enter: The Flyssa on hauskoja B-leffa- / David Cronenberg -viittauksia ja The Catwoman from Channel Six oli kiva nähdä siksikin että itsellä oli pienenä se semmoinen April-figuuri mikä muuttui kissamutanttiversioksi tästä. Sitten oli toisaalta kaikkea kohtuu töröä kuten suoraan xenomorpheista ulkomuotonsa repineet alienit Case of the Killer Pizzassa missä ne kuoriutuvat luonnollisesti lihapullan näköisistä munista. Jossain oli jotain höhliä poliisirobootteja myöskin, varmaankin RoboCopin innoittamana mutta ilman että asialla nyt niin kauheasti olisi asioita tehty.

Silti kakkoskausi oli kokonaisuutena ihan jees, laadun aleneminen on kuitenkin jo selvä. Asiaan varmasti vaikuttaa sekin, että käsikirjoittajia on ollut pakko ottaa mukaan enemmän: ykköskausi on kokonaan kahden eri tyypin yhdessä rustaama. Ja toinen näistä ei syystä tahi toisesta enää palaa tähän toiseen mukaan. Ja joillakin tämä homma on selkeästi enemmän hallussa kuin joillain muilla. Parhaimmillaan kuitenkin ihan mainiota, toki äärimmäisen nostalgiansävyttämää animaatiohupia nyt kumminkin.



Sitten oli ne neljä bonarijaksoa. Minä vähän toivoin että ne olisi poimittu kaikki eri puolilta tätä kumminkin kymmentuotantokautista holtittomuussarjaa juuri että pääsisi tutustumaan silleen kevyellä otteella vähän kaikkeen siihen, mitä sen nimissä on häsätty aikain saatossa. Vaan ei, IMDB:tä selailemalla selviää että kaikki neljä ovat sarjan viimeiseltä kaudelta jostakin syystä - ja vieläpä väärässä järjestyksessä.

Näistä muistan joidenkin nettikuvernöörien inisseen että animaatio on huonoa ja yhyy. Nämä on siis niitä kai jossain fanipiireissä "punataivaskausiksi" kutsuttuja juttuja. Ja joo, olihan se toki erilaista - kaikki näyttää hyvin erilaiselta niihin ekoihin kausiin verrattuna, mutta en kyllä menisi sanomaan sitä huonommaksi. Päin vastoin, hahmot saattoivat olla jopa vähän ilmeekkäämpiäkin ja mokia kaikenkaikkiaan vähemmän. Eniten visuaalisuusmielessä häiritsi se, ettei April O'Neilillä enää ollut sen megaklassista, keltaista haalaria! Joo, ei toki ollut sarjiksissa eikä live actionissäkään mutta tässä se on kyllä jotenkin niin ikoninen ettei mitään rajaa.

Sen sijaan hillitön ideapulahan tätä tässä vaiheessa tuntuu vaivaavan. Mikä ei ehkä tosiaan kymmenennellä tuotantokaudella ole mikään yllätyskään. Jo heti kierretään veistä haavaan kun jaksot alkavat jollakin aivan kammottavalla remix-versiolla siitä klassisesta tunnaribiisistä - kyllä muuten kuulosti kamalalta! Alkutekstien aikana muutenkin leikkaillaan niistä leffoista lainattuihin kuviin animatroniikkaturtleseista enkä taas ihan täysin ymmärrä että minkä takia. Enpä osaisi kuvitella vaikkapa Batman: The Animated Seriessissä tehtävän samoin Burtonin Bat-filmien klipeillä.

Ja vaikka jaksoja oli vain neljä, nekin onnistuivat jo toistamaan itseään ihan hillittömästi. Kaiken aikaa tuntuu että jahkotaan niitä samoja juttuja ees sun taas. Tämä lähtee jo vihollisista: Silppuri on feidattu pois ja nyt meillä on joku hyönteispahis kummine ötökkäimperiumeineen. Mutta ongelma on se, että tämä tuntuu olevan ainut mitä kilppareilla ikinä vastassaan on. Että joo, olihan niissä ekoissa kausissakin se Silppuri jatkuvasti läsnä, mutta aina sillä oli jotain uusia, vinkeitä apureita tai vähintäänkin uusia suunnitelmia. Tässä se on se joku sama, varsin halvastisuunnitellun näköinen aliengubbe jaksosta toiseen kyttyräselkäisine kätyreineen nysväämässä samojen juttujen äärellä. Tietysti jaksovalinnatkin voivat tähän vaikuttaa.

Toisekseen, nyt sitten ollaan tultu myös sellaiseen juonilankaan että niitten kilpikonniemme mutaatiot riistäytyvät käsistä ja niistä muuntautuu välillä semmoisia ihme raivoavia jättiläishirviöitä. Ja sitten ne vaan tuntuvat vaihtelevan edestakaisin näiden olomuotojensa välillä ilman että mitään saavutetaan. Kerran jaksossa Donatello yrittää keksiä jonkinlaisen parannuskeinon, se vaikuttaa aluksi onnistuvan mutta sitten lopulta ei toimikaan ja taas ollaan lähtöasetelmissa. Hulk-jutuissakin yleensä tapahtuu jotakin! Ei mikään ihme jos katsojat alkoivat pikkuhiljaa vaihtaa kanavaa tässä vaiheessa.

No okei, yksi näistä jaksoista oli ihan osittain jees koska siinä juuri oli jonkin sortin uusi vekkuli vihollinen ainakin osan aikaa: Globfather -niminen kelmi joka on, tietenkin, jostain limasta muodostuva öllö joka on sitten pukeutunut liituraitapukuun ja puhuu klassisella gangsteriaksentilla. Minä keksin sille päässäni hienon suomennoksenkin: Mömmisetä! Ai että, tuosta olen ylpeä. Ainut uusi sivuhahmo mitä noissa tavattiin oli joku rastapäinen musta poika joka kanssa, jonkun syyn takia, mutatoituu sellaiseksi, keltaiseksi ihme koljatiksi. Koska nämä nyt on otettu sieltä täältä niin ikinä ei selvinnyt miksi. Niin ja kait se joku huippunero opiskelijanuori noin muutoin oli olevinaan.



Eli onhan se laskeva käyrä näissäkin aika selkeä, vaikkei nyt toki ehkä mistään korkeakulttuurista noin muutoinkaan puhuta. Mutta kyllä näin minunikäiselleni eli näitä juttuja aikoinaan fanittaneelle nuo ekat kaudet edelleen kantoivat ihan kivasti. Ja olisi tosiaan ollut ihan kiva tutustua laajemmaltikin siihen, mitä kaikkea alun ja lopun välissä on mahtanut tapahtua. En kuitenkaan usko tätä sarjaa sen enempää kokoelmiini hamstraavani vaikka mahdollisuus olisikin minkä takia nuo neljä ekstraepisodia vähän pettymyksen muodostivatkin.

Jaksot olivat selkeästi nauhatransfereita mutta enpä nyt mitään filmiremasteria kyllä odotellutkaan. Sai kuitenkin hyvin selvää kaikesta eikä mitään audiovisuaalisia häiriöitä näkynyt. Mitä nyt noiden bonusjaksojen musiikit vouvasivat kummallisesti, tiedä sitten mistä sekin mahtaa johtua.

[aTomiK]

Noista oli mukava lukea ja tämähän saattaa innostaa uusimaan 2000-luvun TMNT kausia. Molemmat omat pojat oli ihan hulluna niihin ja itsekin katsoin mielelläni joten olisi mukava tsekkailla ne vielä sekä turista jotain tänne.

[Tina DeMona]

Noista oli mukava lukea ja tämähän saattaa innostaa uusimaan 2000-luvun TMNT kausia. Molemmat omat pojat oli ihan hulluna niihin ja itsekin katsoin mielelläni joten olisi mukava tsekkailla ne vielä sekä turista jotain tänne.

Pikkuveli katsoi meillä sitä 2000-luvun sarjaa joten sitä joskus sivusilmältä näki. Ja ei se mitenkään kamalalta tosiaan vaikuttanut, toki oman aikansa juttuja niinkuin nämäkin olivat omansa. Mielenkiinnolla toki lukee jos tosiaan katsottua saat!

[Exterminator]

Ihan kiinnostavaa, kun itselle jääneet animoidut Turtlesit täysin vieraiksi. Jos jostain näkisi, voisi vaikka tutustua. Mömmisetä:

[Invictus]

Turtles on poijaat kyllä semmoinen juttu, joka ei ikinä missään mielessä herättänyt minkäänlaista kiinnostusta. Ninjakilpikonnia, kaikkea sitä.

[Tina DeMona]

Turtles on poijaat kyllä semmoinen juttu, joka ei ikinä missään mielessä herättänyt minkäänlaista kiinnostusta. Ninjakilpikonnia, kaikkea sitä.

Taisit vaan olla vähän liian wanha. Varmaan He-Man potki paremmin?

[Invictus]

Turtles on poijaat kyllä semmoinen juttu, joka ei ikinä missään mielessä herättänyt minkäänlaista kiinnostusta. Ninjakilpikonnia, kaikkea sitä.

Taisit vaan olla vähän liian wanha. Varmaan He-Man potki paremmin?

Tunsin olevani siihenkin liian vanha tai siis mitä animaatioihin ja sarjakuvalehteen tulee. Action Force meni multa myös aikoinaan täysin ohi.

[Tina DeMona]

Turtles on poijaat kyllä semmoinen juttu, joka ei ikinä missään mielessä herättänyt minkäänlaista kiinnostusta. Ninjakilpikonnia, kaikkea sitä.

Taisit vaan olla vähän liian wanha. Varmaan He-Man potki paremmin?

Tunsin olevani siihenkin liian vanha tai siis mitä animaatioihin ja sarjakuvalehteen tulee. Action Force meni multa myös aikoinaan täysin ohi.

OK. Saako ihan mielenkiinnosta kysyä mikä oli kovinta touhua teikäläisen lapsuusvuosina? Star Wars nyt varmaan ainakin - mutta sehän nyt on semmoinen ikuisuuspysyvä.

[Invictus]

Taisit vaan olla vähän liian wanha. Varmaan He-Man potki paremmin?

Tunsin olevani siihenkin liian vanha tai siis mitä animaatioihin ja sarjakuvalehteen tulee. Action Force meni multa myös aikoinaan täysin ohi.

OK. Saako ihan mielenkiinnosta kysyä mikä oli kovinta touhua teikäläisen lapsuusvuosina? Star Wars nyt varmaan ainakin - mutta sehän nyt on semmoinen ikuisuuspysyvä.

Toki mulle Marvel-sarjakuvat ja moni muukin oli kova juttu. Oon siitä erikoinen, että mulla jäi tenavana Asterixit, Tintit ja Lucky Luketkin väliin hyvin pitkälti. Siirryin oikeastaan suoraan sarjakuvalehtiin, Marvelin sankarit, Teris, Batman ja muut. Mutta mun ihan ensimmäinen suursuosikki oli Tarzan. Sarjakuvana ja leffoina. Star Wars oli toki kova ja kaikki SW-lehdet kasarilta löytyy, mutta ei sekään mulle mikään elämää suurempi juttu ollut. Kyllä Indyt menivät ohi esimerkiksi.

Mutta oon esim. ollut noin yhdeksän, kun Ryhmä-X:n vuosikerta 1985 ilmestyi ja se oli kyllä järisyttävintä. Samoihin aikoihin tuli myös Judge Dredd -lehti ja sekin oli lähes yhtä kova. Ei noiden jälkeen He-Man tuntunut missään.

[Tina DeMona]

Tunsin olevani siihenkin liian vanha tai siis mitä animaatioihin ja sarjakuvalehteen tulee. Action Force meni multa myös aikoinaan täysin ohi.

OK. Saako ihan mielenkiinnosta kysyä mikä oli kovinta touhua teikäläisen lapsuusvuosina? Star Wars nyt varmaan ainakin - mutta sehän nyt on semmoinen ikuisuuspysyvä.

Toki mulle Marvel-sarjakuvat ja moni muukin oli kova juttu. Oon siitä erikoinen, että mulla jäi tenavana Asterixit, Tintit ja Lucky Luketkin väliin hyvin pitkälti. Siirryin oikeastaan suoraan sarjakuvalehtiin, Marvelin sankarit, Teris, Batman ja muut. Mutta mun ihan ensimmäinen suursuosikki oli Tarzan. Sarjakuvana ja leffoina. Star Wars oli toki kova ja kaikki SW-lehdet kasarilta löytyy, mutta ei sekään mulle mikään elämää suurempi juttu ollut. Kyllä Indyt menivät ohi esimerkiksi.

Marvelit on toki kova juttu ja oli itsellekin tosi tärkeä. Ehkä kumminkin hitusen Turtlesien jälkeen. Tosin Batmanista muistan diggailleeni jo tosi nuorena.

[aTomiK]

Samoja ikäluokkia Invicsen kanssa ja kyllä Ryhmä-X:n vuosikerta ´85 todella räjäytti tajunnan. Judge Dredd toki myös ja perässä moni muu sillä ostin ihan kaikkea sarjakuviin liittyvää.

MotU ei itellekkään ollut mitään vaikka eka sarjisnumeron keräilyn takia ostinkin kuten tapana oli. Action Force (G.I. Joe) meni ekana vuonna mutta unohtui nopeasti. 80-luvulla en seurannut TMNT:ia lainkaan mutta tuo 2000-luvun animaatiosarja on väkisinkin uinut sisimpään ja se on oikeasti vauhtiin päästessään hyvää matskua. Yllättävänkin synkkää.

[Tina DeMona]

Samoja ikäluokkia Invicsen kanssa ja kyllä Ryhmä-X:n vuosikerta ´85 todella räjäytti tajunnan. Judge Dredd toki myös ja perässä moni muu sillä ostin ihan kaikkea sarjakuviin liittyvää.

MotU ei itellekkään ollut mitään vaikka eka sarjisnumeron keräilyn takia ostinkin kuten tapana oli. Action Force (G.I. Joe) meni ekana vuonna mutta unohtui nopeasti. 80-luvulla en seurannut TMNT:ia lainkaan mutta tuo 2000-luvun animaatiosarja on väkisinkin uinut sisimpään ja se on oikeasti vauhtiin päästessään hyvää matskua. Yllättävänkin synkkää.

Joo, sehän muistaakseni otti enemmän niitten sarjakuvien tyyliä ja fiilistä kuin tuo kasarisarja. Niitä alkuperäisiä sarjakuvia voi kyllä suositella Turtleseista muustakin kuin nostalgiasyystä, ovat aidosti villiä ja kiehtovaa kamaa.

[aTomiK]

Kyllähän niitä pitäisi päästä joskus lukemaan.

[Liskohallitus]

The Lone Gunmen
https://en.wikipedia.org/wiki/The_Lone_ ... TV_series)

Tämä lyhyeksi jäänyt liian hauska tynkäkin sitten uusittu loppuun. Pari ok jaksoa, mutta aika rasittavaa settiä noin muuten. Yves ja Jimmy helvettiin sarjasta ja hiukan vakavampi ote (muuta ei liian) niin olisi varmaan keränyt enemmin katsojia ja kausia.

Hierro - kaudet 1 ja 2
https://en.wikipedia.org/wiki/Hierro_(TV_series)

Ei liittynyt siihen leffaan mitenkään. Eka kausi oli oikeastaan jopa aika hyvä ja kyllä tämän katsoi ihan mielellään loppuun asti. Lopulta aika perus murhamysteeri järjestäyneellä rikollisuudella.

[Tina DeMona]

^Itsekään en muista juuri Lone Gunmenistä tykänneeni. Vaan enpä ole sen jälkeen sitä nähnyt kun Suomen tv sen esitti. Olisi oikeastaan ihan hauska kokeilla miten nykyään irtoaisi kun muistikuvat on kuitenkin tolkuttoman hämärät.

[Exterminator]

The Cosby Show (Bill Cosby Show), 1. kausi
Minähän vanhan Lootan vuonna olisin Cosbyt viimeksi katsonut läpi, jolloin kausista myös kirjoittelin. Ne tekstit eivät joka tapauksessa ole tallessa, niin yritetään nyt raapustaa jotain taas.

Lapsuuden yhdestä suosikista siis puhutaan ja huippuhan Huxtablen perhettä on töllätä tänäkin päivänä, vaikka enemmän tässä ainakin vähän uudempiin sitcomeihin onkin ehtinyt tottua. Menon seesteisyys lieneekö se isoin ero tämän päivän vastaaviin: tässä ei kartettu hyvinkään pitkiä kohtauksia, joista esimerkkinä vaikkapa se Rudyn kavereiden saapuminen yökylään. Identtiset kaksoistytöt vetävät sen laulu- ja käsileikkinsä neljä kertaa - toki vasta viimeisellä kokonaan - mitä on vaikeaa kuvitella nykypäivän tietysti niukemmin lähetysaikaakin saaviin sarjoihin. Eipä kuitenkaan tuottanut mitään vaikeuksia seurata rauhallisempaa tekemistä, ja runsas määrä hauskoja juttuja auttaa. Kun ei ole niin kiire, Cosbyn hahmokin esimerkiksi voi pudotella monologejaan, joista löytyykin aivan helmikamaa ainakin tällä kaudella, muun muassa liittyen Rudyn kultakalaan ja Theon lahjoittamaan solmioon.

Mukavia ja nykyaikana niin ikään harvinaisempia olivat pitkät repliikittömät pätkät, joita nähtiin Cliffin epäillessä poikansa hankkineen korvakorun ja tyttärensä nukkuessa vanhempiensa kanssa, jolloin isän nukkumisen kanssa on vähän niin ja näin. Ja mitä näitä nyt oli, myöhemminkin samanlaista on tiedossa.

Ei ole inflaatio sittemmin paljon armoa antanut, kun tähän aikaan asunnon sai vuokrattua Manhattanilta jopa vain $400:n hintaan. Johonkin koirankoppiin ehkä nykyään tuolla summalla pääsisi.

Suosikkijaksoja voisivat olla Paidan tarina sekä Kuinka ruma?, noin kai ne oli hyvinkin suoraan suomennettu. Toki myös kiitospäiväjakso, joka esittelee lapsista vanhimman, eli Sondran, ja missä Cliffin isä piipahtaa kylään, tullen aluksi käännytetyksi pois... erinomaista settiä. Tai jalkapallojakso ja se kultakala, onhan näitä. Huumejakso tuo mainiosti vakavampaa aihetta ja keksintökisa oli hauska, vaikka siinä onkin jo "vähän" liian neroa jengiä vasta yläasteelaisiksi.

En tuosta Cosbystä millään arvaisi, että oli kulisseissa niin paha mies kai sitten. Tässä hahmonsa on jopa överin kärsivällinen ja rakastava penskojensa kanssa.

Minkähän maan julkaisu allekirjoittaneella olikaan, Hollannin? Tässä kun oli jaksot kokonaisina, niin tosi hyvä hankinta, vaikka menuissa onkin muutama hassu kirjoitusvirhe. Kyllä se yksikin jakso on Is That My Boy?, eikä Is That My Body?. Muistelin tämän boksin sisältäneen enkkutekstitkin, eipä sisältänyt. Ihan sama, nämä on nähty niin monesti, melkein pärjäisi ilman ääntäkin.

Sarjan suosio taisi räjähtää pikavauhtia, mistä kertoo jo se, että heti ensimmäisellä kaudella pukkasi spinoffia. Tai sellaista yritettiin saada käyntiin. Kyllä tuosta minun puolestani olisi saanut sarja tulla, jakso on ihan kiva. Päähenkilöä esittävä Tony Orlando onkin siis laulaja, ahaa.

Ai niin ja tuolloin ehkä oikeastikin viisivuotias Keshia Knight Pulliam (tjsp.) oli kyllä söpö, varsinkin niillä saparoilla hiuksissaan, vai miksi niitä kutsutaankin. Se keskustelu äiti Clairin kanssa siellä jossain pahvilaatikossa pihalla onkin koko kauden lemppareita. Vähän surullinen, mutta iloisemmin päättyvä. Snif!