Misfits - Collection / Collection II / Walk Among Us / Static Age

Luulin nämä läpi käytyäni kuunnelleeni koko alkuperäisen Misfitsin tuotannon, mikä ei pitänytkään paikkaansa

Kun päällekkäisyyksiä näissä on jo useamman biisin verran, niin uskoin kuulleeni jokaisen, mutta
Legacy of Brutalityksi nimetyllä cd:llä onkin vielä pari (
Who Killed Marilyn? ja
American Nightmare). LoB:n kaikki muut rallit löytyvätkin sitten jo näiltä kuuntelemiltani.
Kyllä nämä kauhupunkin kingien tuotokset joka tapauksessa sen verran hyvin iskivät, että menen täysillä tähdillä. Ei voi kuin kadehtia Danzigin taitavuutta kirjoittaa huipputarttuvaa materiaalia, josta bändi sai pidettyä kiinni loppuun asti, vaikka punkkinsa tyyli muuttuikin sen noin kuuden vuoden toiminnan aikana.
Collection, tai pelkkä
Misfits, oli siis ensimmäinen ostokseni yhtyeeltä ysärillä ja onkin mielestäni loistava valinta Misfitsin musiikkiin tutustuvalle. Tässä leikataan läpi sieltä alkuaikojen melodisesta kamasta 80-luvun hc-paahtoon ja paljon tuli diggailtua kumpaakin osastoa.
Horror Business on soundeiltaan aikas puuroinen, mutta muuten kova.
Mommy Can I Go Out & Kill Tonight? olikin tässä ihan studioversiona, kun muistelin jo, ettei sellaista edes olisi.
London Dungeonissa on nerokkaan yksinkertainen riffi ja aivan loistava tunnelma, joilla päästään omiin suosikkeihini koko katalogista.
Ghouls Night Out lisää vauhtia heti perään ja tästä voi sanoa samat sanat kuin edellisestä, minusta ihan parhaita kappaleita, kuten myös seuraavana kuultava
Astro Zombies. Kolmesta
Metallican tekemästä coverista tämä sisältää alkuperäiset versiot kahdesta, eli
Die, Die My Darlingin ja
Green Hellin. Fitsin soittotaidot ja budjetit eivät tuolle nelikolle vetäneet vertoja, joten ei oikein pysty väittämään originaalien olevan parempia. Tekivätpähän onneksi niin ison vaikutuksen myöskin Gunnareihin, että tämäkin megabändi levitti Danzigin luomuksen sanomaa ja loppuhan on historiaa. Nolo homma muuten, että vasta vuonna 2023 tajusin
Vampirassa laulettavan "Vampira", aiemmin luulin sen olevan vain jotain hoilausta
Collection IIssa mennään samalla idealla sikäli, että ne 80-luvun puolella levytetyt vauhtipalat on sijoitettu viimeisiksi, mukana laulettavampien rallatusten kuten
Last Caress ja
Attitude löytyessä alkupuolelta.
Cough/Cool ensimmäisenä Misfits-singlenä on kiehtovan erilainen tapaus ja ennen kaikkea hieno biisi.
Return Of The Fly on niitä omia lemppareita yhtyeeltä ja huomattavasti parempi kuin elokuva, mitä nyt siitä muistan.
Children In Heat sen sijaan saa omalla listalla heikoimman kappaleen "arvonimen", vaikka ei tämäkään mikään oikeasti heikko esitys ole.
Braineaters taitaa tulla seuraavana häntäpäässä, mutta onkin tahallista hölmöilyä. Näkyy Danzig tässä soittavan rumpuja muuten, kappas.
Walk Among Us oli orkesterin ensimmäinen pitkäsoitto ja noiden kokoelmien jälkeen tämä sisältääkin vain kolme kappaletta, joita ei jo ole kuultu:
20 Eyes,
All Hell Breaks Loose ja
Violent World - todella kovaa punkrokkia kyllä kaikki!
Mommy, Can I Go Out & Kill Tonightista mukana on jostain syystä liveversio.
Apulannan Mitä kuuluun rumpuintro on selkeästi napattu tuon
Violent Worldin alusta, ja eihän ainakaan
Astro Zombiesin versio tässä ole sama kuin Collection ykkösellä? Minusta tämä on eri ja onneksi parempi. WAUn ei pitäisi helposti pitkästyttää ketään loistobiisiensä ja vain reilun 24 minuutin kestonsa ansiosta.
Static Age muistuttaa asioiden olevan ennen paremmin mm. siinä, että tuollakin tavalla nimettyjä biisejä kuin
Angelfuck pystyttiin levyttämään. Sittemminhän kirosanat menivät näillä kokonaan pannaan, mikä ei toki estänyt purkittamasta hyvää tavaraa edelleen, jopa ilman Danzigiä. Tämänkin useimmat raidat löytyvät jo noilta aiemmilta, mutta muutamia uusia helmiä vielä on löydettävissä, kuten nimikappale,
TV Casualty,
Some Kinda Hate ja
Spinal Remains.
Come Back ällistyttää - onko tämä todella 5 minuuttia pitkä kipale?

Todella poikkeavasta tapauksesta on kyse, sillä yksikään 16 muusta biisistä levyllä ei yllä edes kolmen minuutin kestoon.
Theme for a Jackal taitaa olla ainoa Misfits-kappale, jossa kuullaan pianoa? Mainio repäisy tuokin ja muistankohan oikein, että
Jackassissä kuultiin joskus mahtavaa
Hybrid Momentsia? Edit: unohtui mainita cd:n lopussa tulevasta bonuksesta, eli koosteesta pilalle menneitä ottoja ja jotain muita studiossa tallentuneita pätkiä. No, ihan kiva ajatus pistää mukaan vähän ekstraa, vaan ei näistä itselle kyllä juurikaan iloa ollut, enkä kovin mielenkiintoisena pitänyt settiä. Olisi minun puolestani voitu jättää pois, eihän tuota pakko tietenkään ole kuunnella.
Voisi pitkästä aikaa ottaa kuunneltavaksi sen ilmeisesti näiden viimeiseksi jäävän pitkäsoiton
Devil's Rain. Vähän harmittava julkaisuhan tuo oli siinä, että ilman ko. lättyä Misfits ei olisi julkaissut kuin hyviä omaa materiaalia sisältäviä levyjä. Voisi silti kokeilla, miten nykyään lähtee.