


Hienosti pysyi kuvio ehjänä loppuun asti.
Aseman kaupoilla kivennäisvettä ja aurinkorasvaa hakiessa olikin heti vastassa paikallista asiakaspalvelukulttuuria olipa kysymässä jotain nätisti tai ihan vaan kassalla maksamassa. Ei katsekontaktiakaan otettu. Mutta virvoittavaa hellettä piisasi ja ai, kun kelpasi. Google mapsin mukaan lähdin kävelemään jotain nähtävyyksiä ja kahvia etsien. Oli aamupäivä eikä hotellille mitään kiirettä. Belvederen linnaa kävin katsomassa ja sen puutarhan läpi jatkoin kohti keskustaa. Siinähän sitä matkan varrella oli jotain kait neukkusotilaan patsasta suihkulähteineen päivineen. Mukavahan tuo oli tepastella eri näköisten talojen seassa. Oopperatalolle asti jaksoin ja sitten olikin aika siirtyä ratikalla hotellin nurkille. Niillä mestoilla kävin kaupoilla, ensin koetin jotain paikallista ketjua, mutta ei huvittanut ottaa selvää miten hedelmien kanssa toimittiin, joten siirryin läheiseen tutumpaan Lidliin. Paistopisteen tavat oli toisenlaiset. Kaikki oli lasin takana turvassa ja laseissa sellainen pitkulainen reikä, jossa kauha, jolla siirreltiin haluttu pulla viereiselle tasolle, josta sen sai vapaasti napata.
Hotellina oli Rioca Vienna Posto 2, sellainen brasilialais-teemainen mesta, jota ihan voi suositella. Mukava ja palvelualtis hlökunta, jotka puhui hyvää englantia ilman kauheaa sössötyskiirettä. Huoneen olin ottanut Finnairin kautta, kun se alkoi tyrkyttää lippujen oston jälkeen yhteistyövalikoimaansa. Hintaa oli huimat 60€ ja konserttipaikka reilun kilsan päässä, joten just eikä melkeen meni oikein. Huone oli ylimmässä 11-kerroksessa. Oli oikein riippukeinutuoli 90 kilon painorajoituksella, jota uhmasin istumalla hetkeksi ihan vittuillakseni. Ei mennyt rikki. Invakylppärikin löyty, vaikka näille avittimille ei ollutkaan tarvetta. Sen sijaan sielläkin sai ihmetellä paikallista erikoisuutta eli vessanpöntön kansien puuttumista. Monista vessoista tosiaan uupui kannet. Kamalaa ja ällöttävää. Mutta jääkaappi löytyi pakastinlokerolla, joten sinne oli hyvä laittaa seuraavaa päivää varten kivennäisvedet jäätymään.
Ennen konserttia kävin läheisessä ravintolassa vetämässä kanapurilaisen. Tarjoilija tyrkytti juomaksi itse tehtyä lemonadia, joka olikin tyrkyttämisen arvoinen. Hyvä perussetti muutenkin. Missään ei oikein tullut vastaan struudeleita tai jotain tietämiäni perinnejuttuja. Taitaapa sitä Helsingissäkin saada aikansa etsiä karjalanpaistia ja kunnon karjalanpiirakoita.
Konsertista rapsa tässä näin sitten kivasti: viewtopic.php?p=14661#p14661
Erityisen hyvin levätyn yön jälkeen aamukahvit aulan kahvikoneesta naamariin ja sitten safkaa läheisestä leipomosta. Sieltä joku makea leivos ja täytetty croissantti. Jälkimmäinen oli aika kookas ja täynnään kunnon kamaa eikä yhteishinta ollut kuin seitsämän euroa. Kotopuolessa olisi saanut tuplat maksaa. Hintataso noin muutenkin hieman Suomea halvempi.
Lähdinpä ratikalla toiselle puolen kaupunkia käydäkseni DVD paradisessa, joka on nettikaupan varasto, jonne saa mennä myös paikan päällä käymään. Saatana, kun sai etsiä sitä mestaa ja lopulta löysin johonkin liiketilojen rappukäytävään. Olisi pitänyt lähteä kaluamaan kaikki kerrokset kahdesta eri rapusta, koska eihän sitä mestaa oltu merkattu alhaalla postilaatikoihin tai mihinkään. Vilkaisin nyt sitten siinä vaiheessa nopeasti nettisivuiltaan hintatasoa, että oliko vaivan arvoista. Katsoin ettei ollut, joten lähdin kävelemään kohti keskustaa. Lento oli vasta illalla, joten aikaa oli muutama tunti hengailuun. Muita leffakauppoja ei netti osannut minulle kertoa. Matkan varrella taas jotain vanhoja rakennuksia vähän katselin, mutta olihan nuo jo suoraan sanottuna nähty, kun eivät varsinaisesti ole sen suurempi mielenkiinnon kohde kuin, että kiva ohimennessään vilkaista. Tässä vaiheessa kauppojen tylyys alkoi jo vituttaa ja googlasin onko tämä joku juttu. Ja olihan se ainakin redditin mukaan. Se on joku viennalaisten juttu olla välinpitämättömiä kyrpiä ja hajoilevat, kun vuosittain Pariisi vie mulkuimman kaupungin tittelin aina heidän nenän edestä, vaikka kuinka parhaansa tekevät. Voi helvetti etten taas sano...

Täällä oli turistit innoissaan ja tarjolla kaikenlaista hevoskyytiä kukkaron kevennykseksi.


Suorastaan tervehdyttävän näköistä vettä. Nam!

Tulin tonavajoen jollekin kanaalille vai mille lie. Oli ollut tarkoitus mennä joelle asti, mutta siitä olikin vielä kolme kilsaa, joten sai seikkailut luvan riittää. Kebukiskasta kebut ja sitten kahville kanaalilla olleeseen laivaan, jossa oli oikein uima-allas liukumäkineen. Tuli muuten ihan tylsää. Viimeksi ollut oikeasti tylsää vapaa-ajalla varmaan neljä vuotta sitten, joten olihan tuokin kokemus. Tästä sitten etsimään junapysäkkiä ja eikun kentälle. Siellä olinkin tarpeettoman ajoissa ja check-in aiheutti holtittoman vitutuksen, koska sen ehkä olisikin voinut tehdä automaatilla ilman boarding passia, vaikka laite sitä mankui. Infon tyttö sönkkäsi tutuksi käynyttä mongerrusenglantia, josta piti koko ajan kysellä tarkennuksia. Turvatarkastuksen jälkeen oli heti tarjolla sikareita. Jäin tuijottamaan niitä hetkeksi ostohousuja jalkaan hivutellen, koska vitutti niin paljon koko kentällä oleminen. Onneksi pöllien hinnat viimeistään saivat minut luopumaan retkahduksesta.
Takaisin oltiin sitten siinä iltakympin jälkeen ja eikun Skyline-hotellin omalla kyydillä kyseiselle hotellille, josta olin myös lähdön tehnyt ja Saab odotteli parkkiksella. Siellä taas yö ja aamupalan jälkeen kotio. Ihan suositeltava hotelli tuokin jos tarve tulee. Järkevät hinnat ja aamupalabuffetti oli merkillisen halpa vain kympin. Ja oli tosi hyvä vielä! Oli vaan vähän taas setviminen, kun ekan yön olin ottanut bookingin (saatanallinen paskafirma) kautta ja sitten siihen ei kuulunutkaan pysäköintiä ja, kun sitä parkkiaikaa piti vielä pidentää ja lopulta ottaa uusi yöpyminenkin.
Että sellainen minireissu. Konsertoinnin ja lämmön takia ihan mahtavaa, mutta Vienna kaupunkina ei nyt ollut kovin kiinnostava eikä taida olla tarvetta mennä uudestaan. Huvipuistotarjontakin oli tivolitasoa, joten eipä tullut käytyä. Meinasin mennä paikalliseen aquariumiin, mutta sellaisia näkemättömiä huippulajeja edusti lähinnä intian kobra ja merikilpikonna. Näähän olisi toki ollut huima juttu nähdä, mutta nyt ei jaksanut.


Tuli kuitenkin oltua samassa rakennuksessa paikalla Kjell Westön haastattelun aikaan, mikä oli ihan mielenkiintoinen tilaisuus. Mitä nyt ruotsiakin puhuttiin aika paljon, eikä siitä läheskään kaikkea ymmärtänyt. Päätin kuitenkin käydä, koska tämän kirjailijan nimen olen joskun jossain kuullutkin, tv-mainoksessa mielestäni. Edit: olikohan 1.10. kun tämmöinen japsikirjailija kuin Mieko Kawakami oli tulossa haastatteluun. Tämä olisi ollut vielä kiinnostavampaa nähdä, harmi jättää väliin.
Kyllä se siellä oli. Mannerheimintien Mäcci taas oli remontissa, joten näitä oli Kampissa toiminnassa tasan yksi. Plääh! Eivät näköjään nykyään laita enää mitään paperia mukaan pussiin, aha. No, kai noita siinä jossain tiskillä olisi ollut, ja nyt tietää käytännön.