Muuten vaan tv-asioita

[Tina DeMona]

Tulipa katsottua sen modernin Sherlock -sarjan tekijöitten viritys The Abominable Bride vuodelta 2016.
https://www.imdb.com/title/tt3845232/reference/



Minä kun kuvittelin että tämä olisi ihka oikea (tv-)leffa eikä mikään kuppainen jouluspesiaali joka on sitten pakko sitoa sen varsinaisen sarjan kaanoniin ja tarinakaareen. Että nyt olisi mahdollisuus palauttaa nämä hahmot siihen aikaan missä ne oikeasti jopa toimivat ja tehdä tämä homma sillä lailla kuin olisi alun alkaenkin kannattanut. Olisivat saaneet Benedict Cumberbatch ja Martin Freeman kerrankin päästä ihan oikeuksiinsa noissa hienosti esittämissään rooleissa.

Mutta ei sitten.

Juttu alkaa tavattoman mielenkiintoisesti ja tempaisee heti mukaansa. Tätä tämän touhun olisi pitänyt kaiken aikaa olla: maailma joka on vielä sen verran yksinkertainen että Herlokinkin taidoille on oikeasti joku kysyntä. Ja kyllä puhuttelee tuollainen goottilainen haamusatu jolle sitten pähkäillä loogista ratkaisua. Toki sekin sitten pitää käyttää sarjan normaalin huuhaaformaatin kautta jossa aluksi ollaan ottamatta sitä juttua ja draamailtava muuta ja sitten törmättävä siihen taas uudestaan - mutta se on selkeästi näitten tyyppien tyyli joten menkööt nyt sekin. Viktoriaaninen Lontoo oli herätetty henkiin oikein kivasti mikä nyt ei BBC:ltä toki eka kerta tässä vaiheessa mistään kohtaa olekaan.

Vaan sitten hommaan pitää pakottamalla pakottaa mukaan se helvetin Moriarty, minkä versiointi oli jo sen varsinaisen sarjankin suurinta syöpää. Ja tähänkin se tuodaan ihan vaan naamaa vääntämään ja olemaan mahdollisimman raivostuttava mahdollisimman pitkällisesti. Sitten kun siitä sen jälkeen leikataan vielä tänne nykyaikaan niin ettei sillä tutkitulla tapauksellakaan ole oikeasti mitään väliä ja se on silkkaa Holmesin pään sisäistä huumetrippipaskaa vai mitä sun sattuu sorsaa olin jo potkaista televisioni ikkunasta ulos. Minä halusin vain yhden puolitoistatuntisen oikeasti hauskaa 1800-lukuilua kaikkine periodivänkyyksineen, oliko oikeasti niin paljon pyydetty? Tuntuu että tämäkin olisi ollut jopa helpompi tehdä samalla vaivalla hyvin ja kunnolla.

Tim McInneryä ja sarjan kanssaluonutta Mark Gatissia oli toki kiva nähdä. Ja pääkaksikko ovat edelleen kuin luodut rooleihinsa. Andrew Scottin hienoine Moriartyilyineen sen sijaan voisi upottaa lähimpään septiseen tankkiin ja jättää sinne miettimään tekemiään valintoja. Pisti oikeasti vituttamaan tämä.

Ilmeisesti tätäkin tuubaa on vielä neljännellä kaudella sittemmin jatkettu mutta ei: ei koskaan enää.

[Tina DeMona]

Perinteitäni kunnioittaen jälleen tuli Itsenäisyyspäivän ohjelma katsottua töttörööröö-militarismiparaatista aina Linnan Juhlien jatkoille saakka. Ja edelleen oli maailman historian tylsintä kamaa koskaan mutta kuuluu perinteeseen; perkele, ei se muuten ole itsenäisyyspäivä!

Natsit vs. vassarit -touhu näyttää tosiaan ottaneen aika vahvoja kierroksia muualla, mutta niihin teemoihin ei toki juhlallisessa pönötyslähetyksessä puututtu. Stubbin mainostamat "uudistukset" formaatissa karahtivat kanssa melkolailla kiville: "tunnelmavalaistus" oli suunnilleen sitä että joku oli vetänyt dimmeristä liu'un puoleenväliin normaalista ja sitten se oli siinä se. Musiikkiesityksiä oli vissiin lisäilty ja nyt myös soittokunta renkutti jotain hirvittävyyttä niitten perinteisten klassisten oheen - saaden muuten viimeistään tässä vaiheessa tajuamaan miten hirveän absurdin paskoja joidenkin suomalaisten hittibiisien sävellykselliset annit oikeasti ovatkaan.

Varsinaisesti lauletuista ohjelmanumeroista mukana oli taas se joku "Kaksi Vanhaa Puuta" -äijä ja voi kuinka onnellinen olisinkaan jos tuo kappale olisi saanut jäädä sinne onnellisen unohduksen suohon minne se oli ihastuttavasti jo kertaalleen vajonnut. Hyi helvetti. Samoin kaikkea muutakin kamalaa oli tarjolla niin juhlissa kuin juhlien jatkoillakin.

Tästä huolimatta pakko kyllä sanoa että sitä jotain ihme superkokoonpano Rodeota en edes vihannut. Kauniita stemmoja ja biiseissä oli edes jotain etäisesti energiaksi sekä tartuttavuudeksi tunnistettavaa. Jossain välissä siellä oli kanssa joku räppiesitys mikä kanssa ihan toimi; ei tosin enää hajuakaan mikä ihme se sitten mahtoi liet olla.

Mutta missä oli Erika Vikman? Onko kukaan tehnyt enemmän suomalaisen musiikin hyväksi viime vuosina? Myös Maija Vilkkumaa oli paikalla mutta ei vetänyt yhtäkään biisiä. Sen haastattelukin jäi ilmeisesti normi-tv:n katsojalle kivasti uutisten alle eli jippiai jee. No onneksi kaikki klassiset ampumapainijat sun muut urheilun megastarbat muistettiin nostaa esiin vähintään seitsemästi! Arttu Wiskarin läsnäolo vitutti mutta sentään tämän eukolla oli näyttävä asu!

Muutenhan osallistujista varmaan 95% tuntui olevan jotain Stubbin kavereita tai kampanjaa tukeneita henkilöitä. No, tietäähän se toki koirakin että ruokkivaa kättä ei tule purra... Stubbin vaimo oli kyllä ihan hurmaava yrittäessään takelleella suomen kieltä urheasti haastiksissa.

Sinällään kait ihan sitä mitä odottaa saattaa, mutta kaiken tämän mediaälämölön ja etukäteisihmettelyn jälkeen vähän mitäänsanomattomaksi lopulta jäi. Etenkin kun jatkot loppuivat jotain vartin ennenkuin niiden piti! Oli ilmoitus että loppuisivat 23:45 ja chat menisi kiinni 23:55 mutta jälkimmäinenkin pistettiin nurin jo joskus 20 vaille. Tuli vissiin vanhalle väelle kiirus nukkumaan.

No, eihän siinä. Hyvää itsenäisyyspäivää nyt silti sitten ja diibadi daa. Ensi vuonna toljottelen näitä taas kuitenkin vaikken itsekään tiedä että miksi. Mutta sillä mennään kun se on hyväksi havaittu tie faktoista huolimatta - vähän niinkuin Suomen tämänhetkisellä hallituksella.

[Exterminator]

Rodeo vähän kiinnostelee, kun Annan ja Erinin tekemisistä olen kyllä tykkäillyt.

Tänään sitten Teemalta Erikssonin W, pakko tuo on talteen laittaa.

[Tina DeMona]

Vanhuksilla televisio auki ja sieltä tulee jonkun vuoden Raskasta Joulua. Mistä ihmeestä lähtien Queensrychen Silent Lucidy on ollut joulubiisi - ja kuka sen on mennyt suomentamaan jotenkin tyyliin: Silloin Halaan Sinua tjsp.?

Ai kauhee...

[aTomiK]

Pari vuotta sitten taisi olla ekan kerran ohjelmistossa ja Kehtolaulu cover biisi omistettiin menehtyneelle Kimmo Blomille.

[Tina DeMona]

Tuli nähtyä parikin leffaa tässä telkkarista mutta sillä lailla osittain että ei ihan kunnollista arvostelua kehtaa laittaa. Joten horisen tässä hajanaisista mietteistä pikaisesti.


Leffa nimeltä Joulumaa tuli vissiin eilen. Siis suomalaista tuotantoa enkä muista juuri kuulleeni. Alusta saakka en nähnyt mutta suurimmalti osin ja vaikutti itse asiassa ihan kivalta draamanpoikaselta. Toki hyvin, hyvin keski-ikäinen elokuva mutta kait sitä sitten on sen verta vanhentunut ettei se enää automaattisesti ole kirosana. Jutussa oli kuitenkin pointtia ja ihan hyvät teemat liittyen täydellisen maailmanpelastelun tavoittelemiseen versus oman onnen löytymiseen yms. Hauskojakin juttuja oli mukana. Tutuista naamoista Martti Suosalo ja pienessä roolissa Tommi Korpela filmissä esiintyivät.



Ja sitten vähän aikaa sitten päättyi Stephen Spielbergin versio siitä BFG:stä elikkä Isosta Kiltistä Jättiläisestä. Olisikos aTomiK tai joku tämän kenties vanhaan lafkaan arvostellut? Lähinnä päädyin katomaan kun se vanha piirrosanimaatio oli ihan pikku-pikku-meikäläiselle tosi rakas ja vaikka tämä on aina vaikuttanut aika kauhealta niin kiinnoteli nyt kun ilmaiseksi tuli. Tosin sitä en tajunnut että olisi suomeksi dubattu mikä oli kyllä taas melko vertahyytävää menoa ajoittain.

Tästä en nähnyt isoa osaa keskeltä kun pikkuveli lähtöä teki ja sen sekä vanhusten kanssa piti joulupäivän kaffit juoda mutta alun ja lopun kumminkin.

Ja ei tämä mikään kamala ollut; hyvin, hyvin muovinen ja videopelimäinen kylläkin. Mikä ei varmaan kohderyhmää eli Pixarin kasvattamia pienokaisia haitanne. Mutta jotenkin jopa ne harvat green screeniä vasten kuvatut ihmisetkin oli saatu niin epätodellisen oloisiksi kuin ikinä mahdollista. Lisäksi sen kameran tietysti tarvitsee liidellä ihan miten sattuu milloin mistäkin napinlävestä sisään ja toisaalta universumin toiselta laidalta saakka perille joka minuutin välein.

Olihan tässä oli ajoittain sellaista hyvän ajan Spielbergiläistä mielikuvitusta siinä miten niitä kohtauksia rakennellaan ja mitä mahdollisuuksia voi tiristellä irti kaikesta käsillä olevasta. Toisaalta sitten myös sellaista Spielbergiläistä siirappiakin oli tarvinnut kaataa mukaan aimo annos; niinkuin että tämä jättimme nyt jotenkin "kuulee kaiken mitä maailmassa tapahtuu" yms. joten se pikkulikka voi sitten jutella sen kanssa lopussa ja laari laa niin just. John Williams oli saatu taas säveltelemään mutta eipä tästäkään mitään ikimuistoista syntynyt.

Pieruhuumoria ei oltu unohdettu vaikkei se omaa musiikkinumeroaan tässä saanutkaan ja se olikin hassua kun kuningatar Elisabet alkaa rusutella. Muutenkin tuo kuningattaren linnan puljaus oli melkein hauskinta osastoa. Toisaalta siinä piirretyssä ne pahat jättiläiset olivat paljon pelottavampia, tässähän ne oli lähinnä skotteja jotka on vaan isoja. Toki ehkä lapsuuden kokemuksillakin voi tässä olla vaikutusta.


Että semmoisia joulukatselmuksia taas tällä kertaa. Pojan ja Ilveksen luojan kiitos vältin, sekin olisi kuulemma joskus näytetty.

[Exterminator]

Minulta meni taas kerran ohi se Ihmeellinen on elämä, vai mikä se nyt on. Vittu! Ja ensi vuonna ei edes kotonaan saa olla jouluna, niin vähän veikkaan, että en näe silloinkaan. Tai ok, kirjastosta tuon saisi lainaan... ehkä pitäisi unohtaa jouluna katsominen ja vaikka ensi kuussa tsekata, olisi vihdoin hoidettu.

[Liskohallitus]

Ompas muuten käppästä kamaa tämä torstaisin tuleva Tsunami - paluu paratiisiin. Tunnin ohjelmapaikalla ohjelma, joka kestää 40 minuuttia ja vaikka mainoksia on koko ajan niin siltikin loppuu lähes 10 min etuajassa. Ja itse sisältö kumisee kuin tyhjä tynnyri ja tämä jonkinsortin pariskunta toistaa samoja asioita jo kahden jakson ajan ja siinä välillä pyörii sama kuva aallosta. Toi sukellusyrittäjä kyllä pelasti tän toisen jakson mitä siinä nyt sitten pystyi pelastamaan. Jos toi pariskunta jatkaa tota toistoa vielä seuraavat 2 jaksoa niin tämä kilpailee paskin ohjelma tittelistä (vai onko suunnilleen kaikki suomalaiset ohjelmat tällasta paskaa nykyisin?). Ainakin nämä kaksi ekaa jaksoa olisi voinut tiivistää yhteen ja siltikin pituutta olisi ollut liian vähän tunnin ohjelmapaikalle.

[Tina DeMona]

^Mitä nyt itse tuli joulunaikaan taas pitkästä aikaa suomalaiselle telkkuviihteelle altistuttua, niin aikamoista shaibaahan sieltä tuntuu tosiaan löytyvän. Tiedä sitten kannattavatko katsojalukumielessä kuinka hyvin. Tuo samojen pointtien jankkaaminen on mielestäni kyllä lisääntynyt ärsyttävästi jopa brittidokumenteissakin mitä nyt Yle Areenasta olen toljotellut. Tämä joku "Sherlock Holmesin on kuoltava" tjsp. on ollut tähän asti ehkä pahin malliesimerkki.

[Exterminator]

Uuden Levyraadin toinen kausikin sitten käynnistyi ja ensimmäinen jakso olikin vähän Elämäni biisin tyylinen. Jokainen oli saanut valita omasta mielestään kympin kappaleen, jotka sitten soitettiin ja arvioitiin. Jaettu voitto meni vanhalle klassikolle (Prince) ja vasta joitakin kuukausia sitten julkaistulle räpille (Doechii). Aika kovaa tykittelikin tämä artisti, jolta en ollut kuullut ikinä mitään. Hauska sattuma myös, että pornogimma Melody Marks kun räppäsi eilen Instagramissa, niin sehän oli juuri tämä biisi!

Bowien veto oli myös tosi hieno ja kun en ollut kuullut aiemmin, osasin veikata oikein, että voiko olla joku coveri. Wild is the Wind oli tämän nimi, kenen esittämä nyt olikaan alkujaan.

Jenni Pääskysaaren valinnan myös osasin arvata, kun mainitsi julkaisuvuodeksi 1995. Alanistahan se pisti, You Oughta Know, ja kyllä tiesinkin

Chisu korvasi Asko Kallosen vakiojäsenenä. Ainakin artistina ehdottomasti kiinnostava ollut, kaipa tuo tähänkin ihan hyvin sopii.

Parhaassa tapauksessa löydän tältäkin kaudelta jotain, minkä levy tulee ostettua, joten katselu jatkuu Doechii alkoikin kyllä jo vähän kiinnostella, saapa nähdä.

[aTomiK]

Lapinlahden lintujen kirja on siinä vaiheessa, että tämä Ehkä kaikki (2006) boksin tavara on käyty läpi. Tässä siis kaikki YLEn kanssa tehdyt jutut eli ne klassiset sarjat, Muuttuuko ihminen ohjelma, Lintubongailuja 1985–1993 ja vielä bonuksena Lintuinfluenssa vol 2 cd.

Ne kolme YLElle tehtyä sarjaa kävin läpi toisessa ketjussa mutta tuo vuonna 2006 tehty reilu 40-minuuttinen Muuttuuko ihminen tuli katsottua nyt. Tässä vaiheessa yhtyeestä oli tullut The original Lapinlahden linnut eli Toikka, Kivinen ja Liinoja olivat palanneet ja ideoita sinkoili jopa leffan tekoon saakka jossa päästiinkin melko pitkälle mutta mikä ei sitten kuitenkaan toteutunut.

Harmittavan epähauska on jo tämä Muuttuuko ihminen ohjelma, sketsit on väkinäisiä ja tuo mainittu kolmikko Erängöllä vahvistettuna istuskelee enimmäkseen sohvalla kaikenlaista höpötellen (Kivisellä oli läppärissään muka Spede niminen tietokoneohjelma jolla pystyi tekemään sketsejä tuosta vaan) mistä sitten aina hypätään muihin juttuihin. Nuoruuden into on poissa eikä kunnon anarkiasta tietoakaan.

Boksin hienoin yllätys oli tuo Lintubongailuja dvd jossa on lappareiden vierailuja monissa ohjelmissa, biisejä, sketsejä, keikkataltiointeja, haastatteluja ym. Aivan mahtavaa, että nämäkin on koottu levylle.

Anna palaa 6. toukokuuta 1985
Searock 28. syyskuuta 1985
Kamoon - kielet poikki 13. joulukuuta 1985
Perjantaipörssi 28. helmikuuta 1986
Hittimittari 1. toukokuuta 1986
Perjantaipörssi 2. tammikuuta 1987
Kyllä elämä on ihanaa 25. tammikuuta 1987
Studio studio 13. maaliskuuta 1987
Hittimittari 8. huhtikuuta 1987
SPR - Suurkeräys 11. huhtikuuta 1987
Hittimittari 13. huhtikuuta 1988
Vuosikertaviihde -89 31. joulukuuta 1989
Rock - och hör sen 4. tammikuuta 1992
Lauantai-illan huuma 28. marraskuuta 1992
Viihteen ykkösilta 31. joulukuuta 1992

[Exterminator]

Enter the Dragon tänään Subilla parhaaseen katseluaikaan. Onhan tuo hieman yllättävä veto

Näyttäisi joku sen Game of Deathinkin, kun en saa aikaan hankkia.

[Tina DeMona]

Tänään katsottiin Äidin kanssa Reinikaista.

Johan se alkaa olla aika lähteä kotia päin...

[Exterminator]

Reinikainenhan rules!

Levyraadin "normaaleissa" jaksoissa tällä toisella kaudella taisi Lady Gaga saada parhaat pisteet, 45. Pidin minäkin ihan biisistä ja videosta, vaikka eivät sitten ekan levyn ole tämän tekemiset juuri kiinnostaneet. Viimeisessä jaksossa ei sanottu mitään jatkosta, kuten ensimmäisellä kaudella, mutta saisi tämä jatkua

Ja Lina Schiffer = Liima Sniffer oli hauska

[Invictus]

Mä en jaksa Reinikaisessa yhtään enää niitä kohtauksia, joissa se Reinikaisen tyttis on mukana. Jotenkin rasittava hahmo. Ja muutenkin Reinikainen tuntuu ehkä kärsineen ajan saatossa verrattuna Tankki täyteen -sarjaan.

[Tina DeMona]

Seuraa horinaa! Aloin nimittäin katsomaan näitä kai joskus vuoden ihan alussa ostamiani Doctor Who'n 60-vuotisjuhlaspesiaaleja joista tiirasin nyt siis ensimmäisen kolmesta: The Star Beast (2023).
https://www.imdb.com/title/tt20245360/reference/



Ja ymmärrän kyllä että kiviäkin varmasti taas täällä mahtaa kiinnostaa, mutta helevata kun nyt mulkoiltua tuli niin johonkin haluaa tästäkin sössöttää.

Eli minähän en ole näitä Who-juttuja katsonut sen ekan Peter Capaldi -kauden jälkeen jolloin tekijöillä oli selkeästi jo aivan kaikki ideat hukassa ja alkoi muutenkin ärsyttää koko homma. Sen jälkeisistä sen naistohtorin kausista taas en ole kuullut missään mitään hyvää ja muutama kuulemani juonipaljastus on saanut haluamaan pysyäkin mahdollisimman kaukana. No, näissähän puikkoihin sitten palaa koko tämän sarjan modernin inkarnaation isä, Russel T. Davies joka tuo - varmasti näin juhlavuoden kunniaksi - saman tein takaisin myös David Tennantin Tohtorin rooliin sekä Catherine Taten tämän kaverin, Donna Noblen, saappaisiin.

Onneksi ihan silkaksi menneiden muisteluksi ei juttu taannu vaan tässähän oli juurikin sellaista mukavaa nokkeluutta ja mielikuvituksen iloa mitä juurikin tähän ohjelmaan sillä lailla parhaimmillaan yhdistän. Oikeastaan jopa tuntui kuin aikaa ei olisi vierähtänytkään niistä tämän porukan alkuperäisistä tekemisistä. Hauskoja scifi-ideoita, hyvää hölmöilyä, kivasti kirjoitettuja hahmoja sun muuta sellaista.

Kiinnitinpä huomiotani siihen, kuinka paljon esim. erikoisefektit ovat kehittyneet sitten sen kun nämä tyypit viimeiksi olivat puikoissa. Toki näille on mahdettu antaa vähän lisää rahaakin kun kumminkin juhlavuosi kyseessä ja noin, ja onpa eka kerta kun mitään näistä HD-laadulla näen; mutta silti jo se intropätkä heti missä TARDIS lentelee jossain pilviavaruudessa säväytti renderöinnin yksityiskohtaisuudellaan. Mikä kuitenkin siistimpää, avaruusväki on edelleen vanhaa kunnon hauskaa praktimeininkiä: meillä on kuin suoraan 50-luvun avaruusleffasta esiin kävelleitä aliensotureita ja varsinaisena efektipäätähtenä otus joka toi miellyttävästi mieleen jopa Meet the Feeblesin - toki siis lapsiystävällisempänä versiona.

Spesiaalin on ohjannut Rachel Talalay joka tietysti vähemmän mairittelevasti muistetaan siitä kuudennesta Nightmare on Elm Street -leffasta, mutta joka minulle on aina Tank Girlin ohjaaja. Mukava huomata että sillekin löytyy yhä hommaa, vaikka eihän tv-puolella ohjaajalla toki ole ihan samanlaista merkitystä kuin leffoissa. Vaikka väittäisin, että tässä sarjassa kumminkin enemmän kuin monissa muissa. Itse stoori perustuu johonkin 70-luvulla julkaistuun Doctor Who -sarjakuvaan jonka ovat laatineet 2000AD-mies Pat Mills ja Watchmen-legenda Dave Gibbons. Nämä myös esiintyvät blurayn mukavan runsaissa bonusmateriaaleissa.

Olihan tämä vallan hauskaa menoa jos tällainen koko perheen vekkuli scifi maittaa. Ja vielä olisi tosiaan kaksi spesiaalia samassa setissä jäljellä joten niistä arvatenkin jotakin sitten myöhemmin.

[Exterminator]

Kyllähän nämä kiinnostaa, tänne vaan juttua

Olin kuvitellut sarjan olevan sellainen tasavahva laadultaan kaudesta toiseen, ehkä näin ei sitten ollutkaan. Yhtään jaksoa ei ole nähtynä, en tiedä asiasta siis mitään.

[rautapuoli]

Jäi minullakin tohtorit aikanaan kesken Capaldin kanssa. Ja oli homma jo Smithinkin kanssa äitynyt idioottieeppiseksi. Nää Tennantin spessut on tosin vähän kiinnostelleet itseäkin.

[Tina DeMona]

^^Kivaa jos kiinnostusta löytyy vaikka ei itse asiaan perehtynyt olisikaan.

Jäi minullakin tohtorit aikanaan kesken Capaldin kanssa. Ja oli homma jo Smithinkin kanssa äitynyt idioottieeppiseksi. Nää Tennantin spessut on tosin vähän kiinnostelleet itseäkin.

Joo, siis se vika Smithin kausi alkoi tosiaan hapuilla jo aika pahasti. Se nyt vielä meni ihan sen vekkulin persoonan voimalla kumminkin. Pääosan vaihtuessa olisi kumminkin toivonut että olisi vähän uutta energiaa löydetty muutenkin mutta kovin väsyneempään suuntaan vaan tunnuttiin etenevän.



Nyt tuli sitten katsottua se toinen näistä kolmesta, Wild Blue Yonder (2023).
https://www.imdb.com/title/tt15661864/reference/



Eli sitten klassinen avaruusalusmysteerio heti perään. No sehän on ihan kiva! Ja hyvä vastapaino tuon edeltävän lennokkuudelle: nyt ollaan enemmän taas juuri tällaisen hiippailun ja ihmettelyn äärellä. Toki nyt kaikkea huumoria ja monsterihommiakaan täysin unohtamatta.

Sivuhahmoja ei Tohtorin ja Donnan ohella oikeastaan edes hirveämmin ole, mitä nyt Sir Isaac Newtoniin törmätään heti aluksi - mutta se on sellainen kevyt alkuhassuttelu ennenkuin juoni lähtee edes liikkeelle. Lopussa kohtaamme myös Bernard Cribbinsin joka ehti viimeiseksi roolikseen heittää tässä lyhyen vilahduksen juuri ennen kuolemaansa.

Ei tästä oikeastaan kehtaa sen kummempia spoilailla, aika pitkälti samat peukalot tälle kumminkin nousevat kuin tuolle Star Beastillekin vaikka hyvin erilainen setti olikin. Taas ihastelin sitä mitä kaikkea hauskaa efektikamaa oltiin aikaiseksi saatu: tässä on nimittäin vähän jopa jotain body horrorinkin kaltaista. Toki siis edelleen koko perheen mittapuuhun sopivasti mutta kumminkin.

Kyllä minä näitä voisin suositella ihan katsastamaan, ainakin tähän asti. Davisilla selkeästi ainakin ideoita riittää ja niitähän se tällainen touhu selkeästi tarvitsee.

[Tina DeMona]

Ja sitten viimeinen 60-vuotisjuhlaspesiaali, The Giggle (2023).
https://www.imdb.com/title/tt22987384/reference/



Niin päättyi sitten taas kerran David Tennantin ura Tohtorina, jaahas. Ja olihan siihen ihan uusiakin ideoita keksitty. Loppu oli jopa ihan yllättävänkin kiva. Samalla esiteltiin kanssa tämä uusin veikko eli itselleni tuntematon Ncuti Gatwa josta ei nyt vielä oikein osaa sanoa juuta eikä jaata: vähän tuo ehkä nuorelta Eddie Murphyltä vaikutti. Paitsi siis tietysti brittiläisemmin.

Itse jakso oli melkoinen sekametelisoppa mutta osittain kyllä ihan hauskakin. Kovaa nimittäin mentiin ja aika vinkeitä ideoita oli mukaan saatu, vaikka sitten kokonaisuus ei oikein millään tahdo kasassa pysyäkään.

Alkupuolella selkeästi vähän otetaan kantaa koronaviiruksen aikaan kun koko ihmiskunnalle on yhdessä yössä siunaantunut suunnaton ego sekä kyvyttömyys uskoa olevansa missään asiassa väärässä. Tätä käytettiin kuitenkin ihan hauskasti ja pelkkä lähtölaukaushan tuo tietysti vaan on. Varsinaisen uhkan sitten muodostaa taas joku sieltä ihan 60-luvulta esiin kaivettu vihollinen mitä ilmeisesti alun perin näytteli Michael Cough nuorena. Nyt rooliin on sitten hauettu vasta vähän aikaa sitten siinä Harold & Kumar -hommassa näkemäni Neil Patrick Harris jonka vähän Star Trekin Q:ta muistuttavista älyttömyyssekoiluista mennään kohtuullisen karmivaisiin nukkehommeleihin ja kaikkeen mahdolliseen tuosta nyt vaan tuolla lailla.

Myös joku vanha companionkin taas tavataan eli kyllähän tässä soveliaasti suurta urheilujuhlan tuntua toki on.

Ihan kyllä sinällään voisi jopa antaa mahdollisuuden tälle uusimman tulemisen touhulle jos sitä lisää jossain käsiin osuu. Pienine napinoineenkin tässä oli kuitenkin sellaista kivaa mielikuvituksen leikkiä taas mukana ja toki oikeasti kohtuu hassua huumoria. Erityispeukalonnosto Spice Girlsin musiikin käyttämisestä ehkä jakson mieleenpainuvimmista kohtauksista.

Että semmosta. Eipä tästä nyt oikein taas muuta keksi, seuraavaksi taas jotain ihan erilaista.