Eli muutamakin tuotantokausi erinäisiä sarjoja on toki tullut mulkoiltua myöskin tässä taukoajalla.
The Boys -2. tuotantokausi
Boys jatkaa ykkösen vahvalla linjalla edelleen. Tuotantokausi ei ehkä alkanut yhtä heti mukaansa tempaavasti, mutta kiristyvän ruuvin tavoin kyllä sitten päästiin sitäkin tiukempiin mielenmaisemiin ennenkuin viimeinen jakso päättyy. Tykkään kovasti siitä, miten tarkkanäköistä ja oikeasti hauskaa satiiria sarja on alkanut viljellä vielä ekaakin kautta enemmän, olipa kyseessä sitten politiikka, uskonnot, internet, viihdemaailma tai oikeastaan mikä tahansa muu nykyajan ilmiö.
Stormfront on loistava käsikranaatti hahmojemme maailmaan ja typyllä on myös yksi tylyimmistä kaarista vaikka hänen suuren salaisuutensa jo ennalta tiesinkin. Sai kyllä himoamaan hankkia ne puuttuvat sarjiksetkin lopulta, ja kolmatta kautta toki odottelen innolla.
Doom Patrol -1. tuotantokausi
Tämä tuli tilattua Boysin kakkoskauden kanssa - ykköskauden oheenhan otin silloin sen
HBO:n
Watchmenin mikä olikin sitten ehkä vuosikymmenen pettymys. Tämä onneksi pelitti rankasti paremmin; ei mitään täydellistä menoa mutta ihan hyvää kamaa (kirjoituksen ollessa onnistunutta) todella maukkailla henkilöhahmoilla ja kahjoilla tilanteilla.
Pääosa vaikutteista on otettu
Grant Morrisonin ultramahtavasta juoksusta jota en sitäkään ole saanut loppuunsa luettua - taas kerran, pitäisi kyllä. Ja yllättäen mitä vinhemman kummallisiksi mennään, sen paremmin hahmot ja tarina toimivat - ehkä se johtuu siitä, että kummallisista ongelmistaan ja ulkomuodoistaan huolimatta tyypit ovat kuitenkin hyvin peruskaiffareita syvällä sisimmässään, ja mitä oudompaa kamaa heittää heidän polulleen, sen parempia reaktioita heiltä syntyy. Sitten taas, etenkin ekassa parissa jaksossa, kun pitää kiltisti käpätä harvinaisen nähdyn supersankarioriginstoreilyn formaatissa - ja vieläpä kunkin eri hahmon erikseen ja perä perää - alkaa homma tylsistyä ja pakka aina hajota ikävästi. Muutama jakso oli myös ihan oikeasti vaan kirjoitettu huonosti, ja tässä saattaa asiaan vaikuttaa se, että jaksoja on vielä niinkin paljon kuin 15. Jos oltaisiin tyydytty siihen HBO:lle ja vastaaville tavanomaiseen 7-10, oltaisiin ehkä pystytty panostamaan vain niihin oikeasti hyviin ja tarpeellisiin ideoihin.
Hahmot siis kuitenkin toimivat. Pääosassa siis vanha kunnon
Brendan Fraser tyyppinä, joka kuolee kolarissa ja jonka aivot istutetaan kohloon (ja ihanan praktiseen) robottiruumiiseen. Fraser siis lähinnä ääninäyttelijänä, mutta yllättävän usein näemme hahmon myös ihmisminäisenään kaiken maailman flashbackien ja outojen näkyjen yms. tähden.
Timothy Dalton on porukan mentori minkä etsintään suurin osa ekaa tuotantokautta kuluu, ja monessa mukana ollut
Alan Tudyk hoitaa pahiksen hommia. Show'n kuitenkin jälleen varastavat naishahmomme: monella eri persoonalla (ja niiden muassa erilaisilla supervoimilla) varustettu Crazy Jane sekä oma henkilökohtainen suosikkini, 30-luvun filmitähtidiiva jonka keho alkaa venyä aina epävarmuuden tai muiden negatiivisten tuntemusten yllättäessä.
Jännää kamaa vaikka parantamisen varaa vielä onkin, aion kyllä jatkaa kakkoskaudellekin.
True Detective -3. tuotantokausi
En ole vieläkään nähnyt kakkoskautta mutta ajattelin että eipä tuolla väliä kun tällaisia yhden kauden stooreja kuitenkin ovat. Kakkoskausihan sai aika tylyn vastaanoton vaikka omat puolustajansakin sillä on. En kuitenkaan nyt voi olla miettimättä olisinko sitten kuitenkin diggaillut siitä enemmän, vaikka ehdotonta laatutyötä tämäkin siis toki on.
Pieni järkytys oli se, kuinka selkeästi tämä yrittää tehdä ihan kaiken saman uudestaan mikä ykkösessä oli lyönyt läpi - toki sinänsä ymmärrettävää jos se kakkonen kerran yritti rohkeasti jotakin uutta eikä kukaan tykännyt. Jos jälki ei noin muuten olisi niin laadukasta, kyllä tästä ikävästi halpahintaisen kopion maku suuhun jäisi; jo ihan alkutekstijaksoa ja -musiikkiakin myöten. Ainoana kunnon uutuutena että aikalinjoja on tällä kertaa peräti kolme ja että viimeisin niistä on niin paljon kauempana aiemmista kuin ykkösessä.
Näyttelemistähän tästä on kovasti kehuttu ja se kyllä täysin mainiota onkin. Lähinnä porukka nostanut esiin tämän julisteessakin isolla möllöttävän oscar-voittajamme mutta kyllä minä nostaisin kaikki muutkin ihan samalle tasanteelle.
Stephen Dorff siis toisena puolena poliisiparia - ja tätä
Bladen vihollista oli vallan mukava nähdä jossakin. Oli myös ihan sympaattista nähdä tyypit vanhoina patukoina, toinen muistisairaana ja toinen alkoholisoituneena, yrittämässä vielä viimeisen kerran ratkoa jo kaksi kertaa kesken jäänyttä rikostapausta vuosien takaa. Myös ikämeikkaukset olivat kerrankin oikeasti luontevat ja hienot.
Häviää reilusti ykköskaudelle joka paitsi originellimpi, myös kaikin tavoin päräyttävämpi. Silti, kuten sanoin, pätevää tekemistä.
