Puhtaasti kotimainen eli suomalaiset elokuvat

[Tina DeMona]

Ja taas jotain mikä tuli nähtyä Äitin telkkarista - ihan vaan koska joku kanava on sen päättänyt esittää juuri sillä hetkellä kun olin sen edessä. Pidä Huivista Kiinni, Tatjana (1994).
https://www.imdb.com/title/tt0110832/reference/



Niin, tämähän on kovasti kehutun Aki Kaurismäen jotakin varhaiskauden tekeleitä. Ja olisi minun puolestani saanut jäädä myös viimeisimmäksi koska minä en vaan, ihan näin henkilökohtaisella tasolla, voi ymmärtää tämän kansan viehättymystä tähän henkilöön ja hänen väsäilemiinsä, yhteen liittettyihin filmipätkiin.

Sinälläänhän tällä on, paperilla, paljonkin yhteistä tuon yläpuolella hehkuttamani Rumblen kanssa. Taas ollaan, luonnollisesti, 50-luvun rockabilly-a-go-go-yeah -meiningeissä, matkalla ei nyt juuri sun yhtään minnekään ja seurataan omaleimaisia hahmoja jonkinlaisessa, löyhässä road movien tapaisessa. Ainut vaan että tämä kyllä hienosti eksempleeraa miten näitä juttuja taas puolestaan ei tule tehdä. Tässä kun ei sen suuren juonen lisäksi ole yhtikäs mitään muutakaan tarjottavanaan.

Jokaisen kohtauksen aluksi potkaistaan uusi fiftaribiisi soimaan jotta se ihan sama kohtaus kuin se edellinenkin joka oli se sama kuin sitä edellinenkin ja niin edespäin voi taas alkaa alusta. Ja sitten sitä vaan ollaan. Ja möljötellään. Siis ihan vitusti. Ja mitään ei tapahdu. Ei niin missään vaiheessa. Ei mitään edes etäisesti kiinnostavaksi tai elokuvaamisen arvoiseksi havaittavaa. Koskaan. Ikinä. Mitenkään. Edes vahingossa. Hyvä luoja. Kuolen. Auttakaa.

Edelleen tykätään käyttää jotain Spede-elokuvia jonain kirosanana mutta jeesus helvetti, eivät ne edes laiskimmillaankaan ihan näin jumalattoman pointittomia koskaan olleet. Lentävät Luupäät on kuulkaa mestariteos kaikin puolin draamallisessa nokkeluudessaan ja tarkassa, lähes jännärinomaisessa lankojen yhteenpudonnassaan. Ja siinä nimenomaisesti tapahtuu asioita. Edestä ja takaa. Team Ahma, tuo suomalaisen televisioviihteen aallonpohja, on jo ihan Shakespeare-tasolla vinhojen käänteittensä kanssa.

Spedestä tahikka autotien apupoikain toilailuista poiketen toki teknisesti erittäin osaavahan tämä on. Että ei siinä mitään. Kivasti on mustavalkokuvat sommiteltu, mustia varjojakin just silleen film noir -hengen määreissä sopivasti. Mutta nouseekin mieleeni kysymys: tätäkö kässäriä varten. Miksi? Kenen mielestä oli tarpeellista? No ilmeisesti koko Suomen maan kun tästähän tämäkin touhu vasta lähti liikenteeseensä. Mutta oliko pakko? Joku Mato Valtonenkin tapasi olla niin hauska Sleepy Sleepersissä änkyttäessään hassulla äänellä kaikkea typerää, vähän raflaavaa ja ennen kaikkea Kekkosen ajan touhua kyseenalaistavaa. Tässä sekin on joka kohtauksessa ja vaan möllöttää. Ja ryystää välillä kahvia.

Ymmärrän taas varmasti olevani tässäkin paitsiossa, selkeästi evoluutio on kaikille muille kehittänyt jonkun älyttömän Kaurismäestä-viehkeytymis-geenin joka on vaan minulta jostakin syystä mennyt täysin regressiiviseen tilaansa. Mutta minulta tuotos kyllä, vain vähän yli tunnin pituisesta kestostaan huolimatta, imi elinvoiman koko loppupäiväksi vähintään yhtä tehokkaasti kuin ne Lifeforcen avaruusvampyyrit olisivat pystyneet tekemään. Pelkkä kuihtunut raato jäi jäljelle. Ja vieläkin vituttaa.

Kauheeta paskaa.

[Exterminator]

^ Tuo on vielä näkemättä, mutta odotukset ovat kovat!


Uunon huikeat poikamiesvuodet maaseudulla -
https://www.imdb.com/title/tt0100853
Enpä jaksa tarkistaa, monesko sarjan osa tämä jo oli. Muistaakseni kuitenkaan en ollut nähnyt tätä uunoilua sitten ensi-illan. Ei se silloin kummoista vaikutusta tehnyt ja ei toki nytkään, vaikka vähän muistikuvia parempi olikin. Tähän aikaan Spedellä ja Erellä taisikin olla se riitakausi menossa, sillä tämän ohjaajaksi palkattiin Pertti Melasniemi, kun taas kahdessa aiemmassa homman hoitivat Hannu Seikkula ja Pasanen itse.

Elokuvassa lähdetään ajasta, jolloin Uuno on vasta pilke isänsä (Olavi Ahonen) silmäkulmassa. Lehti-ilmoituksella etsitään äitiä tulevalle pojalle ja naisiahan ilmaantuukin paikalle oikein kiva valikoima. Uuno syntyy, mutta äidin henkilöllisyys jää epäselväksi. Uuno käy toista luokkaa monen vuoden ajan, ja asuinkartanon rakentaminen kestää niin ikään ikuisuuden. Uuno vetää ensimmäiset känninsä ja tutustuu tietty naisiin. Speden, tarkoitan Härskin, keksintöjä testataan ja yksi niistä luvataan palkinnoksi jollekin onnekkaalle, jos Uuno valitaan kunnanjohtajaksi. Samasta paikasta kilpailee joku ahne mulkku, jolla on ilkeät suunnitelmat ja pontikkaakin keittää. Sitä harrastaa myös Uunon isukki, joka on tosin liian fiksu jäädäkseen laittomasta puuhastaan kiinni. Leo Lastumäki sitä nimismiehenä yrittää, ja Uunon tuleva appiukko perheineen ilmaantuu paikalle myös. Hannele Lauri tulee Uunon äitinä tunnustamaan kuka on ja sitten lähdetään tutustumaan pojan tulevaan kotikaupunkiin Helsinkiin.

Että semmoista. Olihan tämä aika kökköä komediantapaista tekemistä usein ja jutut eivät toimi, vaikka mukana oli muutama minusta ihan hauskakin sentään. Se, että ~nelikymppinen Loiri esittää itseään teininä ja ne koulukohtaukset zombiemaisesti tuijottavine oppilaineen... joopa joo. Mutta esim. Uunon suunnitelma seiväshypyn maailmanmestaruuden tavoittelemisesta esim. oli minusta ihan jees. Pimuista missikisoista bongattu Helena Säkkinen ei ollut hassumpi ja näytteleminenkin sujui tältä ainakin luontevammin kuin vakiotönköltä Väisäsen Riitalta. Olkoon tämä nyt vaikka mukana arvosanassa sitten. Speden vesivehkeet olivat makeita vempeleitä ja no, kesäinen luonto nättiä.

Jos nyt Turhapurojen taso ei koskaan aivan häikäisevä ollutkaan, tässä vaiheessa parhaat elokuvat oli jo tehty ja vaikka Ere Kokkonen palasikin taas tekemään, eihän tuo kurssia enää isommin saanut käännettyä. Toki This is my lifessa lähdettiin tekemään ammattimaisemmalla otteella ja mitä ilmeisimmin isommalla rahalla, eikä voi sanoa kuin että jo oli aikakin.

[aTomiK]

^^ Tatjana ei ymmärtääkseni mitenkään kovin isossa suosiossa ole, paljon parempiakin Akilta löytyy. Uunon HUIKEITA poikamies seikkailuja en ole tainnut koskaan nähdä...

[aTomiK]

Ripa ruostuu (1993)
https://www.imdb.com/title/tt0107966/

Vittu tämähän oli kova! Tiesin, että Christian Lindbladin kässäröimä sekä ohjaama leffa nauttii joissain piireissä kulttisuosiota mutta silti yllätti. Yhtenä tuottajanahan tässä oli Aki Kaurismäki.

Joo, leffassa päästään seuraamaan noin viikkoa Ripan (Sam Huber) elämässä. Ripa toimii itse myös kertojana ja jätkä on täysin epäluotettava hulttio joka yrittää esittää elokuvaohjaajaa. Pari leffaa on kuulemma alla mutta ei menestystä koska niissä oli liikaa seksiä ja väkivaltaa. Ripa on velkaa 13 tonnia exälleen Pirjolle (maukas Merja Larivaara) mutta miehellä ei ole aikomustakaan maksaa niitä. Sitä vastoin Ripa lainaa jatkuvasti rahaa muilta ja kuluttaa ne lähinnä kaljaan sekä juhlimiseen. Vaikka mies on lurjus niin naisia kyllä riittää ja pysyvämmäksi panokoneeksi jää juuri pankkineidin hommista potkut saanut Tiina (myöskin maukas Mari Vainio).

Elokuvan tarina on melkoinen kujanjuoksu sillä Ripan tilanne menee koko ajan alaspäin mutta kuitenkin huumorin ollessa pääosassa. Pirjo vie kamat asunnosta, verottaja iskee Ripa Oy:n murjuun ja sitten tapahtuu vähän vakavampaakin minkä jälkeen kuviin astuu pari kyttää, rooleissa Kari Väänänen sekä Jussi Lampi.

Huber on helvetin hyvä ja sai vuonna 1994 debytantti Jussin rooleistaan leffoissa Ripa ruostuu ja Hysteria. Heppu kuuluu rikkaaseen sukuun ja on tunnettu myös ääninäyttelijänä sekä laulajana yhtyeestä Eternal Erection missä hän toimii nimellä Rick Lover. Muista näyttelijöistä pitää mainita myös mm. Hymyhuulista tutun Antti Raivion veli Leo Raivio joka vetää mahtavasti porno-ohjaaja Anttina ja Ripahan onkin lähellä joutua ottamamaan rahapulassa parrua perseeseen yhdessä Antin leffoista Vesa-Matti loiri esittää Ripan rikasta isää ja kaksikon välisessä kohtauksessa kuullaan niin mahtavaa vittuilua ettei hetkeen ole tullut todettua.

Mustavalkokuvaus näyttää hyvältä ja musiikit tässä on täysin vaihtoehtokamaa minkä lisäksi pientä kokeilua on myös kuvakerronnassa mutta ei nuo hetket mitään katsomiskokemuksesta kyllä pilaa. Dialogi on luontevaa kautta linjan eli mitään suomifilmien perisyntijäykistelyä tästä ei löydy. Yllätyin kuinka hyvin mimmit osaa esittää humalaista eli Vainio pärjää hyvin ja pienemmissä rooleissa Susanna Haavisto sekä Leena Uotila vetää myös tiukasti. Uotila iskee tiskiin jopa full frontalin mitä en vieläkään usko todeksi.

Elokuvan loppu ei ehkä ole sellainen mitä olisin itse toivonut mutta kyllä tarina silti saa selvän päätöksen. 77 minuuttia oli just hyvä pituus ja suosittelen kyllä katsomaan eli tämä on saatavilla dvd:nä. Joku sanoi IMDb:ssä, että punky noir comedy, ehkä jotain sinne päin. Jano tuli leffaa katsellessa

[Exterminator]

^ On kyllä kiinnostava, olisipa löytynyt kirjastosta, mutta ei. Jospa pääsisi silti vielä näkemään

[aTomiK]

Ruuvit löysällä (1989)
https://www.imdb.com/title/tt0164859/

Muutamia vuosia sitten tuli katsottua kahdeksan ensimmäistä Visa Mäkinen leffaa ja nyt katsotaan sitten ne kaksi viimeistä. Välissä tulleita kahta Pekka Puupää filmiä en suostu hankkimaan

Suomalaisesta kesäfarssista on jälleen kysymys ja pääosassa toheloi Olli Miinalainen (Mika Honkanen) niminen porilainen lehtireportteri. Ollin pomona on viinaa jatkuvasti taskumatistaan "napsautteleva" päätoimittaja (Kalle Juurela) ja keissinä on mystiset syntymäpäivämurhat/kuolemat joita sitten tarkemmin tutkii Ollin ottoisä, poliisipäällikkö Miinalainen (Martti Pennanen) jolla on puolestaan harminaan tohelo kesäkonstaapeli Rimpeläinen (Hannu Huuska).

Siinähän sitten mekkaloidaan ympäri kesäistä Poria ja yritetään pelastaa venäläisten kanssa suunnitellut mattolaiturikaupat, päätomittaja kun näet on myös kaupunginvaltuuston puheenjohtaja. Mies onkin oikein vanha kunnon johtaja sillä sihteerin paidan alle kurkistellaan ja persettäkin sopivasti taputellaan Ollikin ehtii vaihtaa leffan aikana reportterin työstä yksityisetsivän hommaan ja saa avukseen Tuulikki Kuorikosken esittämän Annan. Siinä on sitten pientä ihastustakin sopivasti ilmoilla.

Eihän tässä kaukana Speden touhuiluista olla ja monia samoja Pasasen leffoista tuttuja naamojakin nähdään. Visalla on vain se "etu" puolellaan, että mies uskaltaa heittää kehiin muutamia tissejä sekä perseitä ja olihan sekin ihan hauska hetki, kun päätoimittaja ja poliisipäällikkö heitti tikkaa Sabrinan ja Samanthan tissijulisteisiin.

Kilot kuriin ry:n laihdutusryhmä on mukana ja näillä on oma tunnuslaulu, discossa Jope Ruonansuu vähän lauleskelee ja heittää juttua Spedenä, Virolaisena ja Enskana minkä lisäksi samassa mestassa Eeki "Viktor Kalborrek" Mantere juontaa miss märkä t-paitakisan jossa tarjolla lisää tissejä. Seppo "Sämpy" Laine on kännissä oleva valetulkki, Matti Ruohola on oikea tulkki ja Seppo Kulmala pahis Jäppinen.

Halvalla tehtyä kesähupailua taas Visalta mutta kyllähän tämänkin katsoi.

[Tina DeMona]

^Pitäisi itsekin taas lisää Mäkistä tuijotella jossakin vaiheessa!

[Exterminator]

Neljä pientä aikuista
https://www.imdb.com/title/tt13868030
Eero Milonoff ja Alma Pöysti esittävät täydelliseltä vaikuttavaa pariskuntaa; pimu on kansanedustaja, mies pappi, ja yksi lapsikin löytyy. Kunnes Juulialle (Pöysti) selviää, että kirkonmiehensä ei olekaan mikään synnitön enkeli, vaan tapaillut jo jonkin aikaa toista naista, Enniä (Oona Airola). Kokaiinilla nämä vielä tekevät yhteisestä ajasta ihanampaa, eli aika tuhmaa touhua! Järkytyksestä yli päästyään Juulia ehdottaa polyamorista liittoa, jossa pappi saisi käydä panemassakin Enniä, kun siltä tuntuu. Itselleen nainen löytää niin ikään toisen suhteen, drag-artistina esiintyvän Miskan (Pietu Wikström). Nelistäänkin tavataan ja ollaan hetki hyvää pataa, kunnes asiat tietysti mutkistuvat.

Selma Vihusen Tyttö nimeltä Varpu toimi minulle kivasti ja hyvää katsottavaa oli tämäkin, vaikka melkein parin tunnin kesto yllätti. Taidokkaasti tehty elokuva joka tapauksessa ohjaaja-kirjoittajalta saatiin jälleen, jossa mennään kiinnostavalla aiheella, enkä sen käsittelyä kokenut mitenkään falskiksi. Siinä tietenkin auttavat paljon erinomaiset näyttelijät, joista Vihunen osaa ottaa irti vaikuttavat suoritukset. Ei se dialogikaan ainakaan omaan korvaan särähtänyt missään vaiheessa. Alakuloista tunnelmaa NPA:ssa piisaa, mutta ei tässä mihinkään synkistelyyn lähdetä. Ja onhan huvittavuuttakin mukana, mm. kun mietitään sen polyamorian käytännön toteutusta, tai lopussa kansanedustajan avatessa tilannettaan jollekin tutulle.

Neljään tähteen yltäminen varmistettiin tisseillä , jotka kiitettävän rohkea Pöysti uskaltaa ottaa esiin heti elokuvan alussa. Ei tällä yhtään hullumpi varustus ollutkaat! Lärvillään enemmän iskevä Airola harmillisesti ei ole yhtä estoton ja väläyttää vain toista nänniä nopeasti kerran. Toivottavasti vielä enemmänkin nähdään

Lopputekstien aikana kuullaan Airolan laulama versio Sielun veljien biisistä Rakkaudesta. On se alkuperäinenkin joskus kuultu, ja hyvin toimi minusta tämäkin.

[Exterminator]

Luin vasta nyt tuon Tinan arvion Kaurismäen Tatjanasta ja sehän oli hauska mutta olen kyllä varmasti vähemmän yllättäen Mercurion mielipiteen linjoilla. Sieltä tuli 3,5/5 ja helposti voisin ainakin tuon pistää. Ehkä nyt ei miksikään suosikiksi noussut A.K.:lta, mutta ohjaajan tyylille ominainen hauskuus oli läsnä jatkuvasti. Se laskutuskohtaus tai Valtosen täriseminen tanssipaikan ulkopuolella kahvikupponen kädessä esim.

Mato ja Pellonpää ovat hyvin karismaattisia, kuten myös vakiokasvo Outinen. Se ryssäeukkokin oli ok. Niin ja kuka lie se ensimmäisenä nähty laulajajätkä, tästäkin kamera tykkäsi

Ei siinä, etteikö esim. juonen aika lailla olemattomuus pitäisi paikkansa ja sekin on vain hyväksyttävä, että Kaurismäki ei vain ole kaikkien juttu. Minä diggailin jälleen ja haluan nähdä lisää.

[Tina DeMona]

^Kiva tietysti että siellä toimii. Itseltä jäi tosiaan "hauskuus" monen muun asian lisäksi vähän uupumaan.

[Exterminator]

Hiljaisuus
https://www.imdb.com/title/tt1731755
Kaverukset Eino (Joonas Saartamo) ja Antti (Lauri Tilkanen) saivat 1944 komennuksen toimittaa kaatuneita miehiä kotiin. Arkkuja rakennellaan ja jos joku henkensä heittänyt on yhä siellä asemissa, nämä yritetään käydä hakemassa niin ikään haudattavaksi, vaikka erittäin vaarallista onkin. Antti on vähän mulkku tyyppi ja vienyt kaverinsa naisen, joka odottelee kotona raskaana. Jätkä alkaa silti säätämään lottana toimivan Siirin (Joanna Haartti) kanssa, eikä kohtele Einoa kehuttavasti. Tämä saa ottaa syitä niskoilleen ja mennä hakemaan ne raadot kentältä, kun ei itsellä rohkeus riitä. Jonkun ryssän kanssa myös käy tekemässä salaa kauppoja.

Olisiko Hiljaisuus sitten jäämässä tällaisen kaverin kuin Sakari Kirjavainen viimeiseksi elokuvaksi, kun yli kymmeneen vuoteen ei näytä filmografia päivittyneen. Ihan hienostihan tuo uransa siinä tapauksessa lopetti Hiljaisuuteen, joka on taas vähän eri kulmasta aihetta lähestyvä sotapätkä. Loppua kohti erityisesti tuli hienoja kohtauksia: kun Antti joutuu osallistumaan kuolleiden "pelastamiseen", kun Eino kuskaa loppuja ruumiita, ne hautajaispuheet, ja saunassa käynti, jolloin joku naisista näytti tissit. Valitettavasti nimi ei selvinnyt, mutta oli onneksi se parhaimman näköinen pätkän gimmoista, kun ei tuo Haartti tai Antin vaimoa esittänyt Eeva Putro ihmeemmin sytyttäneet.

Saartamo ja Tilkanen olivat ok, joiden lisäksi hyvää työtä tekivät Kari Hakala sotilaspastorina sekä Matti Onnismaa Antin isänä. Vilahtaapa Kari Ketonenkin pikkuroolissa.

Hiljaisuus oli saanut monia hyviä arvioita ja minultakin aika hyvän, vaikka en tästä niin fiiliksiin päässytkään. Kokeilemisen arvoinen kotimainen kyllä.

[aTomiK]

Tällaisena yleisenä huomiona, että todella hyvin jengi täällä nykyään kotimaisiakin leffoja katselee. Liekö tällä omalla lohkollakin jotain vaikutusta asiaan mutta hieno juttu joka tapauksessa. Täytyy viikonloppuna tsekkailla itsekin taas jotain suomileffaa.

[Exterminator]

Kelpaahan näitä hyviä kuten seuraava varsinkin katsella


Lauri Mäntyvaaran tuuheet ripset -
https://www.imdb.com/title/tt5742932
Satu (Inka Haapamäki) ja Heidi (Rosa Honkonen) ovat parhaat kaverukset, jotka osaavat keksiä odottamattomia tempauksia. Esimakua annetaan heti kättelyssä häissä kimpun räjäyttämisellä, minkä jälkeen sulhanen kaapataan kaikkien yllätykseksi ja ajellaan motskareilla veden päällä.

Nimessä mainittu Lauri (Tiitus Rantala) on lätkäjätkä, jota NHL:kin jo kutsuu. Heidi ihastuu hemmoon, mistä seuraa välien viilentymistä Satun kanssa, vaikka tämä oli jopa suhteen kannalla ainakin alkuun. Laurin äiti ei aio katsella pelehtimistä ja poikansa mielenkiinnon siirtämistä jääkiekosta johonkin teinpimuun. Mutta haluaako Lare ihan varmasti nyt sen saman uran kuin mikä äidillään on mielessä?

Hannaleena Haurun kirjoittama ja ohjaama pätkä tuli tv:stä äskettäin ja näytti kiinnostavalta, joten nyt oli aika tsekata kokonaisuus. Tässä tuli aika nopeasti tunne kulttipätkän aineksista ainakin. Dialogissa on nokkeluuksia, anarkistista otetta on mukana ja The Mars Voltaakin kuullaan Monenlaista erikoista ideaa geishakoulusta (tjsp.) on mukana ja sellaista muista erottuvaa tekemistä, mitä on loistavaa nähdä. Tuo Hauru on ilman muuta seuraamisen arvoinen tekijä. Sekä tietysti se, että LMTR näyttää, luultavasti sääteliäämmästä budjetistaan huolimatta, oikein kivalta. En muista rainasta kuulleeni aiemmin, eli ehkäpä ei ollut rahaa mainostella tätä joka tv-kanavalla parhaaseen katseluaikaan, tai muuta sellaista.

Päähenkilöt ovat makeita gimmoja ja Honkonen varsinkin pitkine hiuksineen miellytti silmää. Yllätyin paljonkin siitä, että eniten esillä olevalle Haapamäelle näkyy olevan ensimmäinen - ja toistaiseksi ainoa - tekemänsä rooli. Oli täysin vakuuttava ja luulisi todellakin muitakin tarjouksia saaneen. Tältä myös nähdään alatissiä sekä kaula-aukkoa ja olihan se kohtaus liekinheittimen kanssa muun muassa ihan päällikköä menoa.

Jäin silti miettimään lopuksi, oliko elokuva kuitenkaan nyt se ihan täyden kympin täysosuma. Jos ei vielä, niin sitäkin potentiaalia pystyy helposti aistimaan. Hyvin kiinnostavasta tavarasta joka tapauksessa puhutaan ja pakkohan tähän on suositella tutustumaan!

Ai niin, bonuksena mukana myös legendaarinen Tami Tamminen

[aTomiK]

Tuuheet ripset tuli arvosteltua vanhaan lootaan ja varmasti ainakin kolme ja puoli tähteä annoin. Hyvä leffa

[Exterminator]

Ai, siellä jo olikin tuosta, en enää muistanut. On kyllä hyvä

[aTomiK]

Pirtua, pirtua (1991)
https://www.imdb.com/title/tt0102673/

Visa Mäkisen yritys tehdä vakavaa draamaa ja vielä periodi sellaista ei oikein onnistunut, tämä jäi miehen viimeiseksi elokuvaksi.

Aluksi napataan aperitiivit ja saadaan rautaisannos kieltolaki-infoa kunnes aletaan ottaa kunnolla kuppia tarinan merkeissä jossa trokauksesta linnassa istunut Masto (Mikko Jurkka) palaa kotikyläänsä. Mies aikoo puhdistaa paikan viinan kiroista mikä tarkoittaa salakuljetuksella rikastuneen ja jopa nimismiestä takataskussaan pitävän patruuna Tuorilan (Ahti Kuoppala) kaatamista.

Mäkisen sekoiluissa sekä komedioissa kotikutoisuus ja ammatitaidottomuus jollain tavalla ainakin itselleni toimi mutta vakavammassa draamassa todellisuus iskee lujempaa. Näyttelytyöskentely on vain ihan liian tönkköä ja tarinankerronta kesäteatteritasoa yhtään tätä taiteenlajia väheksymättä.

Masto yrittää tosiaan saada pahikset kuriin ja samalla pelastaa isänsä (roolissa Martti Kainulainen) joka on salakuljettajana ongelmissa sillä mies on piilottanut ison pirtulastin jonka perässä on Tuorilan oikea käsi Shemeikka (Matti Mäntylä). Maston entinen heilakin on pahisten hyppysissä ja Shemeikalla on pyrkimystä syrjäyttää Tuorila valtaistuimeltaan tullen näin Maston ykkösviholliseksi.

Elokuva pysähtyy useaan otteeseen paskojen vitsien vuoksi ja näitä laukoo lähinnä viinaan menevät kyläläiset joiden joukoissa nähdään mm. Timo Koivusalo eräänlaisessa esi Pekko osassaan. Mäkis vakio Seppo Kulmala on jälleen mukana ja onpa yhden kohtauksen toimittajarooli löydetty myös Matti Ruoholalle.

Mäkinen tarjoaa katsojille myös yhden full frontalin sekä bonustissit ja muistankin, että videovuokraamossa työskennellessäni yksi heppu kävi lainaamassa Pirtua, pirtua kasetin useaan otteeseen ja muisti aina kehua filmin pianon päällä tapahtuvaa panohetkeä. Olin mehustellut kohtausta ajatuksissani vuosikaudet ja nyt kun sen sitten viimein näin niin pettymyksekseni tuo kohtaus oli lopulta melko laimea

Mäkisen elokuva sai vaivaiset 1650 katsojaa tehden miljoonan markkan tappion ja näin Visan elokuvaura oli saapunut päätepysäkille.

[Tina DeMona]

^Kuulostaa sinällään kyllä ihan kiinnostavalta, Suomen kieltolaista kun ei kai hirveästi periodileffoja taida olla tehtynä. Uskon kyllä että Mäkinen ei tuollaisessa matskussa mahda olla ihan elementissään.



Itsellä tuli nyt lopulta nähtyä Peruna (2020) kokonaisuudestaan.
https://www.imdb.com/title/tt9837320/reference/



Tämän julkaisuahan vissiin korona vähän kuritti; itsekin muistan nähneeni tämän trailerin silloin joskus mutta seuraava muistikuva koko hommasta on silloin kai jostain vuoden takaa kun törmäsin tähän Kouvola-vierailullani telkkarin ääressä jossain puolessa välissä sitä. Eli hiljaa tuli ja hiljaa meni. Mikä on kyllä sääli koska sen verran harvoin tässä(kään) maassa edes jonkinlaisella yrityksellä varustettua komediaa tehdään. Saati sitten vielä periodikomediaa.

Tuotos siis sijoittuu jonnekin kotomaisen keskiajan loppuliepeille kun tuo suomalaisten suosikkijuures, maapäärynä, saapuu Uudelta Mantereelta hämmästyttämään. Tässä sitten seurataan nuoren Untamon (roolissa vissiin joku Putous-jätkä mutta onneksi en ole tälle altistunut niin ei ärsyttänyt tässä) yritystä markkinoida kyseistä tuotetta oman firman perusteluhengessä.

Eli joo, pätkässä on periaatteessa yksi ainut vitsi: siirretään nykyajan bisneslingo ja markkinointi-ideat varhaisempaan kontekstiin. Tällainen hupaisa anakronismihan on tietysti kaikista Asterixeista sun muista tuttu sekä hyväksi havaittu mutta voisi käydä näin pitkällisellä käytöllä ärsyttäväksi ellei myös hahmoja ja käsikirjoitusta olisi pohdittu sillä lailla ihan kivasti. Hissu Hietalahti meltuamassa on aina plussaa, niin Ketonen kuin Myllyrinnekin löytyvät ja Tommi Korpela käy heittämässä vallan hauskan, yhden kohtauksen roolin.

Vaikka kielenkäyttö ja gägeily ovat pöhköjä, näin historiaihmisenä tykkäilin siitä, että niitä oikean maailman tapahtumia ja ajatusvirtoja oli selkeästi kuitenkin funtsattu ja pidetty mukana. Yllättävän hyvältä filmin periodimaailma myös näytti - no, ehkä naispääosan halpoja piilolinssejä lukuunottamatta - mutta tähän saattaa vielä vaikuttaa se, että ainut toinen Suomen keskiaikaan perehtyvä epookki jonka muistan on Speden Noin 7 Veljestä.

Kyllähän tämä ihan hauska oli tämä Potaattielokuva. Ei nyt mikään täydellinen ja ehkä se vitsi tosiaan vähän väsyy loppua myöten, mutta kyllä tuon nyt kevyesti ilokseen katsoi. Mukana pari vähän häijympääkin juttua mikä on aina meikäläisen mieleen. Ohjaaja Joona Tena näkyy tehneen vähän kaikkea mahdollista, mm. kirpputoreja edelleen kuormittavan FC Venuksen - ja kyllä tämä nyt siihen verrattuna on ainakin uskomaton parannus.

[Exterminator]

Taitaa olla minulla nuo Visa Mäkiset kaikki näkemättä Peruna oli kyllä jees ja pääosan Nordmania en itsekään Putouksessa nähnyt, mutta on tuo omassa showssaan aivan mainiota tv:tä mielestäni tehnyt, ihan hauska ukko.

Ai aTomiK on työskennellyt videovuokraamossa, oho! Muuten varmaan joskus olisin halunnut itsekin, mutta ei meikäläisestä miksikään asiakaspalvelijaksi olisi

[aTomiK]

Joo, oli sellainen pienempi divarimainen putiikki missä oli myös filmejä aivan siellä vhs ajan lopussa, kun alettiin julkaisemaan ekoja dvd levyjä. Tuo Peruna pitää päästä joskus näkemään.

[aTomiK]

Vittu, Peruna ois tullut telkkarista mutta menipä ohi...